Miten Eurooppa sopeutuu tiedon jakamaan maailmaan?
Euroopan hybridiuhkien osaamiskeskuksen seminaarissa puhuttiin totuudenjälkeisen ajan uusista piirteistä ja uhkista sekä pohdittiin ratkaisuja niiden varalle.
Tiistaina 5. marraskuuta 2019 Espoon Hanasaaressa pidettiin HybCoE:n eli Euroopan hybridiuhkien osaamiskeskuksen seminaari, jossa keskusteltiin yleisellä tasolla eurooppalaisen informaatioympäristön luonteesta. Tämän jälkeen puitiin Venäjän strategisen viestinnän erityispiirteitä. Seminaari koostui kahdesta paneelikeskustelusta, joissa panelistit pitivät ensin lyhyen alustuksen omasta näkökulmastaan aiheeseen. Alustusten jälkeen asiantuntijat vastaillivat yleisön ja paneelin vetäjän esittämiin kysymyksiin.
Eurooppalaiseen informaatioympäristöön keskittyneessä paneelissa tuli esille useita mielenkiintoisia näkemyksiä viime aikojen digitaalisesta ja poliittisesta kehityksestä. Bukarestin National University of Political Studies and Public Administration -yliopiston professori Alina Bargaoanu korosti alustuksessaan, että informaatiovaikuttaminen on tullut yhteiskuntaamme jäädäkseen. Myös tunteet ovat lisääntyvässä määrin mukana yhteiskunnallisessa keskustelussa. Tämän vuoksi poliittinen kenttä on muuttunut niin maailmanlaajuisesti kuin paikallisestikin suuntaan, jossa laajan poliittisen keskustan sijaan on kaksi vallitsevaa ajattelutapaa, joiden välillä vallitsee vahva vastakkainasettelu.
– Medialla on hyvin tärkeä rooli taustoittaa ja tuoda eri näkökulmia kansainvälisen tilanteen arviointiin. Media on selvästi heikentynyt resursseiltaan, jonka seurauksena tällaista sisältöä tuotetaan vähemmän. Meillä on aiemmin ollut erittäin vahva alueellinen sanomalehdistö, vahvoja paikallisradioita ja alueellisesti kilpailevia televisiokanavia. Näillä aloilla uupuu nykyään voimavarana sisällön analysointi, Venäjää käsitelleessä paneelissa puhunut Turun yliopiston työelämäprofessori, valtiotieteiden tohtori Anders Blom arvioi.
Venäjän ja perinteisen lännen suhde on merkittävä osa kansainvälistä polarisaatiota, joka on saanut uusia muotoja 2010-luvulla. Venäjän viimeaikaiset toimet viestinnän saralla ovat epävakauttaneet julkista informaatioympäristöä. Osapuolten välillä vallitsee syvä epäluottamus ja ymmärtämättömyys, sillä venäläinen ja länsimainen ajattelutapa sekä kulttuuri eroavat radikaalisti toisistaan. Kaikki panelistit olivat yhtä mieltä siitä, että Venäjän toiminnan ymmärtäminen edellyttää syvällistä perehtymistä sikäläiseen kulttuurin ja historiaan.
Myös Suomen asema itänaapuriin nähden on muuttunut viimeisen parinkymmenen vuoden aikana. Suomen suhde nyky-Venäjään on erilainen kuin se oli Neuvostoliittoon. Panelistien mukaan Venäjällä Suomi nähdään hyvänä naapurina, joka ei luo suoraa sotilaallista uhkaa rajanaapureilleen. Kremlissä kuitenkin ollaan huolissaan siitä, että liittyessään Natoon Suomi loisi uuden operatiivisen alustan sotilasliiton toiminnalle.
– Tapa, jolla olemme rakentaneet verkostoja ja toimintatapoja Venäjän suunnalla, perustuu hyvin paljon neuvostoaikaiseen kulttuuriin. Näitä neuvostoajan synnyttämiä organisaatioita on sittemmin uusittu. Kuitenkin tulisi pohtia, voisimmeko organisoida tämän kaiken tehokkaamin uudelleen, Blom linjasi.
Yleisellä tasolla seminaarissa saatiin tuotua esille useita erilaisia näkökulmia tärkeistä aiheista, joiden painoarvo ei ainakaan ole vähenemään päin tulevaisuudessa. Informaatioympäristössä toteutuvan vaikuttamisen yhteiskunnallista merkitystä ei ole syytä aliarvioida, vaan jokaisen tulisi oppia tunnistamaan väärän tiedon eri muotojen piirteitä ja ymmärtämään syitä sen taustalla.
