Nopea, ketterä, tehokas – näin lentää NH90

Laajasti muunneltava NH90-kuljetushelikopteri on Suomessa jo lentotoiminnan konkari.

Pilottitakkinen kuormamestari vetäisee ahkion helikopterin lattialle. Kohta sisään alkaa tupsahdella lumipukuisia taistelijoita rinkkoineen. Himmeä valaistus erottaa kopterin ulkona avautuvasta pimeydestä. Viimeiseksi saapuu ryhmänjohtaja. Kun vyöt ovat kiinni ja koukistetut käsivarret osoittavat valmiutta, maankamara alkaa jäämään taakse. 

Puolustusvoimien käyttämät NH90-kuljetushelikopterit kuuluvat Utin jääkärirykmentin keskeiseen kalustoon, mutta toimintaa niiden kanssa harjoittelevat myös muut joukko-osastot. Nyt kyydissä on Uudenmaan prikaatin valmiusyksikkö. Kuulokkeissa kapteenin, perämiehen ja kahden kuormamestarin suut käyvät jatkuvasti. Miltä näyttää, mitä tehdään, mistä nollakelin luoma usvapilvi saapuu. Helikopteritoiminnassa yhdistyvät tekniikka ja sen käyttäjät.

NH90 on helikopteri, joka sopii moneen käyttötarkoitukseen. Pääasiallisesti sillä kuljetetaan kuitenkin miehistöä. Kuva: Tuomas Härmä

Miehistö kulkee, kalusto kulkee

NH90-helikopterit valmistuivat 2000-luvun alussa yleiseurooppalaisen projektin tuotteena. Ensimmäiset kyseisen mallin kopterit saapuivat Suomeen vuonna 2008. Helikopterit pitävät majaansa Utin jääkärirykmentin Helikopteripataljoonassa, jossa helikopteriohjaaja luutnantti “Riku” ja helikopterihuoltoupseeri  luutnantti “Markus”, kertovat kopterimallin teknisistä ominaisuuksista. Upseerit esiintyvät tässä jutussa pyynnöstään vain etunimillä.

 Rikun mukaan malli on Suomen olosuhteisiin ja tarpeisiin hyvin sopiva.

– Nopea, ketterä ja kokoonsa nähden erittäin tehokas, hän luettelee.

Parikymmentä henkilöä kuljettavassa NH90:ssä penkkipaikat ja teho on suhteutettu hyvin. Lennon vakiomiehistöön kuuluvat lentäjät, eli kapteeni ja perämies, sekä tehtävästä riippuen 1-2 lentomekaanikkoa tai kuormamestaria. Kuormamestarien tehtävänä on on käytännössä pitää yhteyttä lentäjien ja kuormatilan toiminnan välillä. Osa saa koulutuksen myös oviaseampujiksi tai pintapelastajiksi. 

Kaksiroottorinen NH90 on niin kutsuttu taktinen kuljetushelikopteri.

– Se tarkoittaa, että kopteri on nimenomaan sotilaskäyttöön suunniteltu. Runko on tehty kestämään osumaa, kopteri voidaan aseistaa, ja niin edelleen, Riku selostaa.

 Markus lisää, että tehtäväkenttäkin on laajempi:

– Tästä voidaan toteuttaa esimerkiksi laskuvarjohyppyjä, suorittaa vinssaustoimintaa, sekä uusimpana suorituskykynä tehdä merimiinoitusta.

Helikopteriin voidaan asentaa nykyisin merimiinoituskiskot, joita pitkin miinat pudotetaan. 
Laaja muokattavuus on NH90:n valtteja.

Sotilaskäytön osalta kopterin oma komposiittirakenne antaa keskeisimmän suojauksen. 

– Lisäksi ohjaamoon ja kuormatilan lattiaan saadaan ballistista, kivääritulen vastaista suojausta, Riku kertoo.

Molempiin oviaukkoihin voidaan asentaa kaksi kovan tulinopeuden Gatling-konekivääriä. 

