Mies, jonka tiedonjano on sammumaton

Jo melkein 40 vuotta ulkoministeriön palveluksessa työskennellyt ulkoministeriön valtiosihteeri Matti Anttonen on ehtinyt uransa aikana kiertää monessa paikassa ulkomailla. Valtio- ja kauppatieteiden maisteri aloitti matkustelun jo nuorena lääkäri-isän töiden vuoksi, ja seitsemän vuoden vanhana hän oli ehtinyt muuttaa jo neljä kertaa. 

– Jatkuvaan muuttamiseen tottui, mutta niin sanottuja tarhakavereita en sen vuoksi ehtinyt saada, Anttonen kertoo. 

Anttonen on viettänyt suurimman osan kouluajastaan Turussa. Nuoresta iästä lähtien häntä ovat kiinnostaneet historia ja maantiede. 

– Olen aina tehnyt täysillä asioita, joista pidän. Vähemmän kiinnostavia asioita olenkin sitten pyrkinyt välttelemään viimeiseen sekuntiin saakka, Anttonen naurahtaa. 

Anttonen aloitti urapolkunsa Kavakulla ulkoministeriön Kansainvälisten asiain valmennuskurssilla, tammikuussa vuonna 1986. Kurssin jälkeen hän työskenteli avustajana ja lähetystösihteerinä Moskovan suurlähetystössä, josta siirtyi Geneven pysyvään edustustoon. 

Anttonen on vastannut ulkoasiainministeriössä EU-Venäjä-suhteista. Tämän jälkeen hänet nimitettiin Venäjä-yksikön päälliköksi vuonna 1998 ja myöhemmin itäosaston apulaisosastopäälliköksi. Lisäksi hän on työskennellyt Suomen Washingtonin suurlähetystössä edustuston päällikön sijaisena ja energiakoordinaattorina Helsingissä.

Suurlähettilääksi Moskovaan Anttonen nimitettiin vuonna 2008, mistä hän neljän vuoden kuluttua siirtyi suurlähettilääksi Tukholmaan. Tämän jälkeen hän palasi Helsinkiin valtiosihteerin tehtävään. 

– Olen elänyt oikeastaan puolet elämästäni Suomessa, puolet maailmalla, Anttonen kiteyttää. 

Perhe on aina kulkenut Anttosen mukana. Puolison työllistyminen on ollut suuri haaste jatkuvassa matkailussa. 

– Suomessa sosiaaliturva perustuu muun muassa kahden ihmisen töissä käymiseen. Tässä tapauksessa työllistyminen ei ole suurimmassa osassa maista ollut ihan helppoa, Anttonen toteaa. 

Ulkoministeriö on pyrkinyt kehittämään virkamiesten puolisoiden työllistymistä eri maissa. Anttosen mukaan se ei kuitenkaan koskaan tule korvaamaan uran luomista kotimaassa. 

Perheenä matkailu on antanut Anttoselle mahdollisuuden olla läsnä lastensa arjessa. Hän kokee kuitenkin isänä olon poikkeavan äidin roolista. 

– Isän rooli perheessä on hieman ulkopuolinen. Koska aikaisemmin äidit olivat suurimmassa osassa perheistä enimmäkseen kotona, on selvää, että isän rooli on erilainen. Yhteiskunnassamme korostetaan äidin roolia, mutta tietysti isätkin ovat keskeisessä asemassa, Anttonen aprikoi. 

Unohtumaton vuosi saaristossa 

Luonnolla on tärkeä rooli Anttosen elämässä. Hän kävi varusmiespalveluksen lokakuun saapumiserässä vuonna 1983, jolloin käytössä oli vielä kolme saapumiserää. Anttonen aloitti varusmiespalveluksensa Gyltön saaristossa, josta hän pääsi aliupseerikouluun Kuuskajaskariin. Hän jatkoi aliupseerikurssin toiselle jaksolle Utöhön, josta palasi takaisin Gyltön rannikkotykistöön. 

Erityisesti Gyltön saaristoympäristö on jäänyt Anttoselle vahvasti mieleen. Hänestä oli hienoa saada viettää vuosi ulkosaaristossa, ja seurata, miten sääolosuhteet muuttuivat. 

– Olin hieman muita vanhempi ja ymmärsin, että tämä on jotain uniikkia. Suurimmalla osalla niistä pojista oli vain huoli siitä, milloin he pääsisivät lomille, Anttonen hymyilee. 

Utö oli pieni, noin 50 hengen varuskunta, joka on nykyisin lakkautettu. Anttonen muistaa kuitenkin ravintolakokin, joka laittoi varusmiehille maukasta ruokaa.
 
– Kun 50 hengelle tehdään ruokaa, on mahdollista kokata vähän yksilöllisemmin, Anttonen mainitsee. 

– Kun kävimme ampumaradalla, pistimme päälle kaikki vaatteet mitä kaapista löytyi. Näytimme sellaisilta Michelin-miehiltä, kun sinne menimme, eikä montaakaan minuuttia pakkasessa ehtinyt maata, kun avomereltä tuuli jo kylmä virtaus, Anttonen muistelee.

