Monipuolisuus vahvistaa puolustusvoimia

Puolustusvoimissa ei tehdä naisten ja miesten töitä. Naiset hakevat ennätysmäärissä asepalvelukseen ja heitä tarvitaan lisää kaikkiin sotilastehtäviin.

Ennätykselliset 842 naista haki vapaaehtoiseen asepalvelukseen tänä keväänä. Hakijamäärät ovat kasvaneet vuodesta 2008 lähtien keskimäärin noin 47 hakijalla vuosittain. Miksi vapaaehtoinen asepalvelus on juuri nyt entistä suositumpi naisten keskuudessa?

Viestilinjan suorittanut alikersantti Christina Etholén aloitti vapaaehtoisen asepalveluksensa Kaartin jääkärirykmentissä kesällä 2015. Hänen mielestään kasvanut hakijamäärä voi liittyä sukupolvien väliseen asennemuutokseen. Nainen asepalveluksessa ei ole enää outolintu: yhteiskunta ei pidä hänen valintaansa erikoisena.

– Luulen, että naisten asepalvelus alkaa pikkuhiljaa olemaan asia, joka ei ole enää tabu. Tänne uskalletaan tulla, ja ehkä puolustusvoimista pyritään tekemään sukupuolineutraalimpi paikka. Varmaan halutaan, että naisetkin hakevat sotilasuralle, jos se heitä kiinnostaa, Etholén kertoo.

Käytännön eduista tärkeimpinä hän kokee johtajakoulutuksen sekä mahdollisuuden edetä sotilasvirkaan. Viime vuosina asepalveluksen suorittaneista naisista 68 prosenttia sai johtajakoulutuksen, kun taas vastaava luku miehissä oli vain 27 prosenttia. Samalla asepalvelus avaa ovia kansainvälisiin tehtäviin.

– Tänne tullessani oli itsestäänselvää, että haluan johtajakoulutukseen. Ei ollut vaihtoehtona, että menisin miehistöön, koska johtajakoulutuksen käyminen on jo yksi edellytys sotilasuralle, Etholén painottaa.

Naiset etuna

Pääesikunnan komentopäällikön, prikaatikenraali Kim Mattssonin mukaan naisia tarvitaan enemmän kaikkiin sotilastehtäviin, koska he tehostavat puolustusvoimien toiminta- ja ajattelukykyä. Vaikka useat naiset palaavat siviilimaailmaan palveluksen jälkeen, yhteiskunnan kriisinsietokyky ja näkemys kokonaisturvallisuudesta vahvistuvat entisestään. Naisia kaivataan myös kriisinhallintaan etenkin kohdemaissa, joissa uskonto tai kulttuuri vaikeuttaa miesten ja naisten välisen kanssakäymistä.

– Naiset vahvistavat kriisiorganisaatiota: mitä heterogeenisempi organisaatio on, sitä osaavampi ja vahvempi, Mattsson toteaa.   

Toimintakykyä kehittää myös yhteismajoitus, sillä se parantaa ryhmäkiinteyttä ja yhteistyötä taistelijoiden välillä. Esimerkiksi Norjan puolustusvoimissa on naisten ja miesten sekatuvat, kun taas Suomessa naisilla on vielä erilliset majoitus- ja saniteettitilat kasarmilla. Maastossa miehet ja naiset majoittuvat kuitenkin yhdessä. Jos naisten hakijamäärän alkaa kasvaa eksponentiaalisesti, puolustusvoimien pitää Mattsonin mukaan ryhtyä yleisiin toimenpiteisiin infrastruktuurin kanssa.

– Luulen, että muutosta tulee, kun tähän pikkuhiljaa totutaan. Meidän kulttuurimme on sen verran nuori, että sen taipumisessa kestää oma aikansa. Jos naisten määrä kasvaa ja heitä alkaa olla suurempi prosentti varuskunnissa, sekatuvat ovat varmasti jossain vaiheessa mahdollisia, Mattsson kommentoi nykyistä järjestelyä.

Sukupuolineutraali kutsuntavelvollisuus olisi keino informoida koko ikäluokkaa asepalveluksesta ja sen hyödyistä sekä yhteiskunnalle että yksilölle. Mattsson kokee ajatuksen positiivisena, mutta huomauttaa resurssipulasta – rahat eivät riitä.

– Vaikka miehet on saatu tähän velvollisuuteen, sen lisääminen naisille vaatii taas rahaa. Naiset joutuvat nyt esimerkiksi maksamaan omat lääkärikäyntinsä ennakkotarkastuksia varten, prikaatikenraali havainnollistaa.

Tarinoita palveluksesta ja reservistä

Tietoisuus koulutuksen sisällöstä ja yhteenkuuluvuus varusmiesten kanssa edistää naisten hakeutumista palvelukseen. Suomen Sotilassosiologisen Seuran hallituksen jäsen ja puolustusvoimien entinen koulutuspäällikkö, eversti evp Hannu Hyppönen muistuttaa kasvavan naisreservin kertomuksien tärkeydestä.

– Tietoisuus lisääntyy viestinnän kautta ja väestön tarinoiden kautta. Suomalaisessa yhteiskunnassa on jo 7 000 tarinaa naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta. Tarinat ovat kokoajan positiivisempia ja positiivisempia, minkä todistavat varusmiesten loppukyselyiden tulokset, Hyppönen analysoi.

– Edelleen näiden positiivisten tarinoiden selitys saattaa olla se, että osallistuminen Naisten Valmiusliiton ja Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen vapaaehtoiseen koulutukseen on jatkuvasta kasvanut ja naisten määrä siellä lisääntynyt, hän jatkaa.

Maanpuolustuskorkeakoulun naishakijoiden määrä lähes tuplaantui vuosien 2013 ja 2014 välillä. Edellytyksenä hakemiseen on varusmiespalveluksen suorittaminen, joten sotatieteiden opinnoista kiinnostuneet naisetkin päätyvät asepalvelukseen.

Nuorten alhainen työllisyys voi myös tuoda naisia asepalvelukseen. Hyppösen mukaan töiden puute tekee muista vaihtoehdoista, kuten asepalveluksesta tai opiskelusta, entistä houkuttelevampia.

Alikersantti Etholénin kiinnostus asepalvelusta kohtaan syttyi jo ala-asteikäisenä. Kun ikää on tullut enemmän ja koulut ovat lopuillaan, hän päätti nyt astua palvelukseen.

– Aika painavana syynä on, että haluan pystyä puolustamaan omaa maatani, Etholén toteaa.