Suurimmat NH90:lle tehdyt päivitykset keskittyvät softiin, eli käyttöjärjestelmiin.
Koneen ohjaus perustuu kypäränäytön ja niin kutsutun fly-by-wire-järjestelmän yhteispeliin. Jälkimmäinen tarkoittaa ohjausjärjestelmää, jossa ohjausliikkeet välittyvät mekaanisen sijaan sähköisesti. 

– Eli ei niin, että kädellä tankoa liikuttamalla jokin vaijeri tai ohjaustanko liikkuisi, vaan sähköllä johtoja pitkin, Riku selittää. 

Kypäränäyttö taas on käytännössä vastaavanlainen, kuin hävittäjälentäjillä. 

– Kypärän visiiriin heijastuu esimerkiksi lentonopeus, korkeus, koneen asento ja suunnistusapua, hän jatkaa.

Ohjaamo on täynnä nappeja ja vipuja. Monimutkaista ja hankalaa? Eipä juuri, Riku naurahtaa.

– Tekniikka on niin uutta, että ohjaaminen on jopa miellyttävää.

– Automatiikkaa löytyy paljon. Vaikka lentäminen tapahtuu lähtökohtaisesti ihmisen toimesta, autopilotti tekee paljon.

NH90 on niin kutsuttu “jokasään helikopteri”. Sillä tarkoitetaan esimerkiksi Suomen käyttämän mallin kohdalla kattavia jäänesto- ja poistojärjestelmiä. Riku osoittelee konetta ympäri ja selittää:

– Sellaiset on moottoreissa, roottoreissa, tuulilasissa, antureissa, korkeusvakaajassa. Ne mahdollistavat talvisissa olosuhteissa toimimisen.

– Roottorilavat ovat käytännössä pieniä siipiä. Jos niiden päälle kertyy jäätä, aerodynamiikka kärsii. 

Suunnaksi kello yksitoista, etäisyys kolmesataa metriä. Kuva: Tuomas Härmä

 

Tuulta ja tuiverrusta Utissa

Vasta kun kopterin moottorit käynnistyvät ja tasainen humina ympärillä alkaa voimistua, ymmärtää, kuinka voimakas peli on alla. Dragsvikilaisten kanssa harjoitellaan tänään toimintaa pimeällä. Sekä taistelijat että koneen miehistö on varustettu pimeänäkölaitteilla. 

Helikopteri on ilmassa ja oviaukoissa roikkuvat kuormamestarit etsivät katseellaan kyydittäviä ja ympäröiviä olosuhteita.

– Platta on ihan jäässä, toinen sanoo keskusradioon.

– Jep, toinen vastaa.

Sitten vihertävässä valonvahvistimessa alkaa näkyä liikettä ja lyhyiden komentojen jälkeen kopteri aloittaa tasaisen kaarron eteenpäin. Kapteeni ilmoittaa suunnaksi kello yksitoista, etäisyys kolmesataa metriä. Sisällä valot on kytketty pois, mutta alhaalla roottorin punainen merkkivalo värjää tasaista maata satoja metrejä. 

Pimeätoiminnassa sekä tekniikan että lentäjien osaamisen merkitys korostuu. Kuva: Tuomas Härmä

 

Laskua ei oikeastaan edes huomaa. Kun katsoo jäistä maanpintaa, jota pitkin taistelijat saapuvat, voisi yhä luulla olevansa korkeammalla. Ilmavirta höykyttää pieniä männyntaimia ja saa lumen lentämään pistävästi kaikkialle kopterin ympärillä. Kulkusuunta on tarkka.

– Ei ikinä lähestytä helikopteria takaroottorin puolelta, kuormamestari on painottanut.

Muuten voi lähteä henki.

Kaikki toiminta on ripeää. Minuuteissa joukko on valmiina ja kuormamestarit ilmoittavat valmiudesta ohjaamoon. Koko aika kommunikointi, täsmällinen ja epätäsmällinen, kulkee miehistön ja kuljetettavien välillä. Helikopteri on suorituskykyinen laite, mutta hyödylliseksi se muuttuu vasta, kun kaikki ympärillä toimii. Lentotekniikka, kuormatilan johtaminen, lennätettävien opastaminen, laaja huolto- ja logistiikkaketju kopterin takana. 
Lento on vakaa, kun tiimi on vakaa.