Moni reserviläinen on heikossa hapessa
Vain noin neljäsosa reserviläisistä liikkuu vapaa-ajallaan oikein ja riittävästi. Lääkkeeksi tarjotaan esimerkiksi MarsMars-palvelua.
Yli puolet reserviläisistä ei ole fyysiseltä toimintakyvyltään sijoituskelpoista sodanajan tehtäviin. Toisaalta reserviläisten kestävyyskunnon laskusuuntaus on saatu taittumaan.
Toukokuun lopussa julkistettu Pääesikunnan koulutusosaston tutkimus selvittää reserviläisten toimintakykyä ja sen riittävyyttä operatiivisiin tehtäviin.
Vuoden 2015 aikana seitsemässä kertausharjoituksessa toteutettu tutkimus on jatkoa vuoden 2003 ja 2008 vastaaville tutkimuksille. Tutkittavan otoksen muodostivat 792 harjoituksiin osallistunutta reserviläistä. Tutkimuksen tieteellisen johtajan, Jyväskylän yliopiston ja Maanpuolustuskorkeakoulun professorin Heikki Kyröläisen mukaan reserviläisten fyysinen toimintakyky vaihtelee molempien ääripäiden välillä.
– Reserviläisiä on laaja kirjo: osa pitää itsestään huolta, osa ei. Polarisaatio on kuitenkin erittäin kova. Reservin fyysinen kunto peilaa muunkin yhteiskunnan kuntotasoa, Kyröläinen kertoo.
Tutkimuksen perusteella suuri osa reserviläisistä liikkuu vapaa-ajallaan varsin vähän. Vähintään kerran viikossa ripeästi ja reippaasti liikkuvien osuus on alle 60 prosenttia. Vain noin neljäsosa liikkuu terveysliikuntasuositusten mukaisesti sekä kestävyysliikunnan että lihaskuntoharjoittelun osalta. Pääesikunnan liikuntapäällikön, majuri Harri Kosken mukaan vapaa-ajan liikkumattomuus aiheuttaa ongelmia.
– Jos kertausharjoitettavasta joukosta puolet ei liiku ollenkaan tai liikkuu selkeästi liian vähän, on huolestuttava. Tutkituista puolet ilmoittaa, ettei juurikaan hikoile viikossa. Millä ihmeellä liikkumattomat pysyisivät kunnossa? Koski miettii.
Kuntovaatimukset selvityksessä
Puolustusvoimissa on parhaillaan käynnissä laaja selvitystyö, jonka avulla pyritään saamaan selville eri sotilastehtävien tarkat kuntovaatimukset. Tiettyjen erikoisjoukkojen osalta vaatimuksia tunnetaan jo, mutta joidenkin sotilastehtävien vaatima kuntotaso on määritelty lähinnä kansainvälisten tutkimusten perusteella.
– Kaikkien puolustushaarojen osalta määritellään tällä hetkellä vaatimuksia. Yritämme määritellä minimitason, joka tietyssä tehtävässä vähintään pitää olla, jotta siinä pystyy pärjäämään, Pääesikunnan koulutusosaston toimintakykysektorin johtaja, everstiluutnantti Timo Iltanen kertoo.
Yksi nyt julkaistun tutkimuksen toimenpidesuosituksista oli fyysiseltä kunnoltaan heikommassa asemassa olevien reserviläisten sijoittaminen tehtäviin, joissa fyysiset vaatimukset ovat vähäisempiä. Fyysistä suorituskykyä ei nykyiselläänkään jätetä huomiotta reserviä eri tehtäviin sijoitettaessa.
– Kunto pyritään ottamaan huomioon sodanajan sijoituksissa. Reserviläisten terveydelliset asiat tulevat tietoomme kertausharjoituksissa. Kertausharjoitusten välillä meillä ei kuitenkaan ole minkäänlaista fyysisen kunnon seurantamekanismia, Iltanen toteaa.
