"Palveluksen kohokohta" - Mighty Arrow 26 -harjoitus toi yhteen liittolaisten mekanisoidut joukot

Hiljaisuuden rikkoo kaukaisuudesta lähestyvä jyrinä. Hetken kuluttua ilmaan nousee massiivinen pölypilvi, kun lauma Leopard 2A6 -taistelupanssarivaunuja rynnii hiekkadyynin yli. Vaunut vyöryvät muristen eteenpäin ja asettuvat vierekkäin ampumavalmiuteen.

Vaunujen miehistöt nousevat hyteistä ja kokoontuvat yhteen kuuntelemaan viimeiset ohjeet. Kohta varusmiehet pääsevät ampumaan ensimmäistä kertaa Lepardin täyskaliiperilaukaukset, joten varomääräykset ovat entistäkin tärkeämmät. 

Puhuttelun jälkeen miehistöt ryntäävät takaisin vaunuilleen. Oransseihin liiveihin pukeutuneet kouluttajat seuraavat perässä valvomaan toimintaa.

– Kypärät päähän ja suojatkaa kuulonne, ammunnan johtaja karjaisee.

Viimeisetkin taistelijat vetävät mustat panssarimiehistölle tarkoitetut vaunupäähineet päähänsä. Osa tekee vielä viimeisiä säätöjä ja kohdennuksia. 

– Ammunta voidaan aloittaa, kuuluu seuraava käsky.

Kouluttajat viestivät miehistöille käsimerkein sekä antavat ohjeita radiolla. Vaunujen lataajat nostavat raskaat ammukset paikoilleen. Sähköisen tunnelman voi aistia taistelijoiden kasvoilta.

Vaunujen moottorit käynnistyvät ja ne puskevat ulos harmaata savua. Samassa vaunujen putket laskeutuvat kohti maalitauluja. 

Leopardin tykin suusta välähtää ja taivaita repivä voima rikkoo jännityksen. Ammus sinkoaa läpi maalitaulun ja jatkaa matkaansa vielä pitkälle hiekkaplatalla. Ammus ottaa vielä muutaman kimmokkeen, kun se iskeytyy hiekkaan.

Hetken kuluttua viereinen vaunu saa tulikomennon. Maisema peittyy hetkeksi pölystä, kun tankki nytkähtää taaksepäin pamauksen jälkeen.

Taukoamattomat laukaukset tuntuvat luissa ja ytimissä. Tankkien hetkellisesti välkähtävät suuliekit valaisevat ampuma-alueen edustan ja panssarihirviöistä hehkuva lämpö saa ilman väreilemään.  

Lopulta tulitus päättyy ja miehistöt kiipeävät ulos vaunun kannelle. Miehistön kasvoille on levinnyt mairea hymy. Tätä hetkeä he eivät koskaan unohda. 

"Maasto vaatii totuttelua"

Mighty Arrow 26 -harjoituksessa Panssariprikaatin Panssarivaunukomppania pääsee ensimmäistä kertaa ampumaan täydellä kaliiperilla Niinisalon Pohjankankaalla. Varusmiehet ovat astuneet palvelukseen kesällä.

Panssarimies Daniel Koskiluodolle ammunnat ovat koko palveluksen kohokohta.

– Tätä varten olemme treenanneet jo kalustokurssista lähtien. Ammuimme pisimmillään kahden ja puolen kilometrin päähän liikkuviin sekä kääntyviin kangastauluihin.

Panssarimies Daniel Koskiluodolle Leopardin täyskalipeeriammunnat huipentavat palveluksen. Kuva: Jooa Granlund

Koskiluoto kertoo taisteluviikon sisältäneen monipuolisia harjoituksia, kuten hyökkäämistä ja viivyttämistä. Ampumavaiheen lopussa he pääsivät harjoittelemaan rynnäkköä vaunuilla Panssarikranaatinheitinkomppanian tukemana.

– Uusi alue ja haastava maasto vaati totuttelua. Kuitenkin yhteistyö muiden joukko-osastojen sekä liittolaisten kanssa oli hienoa. Oli myös aika miehekästä päästä käyttämään 120 mm:n laukauksia todenteolla, Koskiluoto ylistää.

Harjoituksessa ottavat yhteen Porin Prikaati ja harjoituksen järjestäjä, Panssariprikaati. Lisäksi liittolaismaiden joukkoja Virosta ja Liettuasta on mukana harjoituksessa. Harjoitus koostuu erikseen taisteluvaiheesta ja ampumavaiheesta.

Ajoneuvoja harjoituksessa on lähes 500, joista panssaroituja ajoneuvoja noin 160. Harjoitukseen osallistuu lähes 2 800 sotilasta, joista noin 350 liittolaismaista.

