Miksi intti on elämän parasta aikaa?
Kirjoittaja pitää asepalvelusta henkisen kasvun paikkana.
Tarinaa riitti niin kantahenkilökunnasta, alikersanteista, kuin tupakavereistakin. Miksi varusmiespalvelus jää monen mieleen niin tärkeänä kokemuksena, että sitä jaksaa muistella vielä vuosikymmentenkin päästä? En ole koskaan kuullut samoilta henkilöiltä vastaavanlaisella syvyydellä muisteloita esimerkiksi työurasta tai vaikkapa opiskeluajoista.
Aloittaessani palveluksen heinäkuussa, en tiennyt ollenkaan mitä odottaa. En oikeastaan tiennyt miten suhtautua tähän suureen muutokseen elämässäni. Minulla oli vakaa elämä siviilissä, ja varusmiespalvelus tuli opiskelu- ja työputken väliin. Nopeasti kuitenkin huomasin, että palvelus toi aivan uudenlaista näkökulmaa ja merkityksellisyyttä elämääni. Määrätyt palvelustehtävät tuntuivat joskus vaikeilta tai jopa turhiltakin, mutta niiden tärkeyden ymmärsi nopeasti myöhemmin. Emme esimerkiksi alokaskavereiden kanssa ymmärtäneet, miksi aseenkäsittelyä tuli harjoitella ensimmäisten viikkojen aikana tuntikausia. Myöhemmin kuitenkin aloimme hahmottamaan suurempaa kokonaisuutta, jota esimerkiksi sotilaan perustaitoihin kuuluva aseenkäsittely on olennainen osa.
Intti on elämän parasta aikaa, mutta miksi? Syitä on varmasti yhtä monta kuin on varusmiespalveluksen suorittaneita. Palveluksessa kohtaa monenlaisia tilanteita, ja niistä syntyvä kokonaisuus määrittää lopulta mielipiteen omasta palvelusajasta. Toiselle hauskoja kokemuksia ovat metsäleirit, toisille yhdessä palveluskavereiden kanssa vietetty aika iltavapailla. Myös raskaampia osuuksia, kuten marsseja ja taisteluharjoituksia muistellaan usein lämmöllä jälkeenpäin. Yhteinen varusmiesarki tuo elämään merkityksellisyyttä, antaa mahdollisuuden tuntea olevansa osa jotain suurempaa. Jokainen voi kokea olevansa osa ryhmää, joukkuetta, komppaniaa, tupaa. Ylä- ja alamäkiä ei tarvitse koskaan kokea yksin. Monesti yhdessä koetut hetket palveluksessa saavat palveluskaverit pysymään ystävinä koko loppuelämän.
Puolustusvoimat ja reserviin koulutettavat sotilaat muodostavat toimivan kokonaisuuden, jossa jokainen sotilas on merkityksellinen osa. Jokainen saa itselleen mahdollisimman hyvin sopivan palvelustehtävän, jossa omat vahvuudet tukevat toimintaa. Yhteinen tavoite on myös selkeä, itsenäisen Suomen puolustuskyvyn ylläpito. Kaikki lähtevät samalta viivalta, ja työskentelevät samoja tavoitteita kohti. Oma rooli kokonaisuudessa on helppo ymmärtää, ja voi tuntea olevansa tarpeellinen.
”Armeija tekee pojasta miehen” on sanonta, jossa saattaa olla jotakin perää. Nykypäivänä sanontaa tosin voisi vähän laajentaa, sillä palveluksessa on myös runsaasti naisia. Ajatellen laajemmin, armeija ainakin kasvattaa jokaista ihmisenä. Palvelusaika on hyvin poikkeuksellinen aika elämästä monin tavoin. Perinteisten punkanpetaus- ja kengänsolmimistaitojen lisäksi aika palveluksessa saa monet ajattelemaan omaa rooliaan yhteisössä ja yhteiskunnassa.
Armeijan kaltainen epätyypillinen ympäristö voi antaa monille sysäyksen pohtia myös omaa ajatusmaailmaansa ja asioita, jotka tuovat omaan elämään merkityksellisyyttä. Ajattelun tuloksena voi syntyä entistä vahvempi käsitys siitä, mitä elämältään haluaa reserviin palattuaan. Haluamme löytää niin työstämme, opiskeluistamme kuin ihmissuhteistammekin merkityksellisyyttä. Merkityksellisyys on suurin onnellisuuteemme vaikuttava tekijä. Rohkaistukaamme siis ajattelemaan, mikä tuo minun elämääni merkityksellisyyttä?