Valoa tunnelin päässä
Reserviläisistä alle 14 prosenttia on kestävyydeltään soveltuvia liikkuvaan sodankäyntiin, eli käytännössä jalkaväen tehtäviin. 55 prosenttia ei täytä minimivaatimuksia edes vähemmän kestävyyttä vaativiin tehtäviin, kuten jalkaväkeä tukeviin joukkoihin.
– Jos puoletkaan ei täytä minimihapenottokyvyn vaatimusta, ollaan kestävyyden suhteen kohtuullisen huonossa hapessa. Kestävyyskunto osoittaa lihaskuntoa selkeämmin jaksamista ja fyysistä pystyvyyttä. Kyseessä on hyvin yleismaailmallinen ilmiö: varsinkin nuorison kunto heikkenee, Koski sanoo.
Kestävyyskuntoon verrattuna lihaskunnon osalta saavutettiin selvästi enemmän hyviä tuloksia. Iltasen mukaan pelkästään kestävyyttä tai lihaskuntoa ei kannata tuijottaa – kaikissa sotilastehtävissä tarvitaan kumpaakin.
– Useat kansainväliset tutkimukset ovat todenneet lihaskunnon olevan sotilaalle monessa tehtävässä yhtä tärkeä kuin kestävyyskunnonkin. Sotilaiden kantama paino on kasvanut. Kestävyyskunto ja lihaskunto kulkevat käsi kädessä, ja sotilas tarvitsee molempia, Iltanen painottaa.
Kaikesta huolimatta tutkimus antaa myös toivoa tulevaisuuteen. Vuosien 2003 ja 2008 välillä reserviläisten kestävyyskunto laski. Nyt negatiivinen kehitys on onnistuttu pysäyttämään: vuosien 2008 ja 2015 välillä kestävyyskunnon taso on pysynyt samana. Lihaskunnossa ei ole tapahtunut isoja muutoksia, ja suuri osa reserviläisistä saavutti tutkimuksessa vähintään hyvän tuloksen.
– Esimerkiksi koulutuksen ja julkisen keskustelun johdosta kestävyys ei keskimäärin ole enää heikentynyt. Lihaskunnon kohdalla taas näyttää siltä, että nuoret käyvät esimerkiksi kuntosalilla ja pitävät näin yllä lihaskuntoaan, Kyröläinen toteaa.
Mars mars markkinoimaan
Puolustusvoimat pyrkii herättämään nuorissa miehissä ja naisissa liikuntainnostusta varusmiespalveluksen aikana. Alle vuoden mittaisen palveluksen aikana ei kuitenkaan tehdä ihmeitä. Yhtenä ratkaisuna reserviläisten liikkumattomuuteen on tarjottu teknologian hyödyntämistä. Alunperin varusmiespalvelukseen valmistautumista varten lanseerattu MarsMars-palvelu avattiin viime vuonna myös reserviläisille.
– Toivomme, että myös reserviläiset käyttäisivät MarsMars-palvelua. Se voisi olla yksi lääke heikkoon tilanteeseen. Tutkimuksessa tuli ilmi, että hämmästyttävän harva kertausharjoituksiin osallistunut tuntee MarsMarsin, ja sen markkinointiin pitäisikin panostaa huomattavasti enemmän, Koski penää.
Liikunta-aktiivisuutta voisi parantaa myös entistä tiiviimpi yhteistyö muun yhteiskunnan, esimerkiksi työelämän ja siviiliterveydenhuollon kanssa. Professori Kyröläisen mukaan varusmiespalveluksen aikana liikunta-aktiivisuus on hyvällä tasolla – haasteena on aktiivisuuden säilyttäminen.
Reserviläiset eivät ole puolustusvoimien näpeissä, vaan koko muukin yhteiskunta vaikuttaa tilanteeseen. Liikunnan jatkuminen reservissä on iso yhteiskunnallinen haaste, eikä tehtävä ole helppo.
