Mitä olisi kiitospäivä ilman kalkkunaa ja perunamuusia? – Yhdysvaltojen merijalkaväki juhli Dragsvikissä ison perheensä kesken

Vaikka merijalkaväen sotilaat ovat kaukana kotoa Dragsvikissä, pitävät he kiinni perinteistä ja kiitospäivän juhla-ateriasta.

Merijalkaväen sotilaat pääsivät viettämään kiitospäivää Dragsvikin varuskunnassa etuajassa, koska varsinaisena juhlapäivänä 23. marraskuuta yhdysvaltalaiset palvelivat Puolustusvoimien Freezing Winds 23 -sotaharjoituksessa.

Juhlan kohokohta oli kalkkunaillallinen. Kalkkunan kanssa Taistelulogistiikka pataljoona 6:n (Combat Logistics Battalion 6) sotilaat saivat mustamarjahilloa, perunamuusia, makaroni-juustopaistosta (mac & cheese) ja salaattia. Jälkiruuaksi heille tarjoiltiin vaniljajäätelöä ja mustikkakukkoa.

Kiitospäiväaterian herkkujen taikominen alkoi jo aamulla kello seitsemän, kun keittiövuoro alkoi valmistella kalkkunoita muonituskeskuksessa. Ennen paistamista kalkkunat piti puhdistaa ja leikata.

Korpraali Joseph Collins johti sotilaskokkikollegansa kanssa keittiötä, jonne oli valittu myös kymmenen vapaaehtoista raivauspioneeria. Omiensa lisäksi Collins kiitti Leijona Cateringinin työntekijöitä, jotka ovat tarjonneet heille apua aina tarvittaessa.

– Meillä on ollut vähän hankaluuksia esimerkiksi keittiöstä löytyvien mittojen kanssa, koska meillä on eri mittajärjestelmät, Colins naurahtaa.

Hartaus ennen ateriaa

Varsinainen kiitospäivän kalkkunaillallinen alkoi pappi, luutnantti Timothy Delaughterin pitämästä hartauksesta, jossa hän muistutti kaikkia olemaan kiitollisia siitä mitä heillä on. Monelle merijalkaväen sotilaalle se taisi sinä iltana olla kalkkunaillallinen.

Perinteiden mukaisesti kiitospäiväillallisen tarjoili pataljoonan upseeristo. Jopa yksikön komentaja, everstiluutnantti Emmaline J. Hill oli linjastolla tarjoilemassa ruokaa sotilaille.

– Ruoka onnistui hyvin, kommentoi tyytyväisen oloinen luutnantti Raymond Fullbright illallisen tarjoiluja.

Unelmien kiitospäivä

Yhdysvaltojen merijalkaväen sotilaiden keskuudessa vaikutti olevan erinomainen ryhmähenki. Vasemmalta oikealle: kersantti Kaleb Mclaughlin, luutnantti John Ryan, alikersantti Erin O'Brien, luutnantti Raymond Fullbright. Kuva: Laura Linna

Alikersantti Erin O'Brienille tämän vuoden kiitospäivä on ensimmäinen Yhdysvaltojen ulkopuolella ja ensimmäinen poissa kotoa sitten alokaskauden.

– Kaikki tietävät, että kiitospäivä on ollut tulossa, mutta siitä on puhuttu normaalia vähemmän, O'Brien kertoo.

Jos O'Brien olisi tänä vuonna kotona, hän olisi mielellään viettänyt aikaa perheensä kanssa, syönyt piirakoita, katsonut amerikkalaista jalkapalloa ja levännyt.

– Sellainen on unelmien kiitospäivä, O'Brien toteaa.

Fullbright yhtyy O'Brienin kantaan, mutta painottaa kulinaristina, että hän nauttisi piiraan lisäksi myös paljon kalkkunaa, perunamuusia ja makarooni-juustopaistosta.

Merijalkaväen sotilaat tunnustavat, että koti-ikävä voi hieman vaivata tärkeän perhejuhlan aikaan. O'Brien kertoo, että kiitospäivänä kaikki yksikkönsä sotilaat soittelevat omaisilleen ja rakkailleen.

– Onneksi meillä on toisemme, O'Brien rohkaisee.

– Yhdysvaltojen merijalkaväki on yksi iso perhe, Fullbright lisää.

Sotilaskoti saa kehuja

Merijalkaväen sotilaiden mielestä ruoka Dragsvikissä on ollut erilaista. Ylikersantti Benjamin Mcdonald toteaa, että täällä on esimerkiksi huomattavasti useammin tarjolla kalaa kuin mihin he ovat tottuneet.

Sotilaskoti saa paljon kiitosta yhdysvaltalaisilta sotilailta. Se on mainio paikka tavata taistelutovereita ja tutustua suomalaisiin. Fullbrightin mukaan varsinkin sotilaskodin munkit ovat suosittuja.

– Kun sotilaskoti aukeaa, merijalkaväki oikein hyökkää sinne, Fullbright vitsailee.

Merijalkaväen sotilaat osallistuvat Puolustusvoimien Suomenlahdella ja Saaristomerellä pidettävään Freezing Winds 23 sotaharjoitukseen, joka on Merivoimien tämän vuoden pääsotaharjoitus.