Matti Anttonen on viettänyt yhteensä kahdeksan ja puoli vuotta Venäjällä. Kuva: Oona Myöhänen

Kiinnostus syttyi jo nuorena 

Diplomaatin työviikko on kiireinen, eikä ylimääräistä aikaa jää paljoakaan. Arki-illat Anttonen käyttää työasioiden parissa. Hän ei kuitenkaan näe tätä huonona asiana, päinvastoin hän kokee itsensä hyvin onnekkaaksi. Viikonloppuisin valtiosihteeri viettää aikaa vapaa-ajan asunnollaan sekä luonnossa. 

– On hienoa, että on sellainen työ, josta todella pitää. Ei katso kelloa ja mieti kotiinlähtöä, Anttonen kehuu.

Ulkoministeriön tehtävänä on edistää suomalaisten turvallisuutta ja hyvinvointia. Käytännössä se edustaa Suomea ulkomailla, ottaa kantaa muun muassa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan ja tarjoaa konsulipalveluita. Anttoselle työ on mielenkiintoista ja motivoivaa. 

– Suomen asiaa on hienoa viedä eteenpäin. Suomi on tasa-arvoinen, oikeudenmukainen, vauras ja hyvinvoiva yhteiskunta, jonka arvoja on helppo puolustaa, Anttonen toteaa.

– Minun ei ole koskaan tarvinnut miettiä, ovatko nämä asioita, joiden puolesta kannattaisi tehdä töitä, Anttonen painottaa. 

Palo skandinaavisiin asioihin syttyi Anttosella jo kolmevuotiaana, kun hän muutti perheensä kanssa Ruotsiin. Keskustellessaan nuorena isoäitinsä kanssa Karjalan kannaksesta ja Pietarin läheisyydestä, heräsi kiinnostus itäiseen naapuriin. Parikymppisenä Anttonen kuuli nykyiseltä kollegaltaan tämän ollessa Kavakulla, millaista diplomaatin työ oli ja mitä se piti sisällään. 

– Koin tuolloin vahvan ahaa-elämyksen, että tätä minä haluan tehdä, Anttonen avaa. 

Anttosen mukaan kaikesta, mitä hän on oppinut, on ollut hänen työssään valtavasti hyötyä. 

– Kaksi tutkintoa ja kaikki se, mitä olen elämäni aikana koskaan oppinut, on tullut käyttöön, ja lisääkin olisi tarvittu, Anttonen tuumii.

Omaa uravalintaa pohtiessa on hyvä kuunnella sekä itseä, että muita. On tiedostettava, mikä itseä kiinnostaa.

– Läheiset ovat saattaneet miettiä asiaa vähän pidemmälle, ja heillä voi olla enemmän elämänkokemusta ja sen myötä järkeviä neuvoja. On säilytettävä balanssi näiden kahden välillä, Anttonen neuvoo. 

Nuorena Neuvostoliitossa 

Anttonen on käynyt lukuisia kertoja itäisessä naapurissamme, Venäjällä. Ensimmäisen kerran hän kertoo käyneensä siellä opiskelijamatkalla jo vuonna 1980. 

– Menimme junalla Viipurin kautta Moskovaan. Oli hämärää, silmissä vilisi erilaisia koppalakkeja ja turkishattuja. Tunnelma oli kuin elokuvasta, Anttonen muistelee. 

Majoittuessaan hotellissa, Anttonen muistaa erikoisen kohtaamisen ensimmäisenä päivänä. 

– Aamulla hotellin siivooja koputti huoneeni oveen, ja kysyi, olisiko meillä jotakin myytävää. Ensimmäinen idänkauppaan liittyvä toimenpiteeni oli, kun myin hotellin siivoojalle t-paidan, Anttonen naurahtaa. 

Neuvostoliitossa yksityisyrittäjyys, kaupankäynti ja kaikenlainen omistaminen oli kiellettyä. Nuorelle virkamiehelle aivan uudenlainen ympäristö ja kulttuuri olivat hurjan mielenkiintoisia. 

Suomi yritti olla Anttosen mukaan Neuvostoliiton kanssa mahdollisimman hyvissä väleissä. Maiden välejä hiersi kuitenkin ideologinen vastakkainasettelu – Neuvostoliitto oli kommunistinen järjestelmä, joka yritti levittää aatettaan, Suomi yritti parhaansa mukaan pysyä demokraattisena valtiona. 

– Yritimme ylläpitää demokraattista markkinatalousjärjestelmää ja tulla toimeen naapurin kanssa. Oli yllätys, että Neuvostoliitto hävisi rauhanomaisesti. Sellaista ei usein tapahdu, Anttonen huomauttaa. 

Neuvostoliiton hajottua Venäjästä on tullut huomattavasti kestävämpi yhteiskunta. 

– Kun kuuntelin isoäitiäni, joka kertoi Venäjästä ennen vallankumousta, minulle heräsi kysymys – kuinka paljon Neuvostoliitossa oli Neuvostoliittoa ja kuinka paljon Venäjää? Nykypäivänä voi esittää saman kysymyksen, Anttonen pohtii. 

– