Millaista on elämä pommisuojassa?

Ilmahälytys soi ja räjähdyksien paine repii tärykalvoja pommisuojassa. Pelko on läsnä. Selviänkö tästä? 
Onneksi kyseessä on vain pommitussimulaatio, joka on osa väestönsuojelumuseon näyttelyä.
Kadulta museo näyttää perinteiseltä kallioon louhitulta väestönsuojalta. Sisäänkäynti on helppo löytää suuren väestönsuojamerkin ja museokyltin ansiosta. Pääovi on raskasta terästä, vierestä löytyy ovikello. Tällä kertaa oven avaa Helsingin Väestönsuojeluyhdistyksen puheenjohtaja Jukka Lehtiranta, joka pitää museokierroksen.

Suoja uhkien mukaan

Väestönsuojat ovat aikansa tuotteita, eli ne suunnitellaan vallitsevien uhkien mukaisesti. Väestönsuojelumuseon tilat ovat toisen maailmansodan ajalta, jolloin taistelukaasut muodostivat suurimman uhan.

Museon suojaan mahtuu yhteensä 400 henkilöä. Tilat ovat jaettu erilaisiin huoneisiin, joita yhdistää pitkät suoraviivaiset käytävät. Nykyään asetelma on toisenlainen räjähteiden kehityksen ja ydinsodan uhan takia.

Väestönsuojissa on lähtökohtaisesti noin kaksi litraa juomavettä ja 10 litraa peseytymisvettä henkeä kohti päivässä. Juomavesi säilytetään suojien suurissa vesisäiliöissä. Museossa pääsee muun muassa näkemään juomavesisäiliön täyttöputken.

Käymälät ovat myös tärkeitä, jotta suojissa voidaan olla pitkiä aikoja. Suojautuessa käymälät ovat kuivakäymälöitä eli toisin sanoen tarpeet tehdään esimerkiksi ämpärissä olevaan muovipussiin. 

Väestönsuojien ilmanvaihtovaatimukset ovat muuttuneet vuosien aikana. Museon käsin veivattavissa ilmanvaihtolaitteissa tuloilma kulkee hiekkasuodattimen läpi. 

Nykyisin suojien ilmanvaihtolaitteet ovat joko käsi- tai sähkökäyttöisiä. Lisäksi voidaan valita, halutaanko ilmaa ottaa sisään ilman suodattimia vai suodattimen läpi. Tarpeen tullen voidaan ottaa käyttöön aktiivihiilisuodatin, jos ilmassa epäillään olevan haitallisia aineita. Lisäksi laitteissa on mittari, joka näyttää sisääntulevan ilman määrän. 

Myös sisätilojen ilmanpaine on tärkeä. Suojassa täytyy vallita ylipaine, jotta mahdolliset myrkkykaasut eivät pääse tunkeutumaan rakenteiden läpi sisälle suojaan.

Ilmanpainemittarin tieto auttaa ylläpitämään ylipainetta suhteessa suojan ulkopuolelle. Kuva: Kaisi Kähkölä

Pimentäminen piilottaa kohteen

Helsinkiin kohdistui talvi- ja jatkosodissa suurpommituksia, joten niihin täytyi varautua. Kaupunkiin rakennettiin tilapäisiä pommisuojia, väestönsuojia sekä hoitopisteitä haavoittuneiden varalle. Museossa onkin mahdollista kokea lähes autenttinen kokemus pommisuojassa pommitusten aikaan.  

Myös yöpommituksiin oli varauduttava. Kaupungin pimentäminen oli avainasemassa kohteiden piilottamisessa. Pimennykseen käytettiin esimerkiksi ikkunoihin asennettavia pahvilevyjä, jolloin valoa ei päässyt ulos taloista. Museossa voi nähdä   esimerkin ulospäin pimennetystä huoneistosta. Kaupungilla liikkui myös vartijoita, jotka pitivät huolta pimennysmääräyksien noudattamisesta.

Modernit väestönsuojat ovat varustettu samankaltaisella ilmanvaihtolaitteella. Kuva: Kaisi Kähkölä

Helsingissä tuhansia suojia

Helsingissä on nykyään 5 500 väestönsuojaa, joista lähes 60 on kaupungin hallinnoimia . Näitä ovat muun muassa yleiset julkiset tilat, kuten parkkihallit, metroasemat ja uimahallit. Suurimpiin väestönsuojiin mahtuu jopa 6 000 ihmistä. Suojissa voi viettää tarvittaessa useita päiviä, mutta lähtökohtaisesti rajana on pidetty 72 tunnin yhtäjaksoista oleskelua. 

Väestönsuojat on jaettu eri turvallisuusluokkiin kestävyyden perusteella. Luokkia ovat esimerkiksi B, C, A, K ja S-1. Niiden avulla tiedetään suojan painekestävyys räjähdysten aiheuttamien paineaaltojen varalta ja henkilökapasiteetti. 

Museosta löytyvä taulukko kertoo eri suojatyyppien ominaisuudet. Nykyisin kaikki suojat rakennetaan S-luokkien mukaan. Vielä 1971 S-1 luokan piti kestää 100 kiloPascalin (kPa) paine, mutta nykyään kestävyys on erittäin korkea kallioon louhimisen ansiosta eikä painekestävyyttä ole erikseen ilmoitettu. 

Harvat suojat paitsi kallioon louhitut kestävät suoraa pommin osumaa. Esimerkiksi K- ja S1-luokat eivät kestä suoraa miinapommin osumaa. S1-luokka kestää 10-15 metrin etäisyydellä räjähtävän 500 kilon miinapommin paine- ja sirpalevaikutuksen sekä 100 kilotonnin ydinräjähteen painevaikutukset noin 1,5 km etäisyydellä.  

Kaikissa uhkatilanteissa väestönsuoja ei ole aina tarpeellinen ja kotona pysyminen riittää. Lehtiranta halusikin muistuttaa kierroksen lopuksi kotivarasta eli jokaisesta kodista löytyvästä ruoan ja nesteen perusvarastosta.
– Kotivaran avulla kodissa pitäisi olla ainekset 72 tunnin selviytymiselle. Erilaiset säilykkeet ja kuivamuona ovat hyviä tähän tarkoitukseen, Lehtiranta kertoo.

Jukka Lehtiranta viihtyi itsekin kierrosta pitäessään. Kuva: Kaisi Kähkölä

Helsingin väestönsuojelumuseo on sotien aikainen pommisuoja kaupungin sydämessä. Museo sijaitsee osoitteessa Siltavuorenranta 14 ja se on avattu yleisölle vuonna 1999. Sitä pyörittää Helsingin Väestönsuojeluyhdistys ry, joka on toiminut jo 82 vuoden ajan.

Museosta tulee arvostelu marraskuun lehteen, joka ilmestyy 3.11.2023.