"Jos kyseessä olisi todellinen tilanne, niin aika tiukka paikka olisi" – Naiset harjoittelivat sotilaan perustaitoja Parolassa

Panssariprikaatin varusvarastolla käy kuhina. Pitkin käytäviä kiemurtelee jono, jonka jatkeeksi asettuu joukko naisia. Jokaisella on iso reppu, johon he pakkaavat eri pisteiltä aina jonkin uuden varusteen. Kukin nappaa mukaansa maastopuvun, lippiksen, kenttäpullon, vyön ja viimeiseltä pisteeltä kengät. 

– Miksi minä sain maiharit, kun muilla on kumpparit? yksi ihmettelee ja lähtee vaihtamaan kengät toisiin.

Naiset suorastaan hihkuvat innostuksesta.

– Jännittää. Lapsi pääsi kesäkuussa armeijasta, niin päätin lähteä katsomaan, millaista täällä on, tuumaa 46-vuotias Leena Alapuranen.

Makuupussia ja telttapatjaa tarvitaan viikonlopun aikana. Nesteytystä ei myöskään sovi unohtaa. Kuva: Pauli Hytönen

Läheisten armeijakokemukset inspiroivat myös 41-vuotiasta Anne Jääskeläistä tutustumaan inttiarkeen. 

– Vähän lapset pyörittelivät päitään, kun sanoin, että lähden armeijaan, hän nauraa. 

Hän kertoo odottavansa eniten metsäyötä ja sitä, että oppii paljon kaikkea uutta. 

– Mikäs tässä on lähteä metsään tällä ilmalla, komppaa Piia Kalliainen. 

– Olisi myös kiva, jos saisimme aseet. En ole varma, että saammeko, joku miettii. 

Kaikki eivät aseita kuitenkaan saa. Intin perusteita naisille -kurssilla ei vielä harjoitella varsinaisia sotilastaitoja, vaan pääpaino on toimintakyvyssä ja sen ylläpitämisessä niin maasto- kuin kasarmiolosuhteissakin.

Sen sijaan samaan aikaan käynnissä olevan Sotilaan perustaidot naisille -kurssin osallistujat saavat itselleen aseet. 
Kurssit ovat osa Hämeen Ilves 2025 -harjoitusta, joka kokoaa viikonlopun ajaksi Parolannummen Panssariprikaatiin yhteensä noin 400 reserviläistä ja vapaaehtoista 14 eri kurssille.

Sotilaan elämä tutuksi

Sotilaselämä käynnistyy saman tien varustamisen ja varustarkastuksen jälkeen. 

– Tuvissa jonoon järjesty! kaikuu kasarmin käytävillä. 

Selät suorina ja kantapäät yhteenliimattuina katse niin kutsutussa kolmessa tonnissa taistelujakkaroilla jäpittäneet naiset ryntäävät ovelle.

– Seisotte siinä paikallaan kuin kivet, ohjeistaa kouluttaja. 

Harjoitus jatkuu ja pian kouluttaja käskee naiset käytävälle kolmiriviin. 

– Toisessa tuvassa jonon ensimmäinen seuraa katseella, milloin voi liittyä ensimmäisen jonon perään, mutta päätä ei tarvitse kääntää, kouluttaja neuvoo. 

Aluksi on epäselvää, mikä on rivi ja mikä on jono ja mistä alkaen muotoa täytetään. Pian oikea järjestys alkaa muotoutua. 

– Ehkä sinä olisit vähän parempi tuossa ovella, Jenni Sippola kommentoi Helmi Uotiselle harjoituksen päätyttyä. 

– Ihan hyvinhän se sinulla meni, Uotinen tsemppaa.

Leipää, vanukasta ja rusinoita sisältävän iltapalan lomassa naiset ehtivät kerrata päivän tapahtumia.

Maailmantilanne toi Anni Peltomäen (toinen vas.) Reetta Pitkäsen ja Jenni Sippolan tutustumaan armeijan arkeen. Kuva: Pauli Hytönen

Vaikka muutamassa tunnissa on tullut paljon tietoa, fiilikset ovat hyvät.  

– Vähän on pää pyörällä ja mietityttää, muistaako kaikkea enää huomenna, kuvailevat sisarukset Sippola ja Anni Peltomäki yhdessä Reetta

Pitkäsen kanssa. 

