Miksi et optimoisi, varusmiesjohtaja?

Suomen Puolustusvoimat on ansioitunut monella saralla: maailmallakin kehuttu sotilaskoulutus saapumiserä toisensa jälkeen, Suomen suurin kuntokoulu ja maan kattavin johtajakoulutus. Intissä monet alikersantit ja kokelaat saavat ensimmäisen kosketuksensa käytännön johtamiseen, ja toisaalta saavat ensimmäiset alaisensa. Johtamistaidot alkavat karttua ja oma henkilökohtainen johtamistyyli muotoutua. 

Kyse on käännekohdasta lähes jokaisen tuoreen varusmiesjohtajan elämässä. Koskaan aiemmin ei ole ollut tuoreella varusmiesjohtajalla kymmenittäin alaisia, jotka kuuntelevat ja tottelevat lähtökohtaisesti jokaista käskyä. Kyseessä on hieno hetki ja tärkeä palvelusajan merkkipaalu. On mahdollisuus kerryttää arvokasta johtamiskokemusta niinkin nuorella iällä. 

Toisaalta on myös mahdollista tyriä kaikki väärällä asenteella. Jokaisen tuoreen johtajan tuleekin olla tarkkana. Varusmiesjohtajan on ymmärrettävä se, mihin mandaatti käyttää valtaa perustuu varusmiespalveluksen aikana: sen tarpeellisuuteen. Siis siihen, että pyritään hallitsemaan suurta joukkoa ja suorittamaan käskettyjä tehtäviä varusmiespalvelukseen liittyen. Tarkoitus ei ole antaa käskyjä, joita ei ole tehtävän kannalta tarpeellista suorittaa. 

Niin aliupseeri- kuin reserviupseerikoulussa oppii relevantteja taitoja, mutta oppimista ei kannata lopettaa kurssien päätyttyä. Olisi syytä olla pyrkimys kehittää yksilöiden sekä erityisesti joukon toimintaa optimoimalla. Kehitysehdotuksia pitäisi pystyä antamaan jokaisen, ja ne tulee ottaa vakavasti. Näin joukkojen johtaminen kehittyy, yleinen hyvinvointi paranee ja toiminta optimoituu. Siten Puolustusvoimat kokonaisuutena pystyy alati tehokkaampaan ja laadukkaampaan toimintaan. Asian merkitys korostuu erityisesti poikkeusoloissa. 

Ei pidä kuitenkaan aliarvioida optimoinnin merkitystä myös normaalioloissa. Varusmiespalveluksessa saadaan sitä enemmän hyödyllisiä asioita tehtyä, mitä tehokkaammin asiat tehdään. Siten ollaan tehokkaampia myös poikkeusoloissa. Vaikka varusmiespalvelus käytännössä vaatii odottelua monessa käänteessä, turha odottelu tulee minimoida. Usein varusmiesjohtajien tekemillä käytännön järjestelyillä voidaan välttää se, että varusmiehet esimerkiksi jonottavat seuraavaan koulutukseen, ruokailemaan tai päivystäjän pöydälle ilmoittautumaan iltapalalle kohtuuttoman kauan. 

Tämä kaikki optimointi on aiheellista tehdä, koska kaikella toiminnalla on vaihtoehtoiskustannus. Sen sijaan, että vain odottelemme, voisimme tehdä jotain tuottavaa toimintaa. Turhan odottelun minimointi vaatii ponnisteluja niin varusmiehiltä, varusmiesjohtajilta, mutta myös henkilökunnalta. Koskaan ei tule tyytyä siihen, miten asiat on, vaan pyrkiä tekemään kaikki paremmin, aina liinavaatteiden vaihtamisesta ampumiseen asti. Muuten emme kehity yksilöinä, emmekä varsinkaan sodan ajan joukkoina. 

Jokainen varusmiesjohtaja tekee arvokasta työtä niin oman yksikkönsä, Puolustusvoimien, kuin myös suomalaisen yhteiskunnan puolesta. Sitä työtä, ja sen tekemistä, tulee jokaisen kunnioittaa - etenkin varusmiesten. Tämä kunnioitus tulee näkyä varusmiespalveluksessa alaisten käskyjen kuuliaisena noudattamisena, jotta johtajat saavat tehdä työnsä rauhassa. Kun jokainen hoitaa omat tehtävät parhaansa mukaan, tyytymättömäksi ei jää kukaan. Enempää ei voi antaa kuin kaikkensa. Eikä tarvitse.