Harjoituksen johtaja, eversti Juhana Skyttä kertoo kaksipuoleisen harjoituksen hyödyntävän osittain käsikirjoitettuja osuuksia, mutta myös luonnolliseen taistelun kulkuun annetaan mahdollisuus.

– Harjoituksessa vahvistetaan erityisesti liittouman mekanisoitujen joukkojen yhteistä taistelutapaa sekä yhteisoperointikykyä miehittämättömillä järjestelmillä, Skyttä kertoo.

Harjoituksessa on käytössä runsaasti drooneja, joilla simuloitiin ilmaiskujen vaikutusta niin jalkaväkeen kuin mekanisoituihin joukkoihin. Droonien räjähteinä käytettiin hyvin erottuvia keltaisia padel-palloja.

Muuttunut sodan kuva

Maavoimien komentaja, kenraaliluutnantti Pasi Välimäki ja Viron divisioonan komentaja, kenraalimajuri Indrek Sirel käyvät tarkastamassa joukkojensa toimintaa.

Kenraalien mielestä Suomen ja Viron on tulevaisuudessa pystyttävä sokaisemaan vihollinen tehokkaasti elektronisen sodankäynnin keinoin. 

– Suurena haasteena tulee olemaan se, miten saamme luotua integroidun tietoverkon, josta me ja liittolaisemme voimme saada tarvitsemamme tiedon. Asiantuntijat tutkivat jatkuvasti sitä, mikä on juuri meille hyödyllistä dataa, Välimäki analysoi.

Kenraaliluuntantti Pasi Välimäki ja kenraalimajuri Indrek Sirel vierailivat Pohjankankaalla seuraamassa mekanisoitujen joukkojen taistoa. Kuva: Jooa Granlund

Välimäki nostaa esille erot vanhemman ja uudemman panssarikaluston välillä.

– Vanha kalusto on erityisesti FPV-drooneja vastaan paljon haavoittuvaisempi, joten uuden kaluston hankkimisessa täytyy huomioida kykeneväisyys lentäviä kohteita vastaan. 

– Mekanisoidun sodan luonne on muuttunut selkeästi. Nyt meidän tehtävänä on oppia sopeutumaan näihin muutoksiin ja taktikoida esimerkiksi vihollisen droonitoimintaa vastaan, Sirel lisää.

Harjoitukseen osallistuu myös ukrainalaisia sotilaita. Välimäki arvostaa heidän työpanostaan.

– He tulivat etulinjasta mentoroimaan meitä ja tämän harjoituksen jälkeen he palaavat takaisin rintamalle. Tämä on yksi keinoista tehostaa joukkojemme koulutusta ja toimintaa.

Yhteenotto korvessa  

Väsyneet virolaisjoukot ovat asettuneet panssarivaunuineen soratien varteen. Kolme taistelijaa istuu vaunun päällä tauolle. Yksi on intoutunut huoltamaan vaunun oikeaa etukulmaa lekalla.

Tämän lyhyen tauon rikkoo ryhmänjohtajan karjaisu.

– Viisi minuuttia lähtöön, valmistautukaa!

On päivän toisen taisteluharjoituksen aika.

Edessä siintävä metsäpalsta on edellisen taistelun jäljiltä kuin miinakenttä. Kaatuneita pikkupuita ja irronneita oksia on sinkoutunut ympäriinsä. Ryhmä Panssariprikaatin moottoripyörälähettejä lähestyy metsän reunaa.

Varmoin käännöin lähetit puikkelehtivat eteenpäin puiden välistä. Havuilla peitetyt pyörän katteet luovat ehkä paikallaan suojaa, mutta liikkuessa hyötyä ei ole. Täytyy siis liikkua määrätietoisesti ja harkitusti. 

Lähetit saapuvat metsän poikki menevän tien varrelle, johon he pysähtyvät tarkkailemaan. Tarkoin silmin he tutkivat edessä olevaa maastoa. 

Hetkellisen hiljaisuuden rikkoo metsästä kantautuva kohina. Selkäpiitä karmiva tunne valtaa  kehon. Lähetti kaivaa liivistään radion ja puhuu siihen tovin. Sitten hän kääntää kaasulla pyöränsä ympäri.

Jo muutaman sekunnin kuluttua koko lähettiryhmä paahtaa pölyvana perässään kohti omaa takalinjaa. Pian heitä vastaan ajaa miehistönkuljetusajoneuvo valmiina jalkauttamaan joukot. 

Toiminta on ripeää. Alle minuutissa ryhmä on syöksynyt ulos havujen peittämästä panssarimöröstä ja lähtee etenemään kohti vihollista. 

Moottoripyörälähetit jäävät panssarijääkäreiden rinnalle heidän edetessä kohti asemiaan. Jääkärit ryntäävät tien tuntumaan ja jäävät ylätasalle valmiuteen.

