Muuttumatta muuttunut turvallisuustilanne

Suomi rikkoi kaksi pitkään kestänyttä ulkopoliittista linjaustaan vuonna 2022. Suomi jätti jälkeensä sotilaallisen liitoutumattomuuden ja alkoi ensimmäistä kertaa aseistaa sotaa käyvää maata.

Syyksi on annettu muuttunut turvallisuustilanne. Toisin sanoen Venäjää on alettu pitää uhkana. Venäjän aggressiossa ei kuitenkaan ole mitään uutta; se on näyttäytynyt esimerkiksi vuonna 2008 Georgiassa sekä 2014 Itä-Ukrainassa ja Krimillä.

Ennen riitti puolustusyhteistyö

Suomalaisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan keskeiseksi käsitteeksi on kylmän sodan jälkeen muodostunut Nato-optio. Sillä on tarkoitettu mahdollisuutta liittyä puolustusliitto Natoon tarpeen vaatiessa.

Miksi Natoon ei pyritty aikaisemmin?

Ennen nykyistä ulkoministeri Pekka Haavistoa Suomen ulkopolitiikan paalupaikalla toimi Timo Soini vuosina 2015–2019. Soinin mukaan Natoon liittymisestä tehtiin hänen kaudellaan selvitys, joka ei kuitenkaan johtanut mihinkään. 

– Tottakai, oltiinhan me liittymistä mietitty, mutta poliittisessa kentässä laajemminkin ajateltiin, että tämä status quo on hyvä näin.

Häntä ennen ulkoministerinä toimi Erkki Tuomioja vuosien 2011–2015 välillä. Hänen kaudellaan Venäjä valloitti Krimin ja aloitti Itä-Ukrainan sodan vuonna 2014. Tuomiojan mukaan Natoon ei tuolloin hakeuduttu, koska kansan mielipide oli jäsenyyttä vastaan.

– [Viime vuoteen] saakka meillä oli kuitenkin ollut se lähtökohta, että sotilaallinen liittoutumattomuus ja vahva puolustusyhteistyö Naton kanssa riittävät meille.

Ulkoministerin pestissä Tuomiojaa edelsi Alexander Stubb. Stubbin vuosien 2008–2011 välille sijoittuneen kauden ensimmäisenä vuotena Venäjä valloitti osan Georgiaa. Stubb kertoo kannattaneensa Naton jäsenyyttä avoimesti.   

– Suomi on demokratia, teinhän minä kaikkeni pitääkseni Nato-keskustelua yllä, mutta vähemmistö ei voi jyrätä enemmistöä.

Rauta puhuu rahaa kovempaa

Aseavun tarjoaminen Ukrainalle aloitettiin vasta viime vuonna. Krimin valtauksen aikaan ulkoministerinä toiminut Tuomioja muistuttaa, että länsimaat ja Suomi kyllä asettivat Venäjälle taloudellisia pakotteita aikaisemminkin. Hänen mukaansa ne eivät kuitenkaan olleet riittäviä, koska Venäjän toimintaan ei onnistuttu vaikuttamaan.

– Mutta eiväthän nämä kenties maailman mittavimmat epäsotilaalliset sanktiot ole vielä vaikuttaneet, eikä sellaista talouden romahdusta ole tullut, mitä jotkut odottivat, Tuomioja toteaa tuoreimmista pakotteista.

Soini arvelee lännen laittavan Venäjälle nyt entistä kovempaa kampoihin, koska Venäjän suunnitelma vallata Ukraina nopeasti epäonnistui. "Krimille kävelemistä" ei pystytty uusimaan. 

– Venäjä ei uskonut, että vastarinta tulisi olemaan tuollaista. Väitän myös, että lännessäkin ollaan yllättyneitä siitä, että Ukraina pystyy pistämään noin kovaa hanttiin, Soini sanoo.

Ukrainan sodan muuttuminen perinteiseksi rintamasodaksi on mahdollistanut lännen järjestäytymisen yhtenäisesti Venäjää vastaan. Etenkin viime aikoina on kuitenkin keskusteltu runsaasti siitä, voisiko Ukrainaa tukea vielä rohkeammin.

– Pidäkkeenä on se, että toivon mukaan kukaan ei halua sodan laajenevan laajemmaksi konfliktiksi, johon muitakin maita tulisi vedetyksi mukaan, Tuomioja toteaa.

Myöskään Stubb ei usko, että Eurooppa ja Yhdysvallat olisivat voineet tukea Ukrainaa merkittävästi enempää, kun ne ovat tähän mennessä tukeneet. Soinin mukaan länsimaat eivät pysty edes tuottamaan yhtä paljon asetarvikkeita, kun sodassa tällä hetkellä kulutetaan.

Lännen antaman aseavun ei kuitenkaan arvioida myöskään supistuvan. Se johtuu osin myös siitä, että länsimaalaisten sympatiat ovat niin vahvasti Ukrainan puolella.

– Silloin kun kuvat sairaala-, koulu- ja teatteripommituksista tai sotarikoksista, joissa tapetaan siviilejä ja raiskataan naisia piirtyvät meidän verkkokalvoille, niin siinä on tosi vaikea väsyä tilanteeseen, Stubb tiivistää.

Kuka sanelee rauhanehdot?

Sodan uusinta vaihetta on nyt käyty Ukrainassa yli vuosi, eikä mikään ole viitannut siihen, että aseita oltaisiin lähiaikoina laskemassa. Tuomiojan mukaan rauhasta puhuminen on silti tärkeää, koska sodassa kuolee päivittäin satoja ellei jopa tuhansia sotilaita ja siviilejä.

– Tässä ajatellaan, että tämä voisi päättyä toisen täydelliseen tuhoon. Se on mahdottomuus, jossain vaiheessa on päädyttävä johonkin neuvottelutulokseen, hän sanoo.

Ex-ulkoministereiden mukaan parhaassa skenaariossa Ukraina määrittäisi itse ehdot rauhanneuvotteluille. Se tarkottaisi nollatoleranssia alueluovutuksille. Soini kuitenkin epäilee tavoitteen realistisuutta.

– Pahin mahdollinen [lopputulos] on se, että Donetsk, Luhansk ja Krim jäävät Venäjälle, mikä voisi riittää Venäjälle, muttei Ukrainalle. Mutta ei Ukrainalla ole välttämättä sotilaallista voimaa ottaa niitä.

Myös Tuomioja epäilee Ukrainan mahdollisuuksia pitää kaikki alueensa. Hänen mielestään Itä-Ukrainan alueita ei saa missään nimessä antaa Venäjälle.

– Vaikka Venäjän sotilaallista Krimin valloitusta 2014 ei pidä hyväksyä, voisi sen asemaa tarkastella rehellisen kansanäänestyksen pohjalta, hän kuitenkin sanoo.

Stubb puolestaan on haluttomampi siirtymään neuvotteluiden pariin ennen kuin se on aivan pakollista. Hänen mielestään lännen on avustettava Ukraina voittoon.

– Putinin pitää hävitä tämä sota ja isosti. Eli ainoa ulospääsy tästä tilanteesta on loppuun asti viety sotilaallinen selkkaus.