Motivaatio kohdillaan

Opeteltavat asiat vain lisääntyvät aamulla.

– Asento, ja niin kauan kuin asennossa ollaan, te ette hymyile! ohjeistaa kersantti sulkeisjärjestysharjoituksessa. 

– Käännös oikeaan päin! hän jatkaa. 

Vettä vihmoo taivaan täydeltä, mutta kolmiriviin järjestyneiden sadevaatteisiin sonnustautuneiden naisten kasvoilta paistaa keskittyminen. 
Kantapäät kopsahtavat asfalttiin lähes yhtäaikaa. Tänne ei ole tultu pelleilemään. Askelsiirrot tehdään kunnolla ja marssin tahtikin pyritään pitämään yhdenmukaisena. 

Kurssinjohtaja, reservin luutnantti Maria Koskio on tyytyväinen suoritukseen ja ylistää kurssilaisten motivaatiota. 

– Ei tulisi mitään, jos esimerkiksi alokaskaudella käytäisiin sekä tahtimarssi, ojentautuminen että asento ja lepo 45 minuutissa läpi, hän kehuu.

Kaikenlaisille naisille

Sippola, Peltomäki ja Pitkänen ovat tulleet Parolannummelle Hämeenlinnasta ja Hattulasta yhdessä kuuden hengen kaveriporukalla. 

– Ajatus osallistumisesta lähti alun perin vitsistä, Sippola muistelee. 

Lopulta he kuitenkin ottivat kurssin tosissaan ja maailmantilannekin vaikutti osallistumispäätökseen.
Monella heistä on myös teini-ikäisiä poikia, joilla on armeija edessä. Sekin kannusti osallistumaan.

– Haluaisin oppia sellaisia taitoja, joita armeijassa opitaan, ihan luonnossa liikkumisesta asekäsittelyyn. Itse ainakin olen niin kaupunkilaistunut, että halusin kokeilla kykyä toimia poikkeusoloissa, Sippola kertoo.

Viimeistä vuotta lukiota käyvä 18-vuotias Annika Marttinen puolestaan on päättänyt suorittaa asepalveluksen. Hän suuntaa Vekaranjärvelle heinäkuussa 2026. 

Marttinen kiinnostui asiasta maanpuolustushenkisen isänsä ja veljensä armeijakokemusten perusteella. 

– Olen myös katsonut Naissotilaita ja ennen tätä kurssia olen käynyt Intti tutuksi nuorille -kurssin Kajaanissa, hän kertoo. 

"Löytyykö kaikilta t-paita ja poolo?" kysyy kouluttaja tarkastaessaan varusteita. Kuva: Pauli Hytönen

Koskion mukaan Sotilaan perustaidot naisille -kurssi on tarkoitettu 18–40-vuotiaille naisille, jotka harkitsevat asepalveluksen suorittamista, ovat astumassa palvelukseen tai haluavat tulla verestämään muistoja jo suoritetusta palveluksesta.

Kurssille voivat osallistua myös sellaiset, jotka ovat kiinnostuneet aiheesta muuten vaan.

– Kurssi tarjoaa käytännönläheisen ja toiminnallisen kuvan siitä, mitä asepalvelus on, Koskio esittelee. 

Kouluttajisto koostuu pääasiassa naisista, jotka ovat jo suorittaneet vapaaehtoisen asepalveluksen. Mukaan tosin mahtuu pari mieskouluttajaakin. 

Kurssin varajohtaja, kersantti Siiri Närhi suoritti asepalveluksensa Niinisalossa vuonna 2022. 

Tykistössä palvellut Närhi viihtyi palveluksessa niin hyvin, että hakeutui MPK:lle kouluttajaksi. 

– Parasta tässä hommassa on se, kun saa motivoida muita ja pääsee näyttämään, että täällä pärjää naisenakin, hän kertoo. 

Omien inttiaikojen mieleenpainuvimpana muistona hän mainitsee syntymäpäivänsä.

– Olimme metsässä ja pääsimme ampumaan kenttätykillä, mutta satoi koko ajan ihan kaatamalla, hän kertoo hymyillen. 