Moottoripyörälähetit viittovat tietä omien joukkojen panssariajoneuvoille sekä tiedustelevat edessä aukeavaa maastoa. Kuva: Jooa Granlund

Toisella puolella metsää Porin prikaatin joukot tietävät tulleensa huomatuksi ja heidän panssarintorjuntajoukkueensa on ryhtynyt toimiin. Joukkue etenee avorivissä kohti vihollista, mutta hetken kuluttua joukot hajautuvat omiin asemiin. Yksi ryhmä jatkaa eteenpäin telamiinojen kanssa.

Telamiinat sujahtavat pehmeään santaan vaivattomasti. Ryhmä poistuu tulilinjalta ripeästi. Loput jääkärit ovat valmiita ottamaan vastaan Apilas-singon kanssa lähestyvän vihollisen.

Metsästä alkaa kuulua pauketta ja yksi partioista avaa tulen ennenaikaisesti. Tästä harjoitusta seuraava kouluttaja antaa välittömästi palautetta. Pian vastapuolelta alkaa kantautua uusia laukauksia.

Taistelijoiden rynnäkkökiväärien pauke rikkoo jännitteen. Tätä säestää pusikosta kuuluva ajoneuvojen murina.

– Perkele, haavoituin, yksi jääkäreistä karjaisee.  

Hetkessä ryhmänjohtaja komentaa apuun taistelupelastajan, joka syöksyy pienen aukean poikki ja ryömii loppumatkan haavoittuneen luo.

Pian haavoittuneella on kiristysside jalkansa ympärillä. Taistelupelastaja nostaa toverinsa hartioilleen palomieskantoon ja evakuoi hänet etulinjasta. Muut tarjoavat suojatulta.

Ratsuväki saapuu

Porin prikaatin ajoneuvot liittyvät mukaan taisteluun. Panssariprikaatin joukot ovat joutuneet hiukan vetäytymään, joten panssarimiehet voivat syöksyä paikalle jalkauttamaan omat joukkonsa.

Panssariajoneuvojen perässä metsiköstä ilmestyy panssarivaunu, joka täräyttää varman laukauksen vihollisen takalinjaan. Tankki vetäytyy välittömästi suojaan metsikköön.

Panssariprikaatin tilanne toisella puolella on tukala, mutta heillä on ässä hihassa. Moottoripyörälähetit syöksyvät takaisin taistoon takanaan kuljetuspanssarivaunu täynnä taisteluvalmiita panssarijääkäreitä. 

Hiekanpölyn saattelemana "ällitälli" kiipeää hiekkadyynin ylitse yhä lähemmäs vihollista. Lähetit väistävät pois vaunun tieltä ja antavat sen asettua aivan tien tuntumaan keskelle taistelua.  

Kuumana hehkuva vaunu pysähtyy nokka viistosti vihollista kohden. Vaunun takaovet sinkoavat auki ja panssarijääkärit jalkautuvat ojan pohjalle. Yksi heistä jää passiin asettaen rynnäkkökiväärinsä vaunun päälle ja ampuu kohti vihollisen ryhmää.

Vaunumiehistön on oltava mahdollisimman nopeasti taisteluvalmiudessa, kun he syöksyvät ulos vaunusta. Kuva Jooa Granlund

Viimeinen vaunusta poistunut taistelija huutaa kuljettajalle: "tyhjä".

Myös vaunussa oleva konekivääri valjastetaan käyttöön tarjoamaan tulitukea miehistölle. Moottoripyörälähetit kaasuttelevat edestakaisin ja etsivät kiivaasti mahdollisuuksia edetä.

"Pitää jaksaa" 

Harjoitus on Panssariprikaatin panssarijääkäreille pitkä rupeama, sillä he osallistuvat harjoitukseen koko kahden viikon ajan. Panssarijääkäri Iiro Pollari kertoo harjoituksen kiteyttäneen heidän koko koulutuksensa oppimäärän. 

– Harjoitus on ollut käytännössä opeteltujen asioiden kertaamista. Olemme päässeet oikeasti mukaan tilanteisiin laajassa skaalassa niin ryhmä- kuin komppaniakoossa.

Taistelupelastajana sekä ryhmän varajohtajana toimiva Pollari on kohdannut harjoituksen haasteet ennakkoluulottomasti.

– Maasto on ollut hyvin erilainen, joten käytimme pelkästään sopeutumiseen kaksi päivää. Aukeiden alueiden hahmottaminen on ollut haastavaa.

Hän on kuitenkin pitänyt harjoituksen omalaatuisuudesta ja liittolaisten kanssa on ollut mielenkiintoista tehdä yhteistyötä.

Kesällä kotiutuva Pollari on hoitanut harjoituksen sisukkaasti, vaikka reservin aurinko helmeileekin Pohjankankaan taivaalla.

– Pitää jaksaa, vaikka päiviä on vähän, hän naurahtaa.