Monipuoliset tehtävät ja mahdollisuus jatkuvaan kehitykseen – "Aliupseeristo on Puolustusvoimien selkäranka"

Enrico Annus on tehnyt jo monipuolisen uran aliupseerina, mutta sopimussotilaana aloittanut Linnea Landvik vasta pohtii tulevaa polkuaan.

Kun Enrico Annus päätti asepalveluksensa laskuvarjojääkärinä, oli hänellä edessään uraa ohjaava valinta.

Hän oli harkinnut hakevansa joko sopimussotilaaksi Utin jääkärirykmenttiin tai kadetiksi Maanpuolustuskorkeakouluun.

Kiinnostus laskuvarjojääkärinä hankitun osaamisen jatkokehittämiseen sekä mahdollisuus kriisinhallintatehtäviin ajoi Annuksen kuitenkin hakemaan sopimussotilaaksi Utin jääkärirykmentin koulutus- ja valmiusosastolle, senaikaiselle erikoisjoukkokurssille.

Vuoden mittaisen koulutuksen päätyttyä Annus ohjautui kriisinhallintatehtäviin Kosovoon.

Kosovon palveluksen loppupuoliskolla hänelle tarjottiin yllättäen mahdollisuutta hakea vartiopäällikön työtä Helsingin vartiostossa.

– Elin silloin vahvasti hetkessä. Varusmiespalveluksen jälkeen tarjoutui mahdollisuus toisensa perään, ja ne tuntuivat siinä ajassa oikeilta valinnoilta, esikuntamestari Enrico Annus muistelee aliupseerin uransa alkutaivalta.

”Palaset kohdallaan läpi uran”

Vain 45-vuotiaana ylivääpeli Annus on tehnyt jo mittavan uran.

Hän ehti toimia vartiopäällikkönä vain 11 kuukautta, kunnes tie vei vuoden 2005 keväällä takaisin Utin jääkärirykmenttiin, jossa aloitettiin ensimmäisten erikoisjoukko-operaattoreiden palkkaaminen.

Annus päätyikin nopeasti takaisin kriisinhallintatehtäviin, tällä kertaa Afganistaniin.

– Työtehtäväni ovat olleet jo pitkään kansainvälisiä. Kokemus operaatioista, työtehtävistä ja opiskelusta ulkomailla tukee minua myös nykyisessä tehtävässäni.

Hän työskentelee nykyään Pääesikunnassa Puolustusvoimien erikoisjoukkojen vanhimpana aliupseerina.

Enrico Annus valittiin vuoden 2022 aliupseeriksi. Valintaperusteiksi lueteltiin muun muassa ammattitaitoisuus sekä kehityshakuisuus. Kuva: Jooa Granlund

Työnkuva pitää sisällään neuvonantoa, johtamistoiminnan tukemista ja asiantuntija- sekä opetustehtäviä niin Suomessa kuin ulkomailla.

Nykyistä tehtäväänsä ennen Annus toimi vuosikaudet Utin jääkärirykmentissä muun muassa erikoisjoukkokurssin pääkouluttajana sekä apulaisjohtajana. Hän siirtyi maaliskuussa Utin jääkärirykmentin vanhimman aliupseerin tehtävästä Pääesikuntaan.

Matkan varrelle on mahtunut myös kansainvälisiä esikunta-aliupseerin työtehtäviä Belgiassa.

Annus on tyytyväinen oman uransa kulkuun, ja uskoo tulevaisuudenkin tarjoavan mahdollisuuksia.

– Koen, että minulla on ollut jossain määrin tuuria läpi urani. Oikeaan aikaan on aina kehitetty, kasvatettu, lisätty tai uudistettu. Sen myötä minulle on tarjoutunut mahdollisuuksia hakeutua kiinnostaviin ja haastaviin tehtäviin, ylivääpeli kertoo.

Hänen mukaansa aliupseerin urasta voi muovata omalla aktiivisuudella itselleen mieleisen.

– Täytyy ymmärtää mahdollisuudet rakentaa itselle mieluisaa tulevaisuutta ja aktiivisesti pyrkiä sitä kohti. Missään henkilöstöryhmässä ei tulla kotisohvilta hakemaan työntekijöitä töihin, Annus muistuttaa.

Hän kokee, että aliupseerin tehtävissä työntekijöillä on mahdollisuus vaikuttaa uraansa.  

– Aliupseerina on mahdollista tehdä monipuolisesti myös todella haastavia työtehtäviä. Olen Puolustusvoimille äärimmäisen kiitollinen laajoista kouluttautumismahdollisuuksista, joita minulle on tarjoutunut.