Kokemuksena armeija oli hänen mukaansa hieno, eikä hän kokenut minkäänlaista vähättelyä. 

– Meillä oli aliupseerikurssillakin tosi hyvä porukka! hän kiittelee. 

Taisteluvälineet jakoon

Pihalle puoliympyrään järjestäytyneet naiset sovittelevat kaasunaamareita kasvoilleen. He harjoittelevat suojeluvaroituksessa ja -hälytyksessä toimimista.

Aluksi he harjoittelevat pelkän naamarin kanssa. Hälytyksessä myös sadevaatteet puettaisiin päälle, mutta vallitsevien sääolosuhteiden vuoksi ne ovat nyt jo valmiiksi päällä.

– Kun tulee hälytys, ensimmäisenä suojataan hengitystiet, kouluttaja opettaa.

Naisilla on kymmenen sekuntia aikaa saada naamari kasvoilleen. Suoritetta harjoitellaan moneen kertaan ja lopulta ainakin osa onnistuu annetussa aikamääreessä.

Suojeluhälytyksessä taistelijalla on kymmenen sekuntia aikaa saada kaasunaamari kasvoille. Kuva: Pauli Hytönen

Lopuksi harjoitellaan kokonaissuoritteita. Sadekin on tauonnut niin, että sadevaatteet voidaan riisua – ja pukea jälleen takaisin päälle.
Seuraavaksi ryhmä suuntaa kohti asehallia, jonka lattialle on aseteltu jokaiselle oma rynnäkkökivääri.

Ennen varsinaista koulutuksen alkamista kersantti Markku Rinne tiedustelee ryhmältä, että eihän kukaan vain halua lähteä pois. 

– Ei todellakaan! vastaa Peltomäki kaikkien puolesta.

Aluksi kouluttajista pioneeri Petteri Haapala esittelee aseen käsittelyn kultaiset säännöt, jonka jälkeen hän näyttää mallisuorituksen aseen purkamisesta ja kokoamisesta. 

Sen jälkeen on naisten vuoro toimia. Metallin kalahtelu täyttää tilan, kun he purkavat ja kokoavat aseita kerta toisensa jälkeen. 

– Aika jännittävää. Oikeassa tilanteessa saisi olla tosi tarkkana, että käsittely pysyy turvallisena, Sippola huomaa. 

Hurjimmat kokeilevat, onnistuuko kasaaminen ja purkaminen ase selän takana. 

Armeijan käyneeltä Nylundilta luonnistuu ainakin purkaminen. Kasaamisessa aseen lukko kuitenkin tuottaa haasteita siinä määrin, että hän katsoo parhaimmaksi siirtää aseen jälleen takaisin vartalonsa etupuolelle.

Rinteellä on vielä lopuksi kerrottavanaan eräs tärkeä huomio.

– Muistakaa, että oma ase pidetään aina käden ulottuvilla, eikä sitä jätetä vahdittavaksi kenellekään, ei edes sille omalle taisteluparille. Ja jos hän antaa teille aseen, te tarkistatte, onko se ladattu vai ei, vaikka tuntisitte hänet solutasolle asti. Sitä kutsutaan terveeksi epäluottamukseksi, hän toteaa. 

Lopuksi naiset kilpailevat siitä, kuka saa kasattua aseen nopeimmin. Kun viimeinenkin ase on koossa, he palauttavat taisteluvälineensä ja suuntaavat ulos kohti seuraavaa rastia, jolla harjoitellaan kevyiden kertasinkojen laittamista sekä ampuma- että kuljetuskuntoon. 

– Yllätti, että pitää ottaa niin paljon asioita huomioon, Sippola kommentoi rastin päätyttyä. 

– Kivaa oli, ei ollenkaan vaikeaa, jatkaa Pitkänen.

Kohti telttamajoitusta

Maastoruokailussa tarjolla on nakkipataa. Se nautitaan pakeista asianmukaisesti ilmasuojassa – yksi taistelija per puu. Jälkiruoaksi on tarjolla suklaapatukka.

Kun astiat on palautettu ja roskat kerätty, on aika kuitata omat henkilökohtaiset rynnäkkökiväärit. Heti, kun viimeisetkin kurssilaiset ovat saapuneet paikalle. 

