Mitä jos ajattelisimme laajemmin?

Pohdin monesti sitä, mihin yhteiskuntamme on kokonaisuudessaan menossa. Kuka ylipäätään suunnittelee sitä, mitä maailmassa tapahtuu seuraavaksi? Vaalikeskusteluissa ilmatilaa hallitsevat ymmärrettävästi päivänpolttavat aiheet, mutta pitkän aikavälin kehityskulut jäävät ajatuspajojen arkistohyllyihin.

Jokaisella ministeriöllä on oma valtionhallinnon alansa, jossa suunnitellaan oman sektorin hankkeita ja toimenpideohjelmia. Maamme hallitus asettaa neljäksi vuodeksi oman poliittisen konsensuksensa mukaisen hallitusohjelman, joka toimii ohjenuorana maamme uudistamiseksi aina neljä vuotta kerrallaan. Ei kuitenkaan ole mitään tahoa, joka arvioisi poikkihallinnollisesti sitä, millaiseen tilaan suunnitellut toimet ovat maatamme ohjaamassa.

Kuuntelin vuosi sitten Tampereen pormestarin puhetta, jossa hän kertoi yli vaalikausien ylittävän yhteistyön merkityksestä. Tampere on yksi Suomen nopeimmin ja innovatiivisimmin kehittyvistä kaupungeista ehkä juuri siksi, että he kykenevät suunnittelemaan pitkäjänteisesti. Ratikkahanke, keskustan kehittäminen ja kestävän talouden ylläpito vaativat pitkää yhteisymmärrystä. Ehkä juuri samaa ajatusta mukaillen valtiovarainministeriö on myös ehdottanut, että julkiselle taloudelle asetettaisiin yli vaalikausia sitovat tavoitteet. Kaikki ei kuitenkaan pyöri kaupunkielinvoimaisuuden tai finanssipolitiikan ympärillä, vaan joskus on ajateltava laajemmin.

Jos haluaisimme ajatella laajemmin, voisimme perustaa sen tueksi esimerkiksi uuden tulevaisuuttamme pohtivan ministeriön. Uudenkarhea tulevaisuusministeriö voisi pohtia sitä, miksi teemme asioita miten teemme, ja miten voisimme tehdä niitä paremmin. Tulevaisuusministeriöllä voisi olla käsiteltävänä asioita laaja-alaisesti valtiontalouden suunnittelusta ilmastonmuutoksen torjuntaan. Se voisi tuottaa esimerkiksi eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan kanssa tietoa siitä, minkälaisia kehityskulkuja yhteiskunnassamme on.

Eduskunnan juhlavuoden kunniaksi perustettu Sitra tuottaa tulevaisuuteen liittyvää sisältöä jatkuvasti. Sitran ehdotuksia ei kuitenkaan käytetä aktiivisesti eduskunnan tai valtionhallinnon päätöksenteon tukena, vaan ne toimivat enemmänkin ikään kuin muita tukevana ajatuspajana. Olisi yhteiskunnan etu, jos voitaisiin tuottaa valtionhallintoa sitovia suunnitelmia siitä, miten esimerkiksi turvallisuutta, digitalisaatiota, valtiontaloutta, hiilineutraalisuutta ja tasa-arvoa kehitettäisiin poikkihallinnollisesti ja hallituskausien yli. Tähän tarvitsemme instituutiota, joka tuottaisi jatkuvaa arviointi- ja suunnittelutyötä – kuten tulevaisuusministeriö. Ajattelisi siis laajemmin.