Mies maskin takana – ylikersantti Kuivalainen

“Noni, töttöröö, joukkue!” Näillä sanoilla alkaa lähes miljoona katselukertaa suoratoistopalvelu YouTubessa kerännyt humoristinen kappale Ylikersantti Kuivalainen. Mutta kuka on ylikersantti Kuivalainen?

Tehdään aikahyppy vuoteen 2012, jolloin hittibiisi julkaistiin. Kaikki sai alkunsa varusmiehen imitaattoritaidoista.

– Kerran kuulin, kun tämä varusmies imitoi minua tuvassaan ja menin sitten kysymään, että kuka täällä minua imitoi. Tupaan tuli täysi hiljaisuus, kertoo Puolustusvoimien varusmiessoittokunnan kouluttaja, ylikersantti Justus Kuivalainen.

Kyseisessä tuvassa Kuivalainen huomautti, että jos uskaltaa selän takana imitoida, niin silloin pitää uskaltaa päin naamaakin imitoida. Tämän jälkeen varusmies imitoi Kuivalaista hetken.

– Repesin vain nauramaan, ja totesin, että kyllä minä tuosta ehkä itseni tunnistan. Kaveri oli todella taitava, ja muistaakseni onkin nykyään töissä teatterissa, ylikersantti muistelee.

Myöhemmin samana vuonna Kuivalainen oli pakkaamassa tavaroitaan sotaharjoitusta varten. Silloin kappale, jossa Kuivalaisen sanomisia imitoidaan, tultiin soittamaan hänelle ensimmäistä kertaa.

– Kappale tuli täysin puskista. Kun kuulin sen ensimmäistä kertaa, niin samaan aikaan nauratti ja nolotti.

Biisintekijöiden kotiuduttua kappale julkaistiin myös YouTubessa. Tällä hetkellä sillä on 930 000 näyttökertaa. Mitä ylikersantti itse siitä ajattelee?

– Kappale on tehty hyvällä huumorilla eikä se ole mitenkään loukkaava. Ainoa ongelma mikä siitä on seurannut on ollut se, että on joutunut inttikavereille ja kurssikavereille selittämään, että en ole itse siinä biisissä, vaan se on imitoitu, Kuivalainen selvittää hyväntuulisesti.

– Olisi tietty kiva saada itsekin provikoita sitä biisistä, kun se on niin suosittu, hän jatkaa naurahtaen vitsailun merkiksi.

 

Ylikersantti Kuivalainen ei siis ole mikään tuulesta temmattu laulunaihe, vaan Puolustusvoimien varusmiessoittokunnassa jo kymmenen vuotta työskennellyt varusmiesten kouluttaja. Tällä hetkellä hän vastaa käytännössä sotilaspuolen koulutuksesta kyseisessä yksikössä.

– 1. Erikoisrajajääkärikurssilla erikoisrajajääkärikomppaniassa suoritetun varusmiespalveluksen jälkeen hain töihin puolustusvoimille ja päädyin Puolustusvoimien varusmiessoittokuntaan sopimussotilaaksi Hämeen Rykmenttiin Lahteen. Välissä olin tovin Urheilukoulussa kouluttajana, mutta muuten olen ollut koko ajan täällä.

Kuivalainen kertoo, että sekä varusmiessoittokunnassa että urheilukoulussa varusmiesten hyvä motivaatio palvelusta kohtaan tekee työstä mielekästä.

– Tänne varusmiehet on valittu, ja se näkyy tekemisessä. Ongelmana tahtoo olla se, että joissain sotaharjoituksissa ei malteta lähteä sinne varuskuntasairaalaan, vaikka sinne olisi oikeasti syytä mennä, hän kertoo.

– Lisäksi henkilökuntamme on aivan mahtavaa ja todella ammattitaitoista. Kutsuisinkin heitä enemmän ystäviksi kuin pelkiksi työkavereiksi. Lisäksi Puolustusvoimien varusmiessoittokunnalla on erittäin aktiivinen ja innokas reservi, josta vapaaehtoisia saapuu useisiin harjoituksiin joka vuosi, hän jatkaa.

Työssään Kuivalainen pyrkii olemaan varusmiehen näkökulmasta ammattitaitoinen, luotettava ja oikeudenmukainen. Kouluttamistyyliään hän vertaa urheiluvalmentajan ammattiin.

– Jos hommat toimii, niin silloin mennään koutsi-tyylisesti. Mutta jos hommat eivät suju, niin tarvittaessa pitää pystyä käyttämään ääntä ja ärähtää. Kouluttajan pitäisi nykypäivänä olla sellainen, että pystyy tilanteen mukaan toimimaan, hän sanoo.

 

Työpaikallaan rynnäkkökivääristä on tullut Kuivalaiselle tuttu, mutta vapaa-ajallaan aseeksi saattaa vaihtua kumilinkoharppuuna. Siihen syynä on jo lapsena alkanut sukellusharrastus.

– Sukelluskalastusta tuli treenattua jossain vaiheessa aktiivisestikin ja on se edelleen ihan harrastuksena. Parhaat vesistöt Suomessa siihen hommaan ovat Hangon edustalla ja Päijänteellä, Kuivalainen kertoo.

Tulevaisuudessa Kuivalainen haaveilee löytävänsä itsensä pinnan alta myös töissä.

– Oman työn ohessa teen EOD-raivaajan tehtäviä ja raivaajasukeltajakurssi on kiinnostanut jo pidemmän aikaan. En ole vielä hakenut, koska olen aika itsekriittinen: jos tunnen, etten ole täysin siinä kunnossa missä haluaisin, niin sitten en kehtaa edes hakea, Kuivalainen kertoo.

Sukeltamisen lisäksi kamppailulajit ovat lähellä Kuivalaisen sydäntä. Niin on myös maanpuolustushenkisyys, joka kulkee Kuivalaisella veressä. Hän edustaa suvussaan neljättä sukupolvea, joka on töissä maanpuolustuksen hyväksi.

– Lapsesta asti on kasvettu siihen, että jos joku tänne hyökkää, niin kaikkemme teemme puolustaaksemme isänmaata. Lapsena kavereiden kanssa leikittiin pääsääntöisesti sotaleikkejä ja poteroita kaivettiin jo muksusta asti. Edesmenneet sukupolvet ovat kuitenkin antaneet kaikkensa.

" />