Mitä kertoisin itselleni?

Istut bussissa naiivin innostuksen vallassa. On heinäkuun alku ja olet loistavalla tuulella. Suuntana on Karjalan prikaati ja kilometrit kuluvat nopeasti. Sinulla ei ole vielä aavistustakaan, minkälaiseksi armeijapolkusi muodostuu tai mihin olet oikeastaan edes menossa.

Näpyttelet erityistehtävähakemusta kasarmin hiljaisessa nurkassa iltavapailla. Olet muutaman viikon pallotellut mielessäsi ajatusta palvelusajan viettämisestä toimittajana. Vai pitäisikö sittenkin suorittaa tavanomaisempi varusmiespalvelus? Päätät kuitenkin hakea oman alasi tehtäviin. Ei aikaakaan, kun saat hyväksyvän tekstiviestin Pääesikunnan viestintäosastolta ja muuttojärjestelyt kohti Santahaminaa alkavat. Valapäivänä hyvästelet alokastupasi.

Mikä ihmeen Varusmiessoittokunta? Olet kuullut päässeesi aliupseerikurssille ja nyt edessäsi on jo palveluksen toinen muutto, vaikka palvelusta on takana vasta pari kuukautta. Olet lähdössä Panssariprikaatiin Varusmiessoittokunnan aliupseerikurssille. Tehtävänäsi tulee olemaan soittokunnan viestintä. Edessä on taas hyppy tuntemattomaan, jota odotat innolla.

Huokaat syvään kantaessasi taas sipulisäkkiä joulukuisen merituulen purressa korvia. Toivottavasti tämä on viimeinen muutto palveluksen aikana. Olet palannut Santahaminaan alikersanttina ja pääset vihdoin toimittajan tehtäviin.

Toiset lähtevät, toiset jäävät. Oman saapumiseräsi miehistö kotiutuu maaliskuussa ja uudet kansoittavat yksikön. Toimistolla on paljon uusia kasvoja, ja muutama tuttu varusmiesjohtaja. Mietit, minkälaiseksi uusi elämä toimituksessa muodostuu. Tietäisitpä, että kevääsi tulee olemaan täynnä hyviä kohtaamisia ja aurinkoa.

Nyt reservin aurinko paistaa, katselen työpöytäni ääressä koirapuistoa ja mietin mennyttä vuotta. Päällimmäisenä mielessäni on kiitollisuus. Kiitollisuus itselleni, että raivasin elämästäni tilaa pitkäaikaisen suunnitelmani toteuttamiselle ja lähdin palvelukseen. Ehkä hieman epätavallisia polkuja kulkien, mutta sehän on minulle tuttua. Kiitollisuus myös siitä, että näin Puolustusvoimia niin monesta eri kulmasta: organisaation hyviä ja huonoja puolia.

Sanon sinulle, tuleva alokas, että lähde palvelukseen avoimin mielin. Sinulla saattaa olla oletuksia siitä, minkälainen palveluksesi tulee olemaan. Heitä nuo käsitykset romukoppaan, sillä sinulla ei ole vielä hajuakaan, mitä seuraavat kuukaudet tulevat pitämään sisällään. Tapaat sellaisia ihmisiä, joiden tapaamista et osannut odottaa. Huomaat, että selviät sellaisista tilanteista, joita saatoit etukäteen pitää ylivoimaisina. Sinulle tulee hyviä päiviä ja myös niitä, kun kyseenalaistat valintojasi.

Oleellista ei ole se, onko palvelusaikasi 165, 255 vai 347, eikä se, missä tehtävässä palvelustasi suoritat. Jokaisen aika täällä muodostuu omanlaisekseen. Se, mihin voit vaikuttaa on asenne, jolla lähdet varusmiespalvelukseen. Kun asenteesi on kohdillaan, voit vain nauttia matkasta.

Elämästä – eikä palveluksesta – koskaan tiedä, ja se on parasta.