– Täällä aikamääreet ovat pyhiä. Tämän kerran annan anteeksi, että olette myöhässä, mutta jatkossa pyydätte lisäaikaa, jos sitä tarvitsette, Koskio ojentaa myöhästyneitä. 

Kurssilaiset ruokailivat pakeista. Moni haki mehua lisää. Kuva: Pauli Hytönen

Aseiden kanssa matka jatkuu marssien kohti toisen yön telttamajoitusta. Viestien välitys marssijonossa onnistuu vain kohtalaisesti, kun osa viesteistä jää matkan varrelle. Viiden metrin marssivälitkään eivät pidä, kun jotkut pysähtyvät viestiä välittäessään.

Tästä huolimatta letka pääsee lopulta perille ja teltallekin löytyy sopiva paikka, ainakin hetkeksi. Pian teltta siirretään muutaman metrin päähän uuteen paikkaan, mutta sitä ennen harjoitellaan, miten teltasta poistutaan hätätilanteessa. 

Naiset komennetaan telttaan aseet mukanaan.

– Ulos! kouluttajat huutavat ja teltan helmojen alta sen jokaiselta sivulta alkaa ryömiä naisia ulos. 

Hätäpoistumista harjoitellaan vielä toistamiseen. Takaisin telttaan kömpiessään yksi taistelija huomaa, että aseen lipas on kadonnut. 

Suureen etsintäoperaatioon ei onneksi tarvitse ryhtyä, sillä lipas löytyy teltan liepeen alta. 

Illalla luvassa on vielä telamiinakoulutusta, taistelijan etenemistapoja ja tulen alla sekä ilmahälytyksessä toimimista. 

Vielä ennen nukkumaan käymistä jaetaan vartio- ja kipinävuorot yötä varten. Sitten taistelijoiden onkin aika kömpiä telttaan ja sulkea silmät.

Aamulla kello 5.30 naiset heräävät hälytykseen ja ryntäävät asemiin.

Ymmärrystä inttijutuille

Telttayö sujui kaikilta osin hyvin. 

– Nukahdin saman tien, eikä ollut kylmä tai mitään. Kamiinakaan ei sammunut. Hetken kesti aamulla heräämisen jälkeen tajuta, mitä pitää tehdä, Marttinen kuvaili tunnelmiaan  aamulla.

Sippola nukkui omien sanojensa mukaan vähänlaisesti, mutta muita ongelmia yössä ei ilmennyt. 

– Aloin siinä omalla vartiovuorollani miettiä, että jos kyseessä olisi todellinen tilanne, niin aika tiukka paikka olisi. Eihän sitä oikeasti näe, onko siellä joku, hän pohtii.

Kurssilaisilla on vielä mahdollisuus vierailla sotilaskodissa ennen varusteiden palautusta. Marttinen ostaa perinteisen munkin lisäksi energiajuoman sekä putkihuivin. 

Puolijoukkueteltan pystyttäminen vaatii tiivistä yhteistyötä. Kuva: Pauli Hytönen

– Paljon on saatu yhteen viikonloppuun mahtumaan. Kokemuksena paljon aidompi kuin se Intti tutuksi nuorille, hän kiittelee kurssin päätteeksi.

– Ja vaikka tulin yksin, sain heti kavereita, hän jatkaa.

Sippolallakaan ei ole kurssista kuin hyvää sanottavaa.

– Ihan mahtava kokemus! Ei ollut mikään sieniretki! Nyt ymmärrän ihan eri tavalla läheisten inttikokemuksia ja sitä, miksi niitä haluaa jakaa, vaikka kuulijoita ei enää edes kiinnostaisi. Ja kyllähän se niin on, että suurimmat onnistumisen kokemukset löytyvät omalta epämukavuusalueelta. 

– Kaikilla oli myös ihan loistava asenne. Huomasi, että kaikki olivat täällä ihan oikeista syistä, hän hehkuttaa.

Edes sade ei saa osallistujissa aikaan kielteisiä tunteita.

– Ei sitä ehdi miettiä, meillä on niin hyvät kamppeet, Pitkänen kommentoi.

Viikonlopun jälkeen naisilla on jo uusi kurssi kiikarissa.

– Ehkä menemme seuraavaksi ampumaan, Sippola tuumii.