"God dag!" – Monet suomenkieliset palvelevat Uudenmaan prikaatissa oppiakseen ruotsin

– God dag, inryckningsorder och identitetsbevis. Du placeras i granatkastarkompaniet, fortsätt vidare till byggnaden där borta. Undersergeanterna ger dig mera instruktioner där.

Varusmies lähtee epäröiden lampsimaan pöydän ääreltä, mutta palaa kuitenkin hetken päästä takaisin.

 – Anteeksi, voisitko toistaa suomeksi?

Jokusen suomea äidinkielenään puhuvan alokkaan ensikosketus ruotsin kieleen Dragsvikissä oli hieman tahmea, kun noin 750 alokasta eri puolelta Suomea saapui aloittamaan palveluksen Uudenmaan prikaatiin heinäkuun toisella viikolla.

Suomen ainoassa ruotsinkielisessä varuskunnassa jokaisella alokkaalla on edessään sotilasarjen oppiminen, mutta osalle palvelus tuo mukanaan myös muita lisähaasteita.

Juuri porteista ensimmäistä kertaa sisään astellut alokas Omar Kadir hakeutui Dragsvikiin erityisestä syystä. Hän halusi laajentaa kielitaitoaan.

– Yllättävän hyvät fiilikset on aloittaa intti. Haluan ottaa tästä kaiken irti ja oppia ruotsia, koska en päässyt opiskelemaan sitä koulussa niin paljon kuin olisin halunnut, Englantilaisessa koulussa Helsingissä opiskellut Kadir sanoi.

Kadir kertoo unelmoivansa diplomaatin urasta Euroopassa. Ruotsia on hänen mukaansa hyvä osata. 

– En puhu melkein yhtään ruotsia. Mutta kyllä minä opin ja on myös hyvä, että täällä on pakko oppia sitä. Koulussa voi tuijottaa puhelinta koko päivän, mutta täällä ruotsia pitää puhua ja ymmärtää, että selviää edes jotenkin hengissä, hän kertoi pilke silmäkulmassa.

Myös alokas Sakari Salo Helsingistä hakeutui varuskuntaan kielikylpyyn. Häntä kiinnostivat myös rannikolla sijaitsevan joukko-osaston palvelustehtävät.

– Rannikkojääkärin hommat ovat kuulemma haastavia, niin ajattelin että tänne on kiva tulla, hän sanoi.

Salo kertoo valmistautuneensa inttiin kuuntelemalla podcasteja ruotsiksi sekä kehittämällä kuntoa käymällä lenkeillä ja punttisalilla.

– Kyllä intti jännittää. Vaikka sitä on kaikenlaista tarinaa kuullut, niin eihän sitä oikeasti tiedä minkälaista täällä on. Tiedän vaan, että kaikki muuttuu, Salo pohtii.

Omar Kadir haaveilee diplomaatin urasta. Ruotsin taito tulee tarpeeseen. Kuva: Elias Harinen

Ei este, vaan haaste

Uudenmaan prikaatissa pataljoonan komentajana palvelevan, komentaja Sampsa Tammisen mukaan suurin osa varuskunnassa palvelevista puhuu äidinkielenään ruotsia.

Vaikka joukko-osastossa toimitaan pääosin ruotsin kielellä, ei kielitaidon puute ole hänen mukaansa ongelma.

– Hyvänä esimerkkinä muistan erään varusmiehen, joka asui ulkomailla, puhui espanjaa ja vain vähän englantia, mutta viihtyi ja pärjäsi niin hyvin että halusi palvella meillä niin pitkään kuin mahdollista, Tamminen kertoo.

Hänen mukaansa joukko-osastossa palvelee myös huomattavan paljon suomenkielisiä. Syitä hakeutua Dragsvikiin on monia.

