MPKK:n Venäjä-seminaari: Venäjä uudistaa strategioitaan

Maanpuolustuskorkeakoulun Venäjä-seminaari ei olisi voinut olla ajankohtaisempi. Seminaari päivitti käsityksiä Venäjän asevoimista sekä syventyi tärkeisiin nykypolitiikan taustalla vaikuttaviin voimiin.

Maanpuolustuskorkeakoulun jokavuotinen Venäjä-seminaari keskittyi tänä vuonna teemaan ”Miten Venäjä käyttää sotilaallista voimaansa”. Santahaminan auditoriossa nähtiin jälleen paljon tutkijoita ja analyytikkoja ympäri maailmaa koronatilanteesta huolimatta, vaikka jotkut joutuivatkin ottamaan osaa keskusteluun ruudun kautta.

– Tänä vuonna keskustellaan Venäjän asevoimasta, ja kuinka sitä rakennetaan, hallitaan sekä käytetään, Maanpuolustuskorkeakoulun Venäjä-tutkimusryhmän johtaja, everstiluutnantti Simo Pesu kuvailee.

Seminaari kattoikin huolellisesti aiheensa ja esitti monitieteellisesti siihen osallistuneiden tutkijoiden näkemyksiä Venäjän armeijan toimiin taustalla vaikuttavista teoreettisista ja kulttuurisista seikoista sekä sen aseistuksen ja strategioiden merkityksistä.

Neuvostoperintöä ja yllätyksellisiä kehityssuuntia

Seminaarin kaikkien istuntojen takaa hahmottui tutkijoiden kuvaama Venäjän asevoimien viime vuosien kehitys, josta he pystyivät erottelemaan uusia vähemmän tunnettuja kehityssuuntia, sekä Venäjän toimia selittäviä pidempiä jo neuvostoajalta periytyviä ajatustapoja ja käytäntöjä.

Israelilaisen Reichman-yliopiston tutkijan Dima Adamskyn mukaan Venäjä on esimerkiksi viime vuosina tietoisesti pyrkinyt muuttamaan johtamiskulttuuriaan itsenäisemmän toiminnan, tehtävätaktiikan, suuntaan. Tämä on päinvastainen toimintatapa siihen verrattuna, mitä on perinteisesti pidetty venäläisenä johtamiskulttuurina – hyvin keskitettynä sotilaallisena johtamiseena.

Uudesta johtamiskulttuurista on nähty esimerkkejä muun muassa Syyriassa, jossa venäläiset joukot ovat suorittaneet heidän periteisitä toimintatavoistaan eriäviä operaatioita.

Uusien strategioiden lisäksi muita ajankohtaisia teemoja seminaarissa olivat muun muassa Venäjän tekoälyn soveltaminen sekä sen uudet ohjusjärjestelmät.

Eräs pohdituista kysymyksistä oli se, muuttavatko venäläisessä viestinnässä superaseiksikin kuvatut ydinkäyttöiset Poseidon-torpedot ja Burevestnik-risteilyohjukset sekä muut uudet asejärjestelmät Yhdysvaltojen ja Venäjän strategista tasapainoa. Esitelmän pitäneen analyytikon Leonid Nersisyanin (ARDI) mukaan eivät. Hänen mielestään niiden painoarvo on enemmänkin poliittinen kuin sotilaallinen.

Venäjä kokee itsensä uhatuksi monessa suhteessa

Paljon käsitelty aihe seminaarissa oli se, miten Venäjä näkee sodan. Maanpuolustuskorkeakoulun erikoistutkijan Pentti Forsströmin mukaan sodan määritelmä ei ole Venäjällä juurikaan muuttunut Neuvostoliiton jälkeen. Kun muut keinot eivät riitä suojelemaan valtiota ja sen intressejä, siirrytään sotilaallisiin keinoihin.

Sodan sytyttyä venäläiseen näkemykseen kuuluu, että sitä käydään sotilaallisten keinojen lisäksi kaikilla muillakin keinoilla. Ei-sotilaallisten keinojen käyttämisen takia Forsströmin mukaan sodan ja rauhan ero voi jäädä hiuksenhienoksi. Samoin hyökkäyksen ja puolustuksen ero saattaa hämärtyä. 

Hän kertoo, että sodan tärkeimpänä elementtinä kuitenkin pidetään Venäjällä edelleen aseellista taistelua. Forsströmin mukaan Venäjän julkaisemat uhkakuvat ovat säilyneet vakaina vuodesta 2014. Asevoimien harjoittelu ja varustelu kehittyvät vastaavasti vakaasti.

Maanpuolustuskorkeakoulun Venäjä- tutkimusryhmässä korkeakouluharjoittelijana olevan Santeri Kytönevan esityksen perusteella Venäjä ei koe itseään uhatuksi lännen toimesta pelkästään sotilaallisesti, vaan myös kulttuurisesti. Hänen mukaansa Venäjän traditionalistiset ajattelijat painottavat henkistä turvallisuutta, johon kuuluu kansallinen ideologinen yhtenäisyys, isänmaallisuus, perinteiset venäläiset arvot sekä ortodoksinen uskonto.

Kytönevan mukaan ”henkinen turvallisuus” mainitaan muun muassa Venäjän kansallisessa strategiassa ja se on kytköksissä vahvasti myös asevoimiin. Uskonnon ja Venäjän asevoimien läheistä suhdetta käsitteli seminaarissa syvemmin vapaa tutkija Aristide LaVey.

Pessimismiä Ukrainan tilanteen suhteen

Seminaarin päätti Ukrainan tilannetta ajankohtaisesti käsittelevä yhdysvaltalaisen tutkijan Michael Kofmanin puheenvuoro.

– Olen melko skeptinen minkään mahdollisen kehityksen suhteen sanoi Kofman puheenvuorossaan.

Hänen mukaansa nykyinen tilanne, johtuu siitä, että Venäjä ei ole saavuttanut Ukrainassa tavoitteita mihin se on pyrkinyt. Kofman antaa ymmärtää, että perääntyminen ei olisi Venäjälle missään nimessä edullista. Hän uskoo, että Venäjän asevoimat ei myöskään voi pysyä pitkään nykyisissä asemissaan.

– Jos Venäjä tässä tilanteessa käyttää voimaa, se tulee hyvin todennäköisesti olemaan suuri sotilasoperaatio, me emme tule näkemään mitään pientä.

Siitä huolimatta, että seminaarin kuluessa on kuultu erilaisia näkemyksiä, sen päätös Ukrainan suhteen oli melko pessimistinen Kofmanin puheenvuorossaan spekuloidessa, kuinka Venäjän hyökkäys voisi edetä.

Päätöspuheenvuorossaan Maanpuolustuskorkeakoulun sotataidon laitoksen johtaja Petteri Kajanmaa painotti vielä kerran Venäjän ymmärtämisen ja tämän kaltaisten seminaarien tärkeyttä.

– Haluamme oppia tulkitsemaan Venäjää, haluamme oppia tuntemaan sen sotilaallisen voiman roolin, mutta samaan aikaan haluamme oppia myös, kuinka tehdä yhteistyötä tämän naapurimaamme kanssa.