– Kulkemani matka on tehnyt minusta ihmisen, joka olen tänään. Olen siitä hyvin kiitollinen ja valmis osoittamaan sen työlläni myös jatkossa.

Oman tonttinsa asiantuntijoita

Kapteeniluutnantti Juha Savijoki kertoo, että suoraan varusmiespalveluksesta palkataan sopimussotilaaksi vuosittain noin 500 henkilöä.

Samalla aliupseeriston tehtävien määrä kasvaa, ja urapolku sopimussotilaasta aliupseeriksi on Puolustusvoimille oleellisempi kuin koskaan.

– Erilaisia aliupseerin tehtäviä on tällä hetkellä tarjolla valtavasti. Tehtäviä avautuu laajalti kaikkiin puolustushaaroihin monenlaisiin tehtäviin, Savijoki kertoo.

Savijoen mukaan tehtävien monipuolisuus on aliupseerin uran ehdoton vahvuus.

– Kenenkään ei varmasti tarvitse tehdä alusta loppuun samaa tehtävää.

Aliupseerin tehtävät ovat pääosin puolustushaarakohtaisia, ja koulutus tapahtuu enimmäkseen käytännön tasolla.

Esimerkiksi Annuksen koulutus keskittyi erikoisjoukkotoimintaan.

Puolustushaarasta riippumatta johtaminen on kuitenkin koulutuksessa painopisteenä. Aliupseerin opintoihin kuuluvat perus-, yleis- ja mestaritason kurssit.

Perustason opinnot pyritään käymään mahdollisimman pian aliupseerin aloitettua tehtävässään, minkä jälkeen aliupseeri vakinaistetaan tehtäväänsä.

Savijoen mukaan yleis- ja mestarikurssit pätevöittävät aliupseereja vaativampiin tehtäviin aina ylimpiin tehtäviin saakka. Nato-jäsenyyden myötä myös kansainväliset kurssit ovat tärkeämpiä kuin koskaan.

– Eteneminen on mahdollista läpi uran, ja tehtäviä on oman aktiivisuuden mukaan laajalti tarjolla, Savijoki kertoo.

Hänen mukaansa aliupseeristossa pyritään noudattamaan kärkiosaaja-ajatusta.

– Aliupseerit ovat oman tonttinsa asiantuntijoita ja pysyvät siksi saman alan tehtävissä. On silti tärkeää, että asiantuntijuuden kasvaessa aliupseeri etenee aselajin tai toimialansa sisällä vaativampiin tehtäviin.

Järjestelmä tuo sekä kapteeniluutnantin että Annuksen mukaan Puolustusvoimiin pysyvyyttä.

– Usein sanotaankin, että aliupseeristo on Puolustusvoimien selkäranka, Annus kertoo.

Vapaus vaikuttaa

Vapaaehtoisen asepalveluksen suoritettuaan Linnea Landvik aloitti opiskelun yliopistossa, mutta hänen ajatuksensa olivat edelleen sotilaan arjessa. Samaan aikaan hän sai kuulla sopimussotilaan paikan auenneen.

Kesällä 2023 hän aloitti tehtävässä sotakoiraosastolla.

Koiranohjaajan urasta innostuneena Landvik haki Ilmasotakouluun sotilaspoliisialiupseerin tehtäviin, jossa voisi ottaa oman sotakoiran koulutettavakseen.

– Pelkästään työtehtävä on hyvin erilainen kuin sopimussotilaana. Lisäksi vastuu ja odotukset ovat suuremmat, kersantti Landvik kertoo.

Sotilaspoliisialiupseerina hän vastaa Ilmasotakoulun alueen turvallisuudesta ja vartioinnista.

Linnea Landvik odottaa tulevaisuuden mahdollisuuksia hymyssä suin. Kuva: Lempi Leinonen

Landvik suorittaa tällä hetkellä perustason kurssia, jonka jälkeen hänen on tarkoitus saada oma sotakoira koulutettavakseen.

Peruskurssia lukuun ottamatta Landvikin koulutus on tapahtunut lähinnä kentällä vanhempien työntekijöiden kautta.

Toistaiseksi koulutus on käsitellyt sotilaan perustaitoja sekä ammattisotilaana toimimista, mutta kokemuksen myötä myös koulutuksen ja tehtävien haastavuus kasvaa.

– Minulla on hyvin paljon mahdollisuuksia kehittää itseäni ja valita urapolku, joka oikeasti kiinnostaa. Työtehtävän ohella voin käydä koulutuksia oman mielenkiintoni mukaan, Landvik kertoo.

– Tämä on erittäin vakaa työpaikka, jonka suuntaan voin itse vaikuttaa. Se on minulle tärkeää.