– Osalla saattaa olla esimerkiksi suomi äidinkielenä, mutta on käynyt ruotsinkielistä koulua. Joillain on laaja ruotsinkielinen kaveripiiri tai esimerkiksi perhe on asunut jossain vaiheessa Ruotsissa ja sitä kautta tarttunut hyvä pohja kielelle. Sitten on myös niitä, jotka haluavat todella tulla hyötymään ruotsinkielisestä ympäristöstä kielitaitonsa kehittämiseksi. 

Taustaltaan alun perin suomenkielinen Tamminen aloitti myös itse varusmiespalveluksensa Uudenmaan prikaatissa 25 vuotta sitten.

– Upseerina Puolustusvoimissa palvellut perhetuttava kyseli ennen kutsuntoja, mitä ajattelin palveluksessa tehdä. Sanoin, että haluan kovaan koulutukseen, niin hän suositteli sen perusteella rannikkojääkärikoulutusta Uudenmaan prikaatissa.

Pitkän linjan kokemuksella hän kertoo, että kaksikielinen arki varuskunnassa ei juurikaan poikkea muista joukko-osastoista. 

– Hyvin samanlaista se on kuin suomenkielisissäkin varuskunnissa Kun fraseologia ja muu tarttuu käytännössä nopeasti, niin arki sujuu hyvin riippumatta siitä, mikä se varsinainen äidinkieli on.

Pataljoonan komentaja Sampsa Tammisen mukaan Uudenmaan Prikaatissa tehdään paljon yhteistyötä länsinaapuri Ruotsin kanssa. Kuva: Elias Harinen

 

Laadukasta koulutusta rannikolla

Tammisen mukaan suuri osa suomenruotsalaisista asevelvollisista hakeutuu suorittamaan varusmiespalveluksensa Dragsvikiin.

– On tämä todella merkittävä suomenruotsalainen instituutio. Tottakai se on myös täällä aina joukkoa yhdistävä tekijä, kun poiketaan vähän muusta valtavirrasta, hän sanoo.

Hänen mukaansa perinteikkäästä ruotsinkielisestä joukko-osastosta on luonnollista hoitaa yhteistyötä länsinaapurin kanssa.

– Joukossa tehdään tiivistä yhteistyötä ruotsalaisten amfibiojoukkojen kanssa. Toki muutkin joukot tekevät nykypäivänä Puolustusvoimissa yhteistyötä ruotsalaisten kumppanijoukkojen kanssa, mutta täällä sillä on jo pitkä historia.

Hän kannustaa ihmisiä hakeutumaan kutsunnoissa Uudenmaan prikaatiin kielikylpyyn, mutta ennen kaikkea laadukkaaseen koulutukseen.

– Täältä saa laadukkaan koulutuksen riippumatta haluaako rannikkojääkäriksi vai palvella esimerkiksi pioneeri- tai viestiaselajeissa. Uudenmaan prikaatissa koulutustaso on huomattavan korkealaatuinen ja vaativa.

Kielikylpy myös ruotsinkielisille

Jonkinlainen kielikylpy varusmiespalvelus Dragsvikissä on myös osalle suomenruotsalaisista. Esikunta- ja viestikomppaniassa palveleva alikersantti Robin Bergroth selittää, että Pohjanmaan murteita puhutaan joissain yksiköissä paljon.

– En mä täällä suomea ole opetellut, mutta ruotsia kyllä. Pohjanmaalta tulevilla on ihan oma kielensä, jota ei oikeasti melkein ymmärrä, jos he puhuvat keskenään, Bergroth naurahtaa.

– Jos esimerkiksi lahkeet ovat ruotsiksi buntar niin he vääntävät sen buntin.

Kasarmeilla pohjanmaalaisilta kavereilta opittuja uusia lausahduksia on Bergrothin mukaan esimerkiksi ”He va nog ruku he!”, mikä tarkoittaa, että ”Tuopa oli surkeaa!”

– En käyttänyt tällaisia sanoja vielä siviilissä, mutta täällä niitä sanotaan ihan koko ajan, Bergroth toteaa.