Hyppää sisältöön
Osiot
Valikko

Ruotuväki

Peetu Oksanen

Kainuun prikaatin ympäristössä on latukoneen ajamia reittejä, joita pitkin varusmiesten on helppo kulkea.

Monitehoiset SA-sukset

Topias Mikkonen

Hämmästyttävän hyvä hiihtotaito oli Suomen sodanajan valttikortti. Hiihtämistä arvostetaan edelleen, ja sitä koulutetaan kaikille varusmiehille mahdollisuuksien mukaan. SA-sukset, jotka ovat pysyneet tähän päivään asti lähes muuttumattomina, soveltuvat Suomen maastoissa tilanteeseen kuin tilanteeseen.

Poikkeuksellisen luminen talvi on mahdollistanut hiihtokoulutuksen lisäämistä Puolustusvoimissa ympäri maan. Osassa varuskunnista jokaiselle varusmiehelle annetaan jopa henkilökohtaiset sukset, joilla on mahdollista liikkua esimerkiksi sotilaskotiin. Kyseessä eivät kuitenkaan ole mitkään perinteiset peltoset vaan SA-sukset, joilla talvi- ja jatkosodassa saimme merkittävän edun vihollista vastaan.

Tällä hetkellä käytössä olevat sukset ovat hyvin pitkälti jäljenneltyjä esi-isistään. Ne ovat suojavärin mukaan valkoisia ja murtomaasuksia huomattavasti kookkaampia, mikä taas mahdollistaa hyvän hankikannon. Kainuun prikaatissa hiihtokoulutusta vuosia ohjannut vääpeli Timo Varis korostaakin, että sukset on tehty nimenomaan vaikeisiin maasto-olosuhteisiin.

– Niillä pitää pystyä tekemään taistelukentällä samoja asioita kuin maihinnousukengillä. Pitää harjoitella paljon, jotta sukset eivät hidasta menoa, hän veistelee.

Monoina toimivat varusmiehille jaetut huopakumisaappaat. Ne ovat yhteensopivat SA-suksien siteen kanssa. SA- suksilla hiihdetään pääsääntöisesti perinteisen tyylin vuorohiihtoa. Mainittu hiihtotapa on Variksen mukaan myös maastossa kaikista käyttökelpoisin.

– Yhdessä jonossa, missä keulamies tekee latua, on hyvä hiihtää. Metsässä ei ole leveitä baanoja, joten luisteluhiihto on lähes mahdotonta. Tämän lisäksi vuorohiihdossa pysyy hyvin tasapainossa, mikä auttaa, kun reppu ja varustus painavat jonkin verran, hän syventää.

Suksihuoltoa ei voi unohtaa, jos haluaa hiihdosta miellyttävää.

Voitelun voima

Puolustusvoimien hiihtokoulutus, joka varusmiehille järjestetään, on kolmeosainen. Alkukoulutuksen myötä varusmiesten pitäisi pystyä liikkumaan maastossa sujuvasti.

– Ensin opetellaan laittamaan suksia jalkaan ja hallitsemaan niitä. Sen jälkeen harjoitellaan hiihtotekniikoita sekä hiihtoa ylä- ja alamäissä. Nämä opit kulminoituvat, kun puetaan taisteluvarustus päälle ja mennään suksilla taisteluharjoitukseen tai hiihtomarssille, vääpeli Varis avaa sisältöä.

Välineet on kuitenkin laitettava ensin kuntoon, jotta hiihto on jouhevampaa. SA-sukset on jaettu käyttäjiensä painon mukaan 20 kilon välein. Yleisin painoluokka on 80–100 kiloa. Suksissa on monia erilaisia pohjavaihtoehtoja, joihin laitetaan kelin mukainen voideyhdistelmänsä.

– On valko-, ruskea- ja mustapohjaisia, joiden pohjamateriaalit ovat toisistaan poikkeavia, Varis listaa.

Kainuun prikaatin liikuntakasvatusupseeri, kapteeni Ville Kotikumpu näyttää kranaatinheitinkomppanian alikersanteille, miten suksi huolletaan hiihtokuntoon. Toimenpide kestää noin vartin verran, ja parin kerran näyttämisen jälkeen alijohtajat pystyvät kouluttamaan taidon eteenpäin alokkailleen. Hänen mukaansa huolellinen putsaaminen ja oikean voiteen käyttäminen vievät jo pitkälle, mutta huippukunnon saavuttamiseksi koko prosessi on tehtävä huolella.

Hiihtomarssit ovat tänä talvena olleet aiempaa yleisempiä erinomaisen lumitilanteen vuoksi.

Laskettelurinteistä hyppyrimäkeen

– SA-sukset ovat ketterämpiä kuin arvaatkaan, kapteeni Kotikumpu huomauttaa.

Hän kertoo, että välineiden koko ja pääasiallinen käyttötarkoitus hämäävät usein ensikertalaisia. Heti ei tule ajatelleeksi, että sukset on tehty myös nopeatempoiseen taistelutilanteeseen, mikä tarkoittaa, että niiden kanssa esimerkiksi täysvarustuksessa ryömiminen onnistuu ongelmitta.

Hiihtokoulutuksen lisäksi suksilla kilpaillaan sotilasurheilussa. Vääpeli Varis on ollut monta kertaa mukana Oltermanni-hiihdossa, joka on vanhin edelleen järjestettävä sotilasurheilukilpailu. Hän on voittanut joukko-osastojen välisen kilpailun useaan otteeseen, ja valmistaa vuosittain Kainuun prikaatin joukkueen sitä varten.

– Jos korona sallii, kilpailu olisi tarkoitus järjestää huhtikuun tienoilla. Olisi iloinen asia, jos saadaan kaikki joukko-osastot mukaan, Varis toivoo.

Varis paljastaa, että suksilla voi tehdä vieläkin hurjempia temppuja.

– Jos uskaltaa, laskettelu ja mäkihyppykin onnistuvat noilla suksilla. Ne ovat niin monikäyttöiset.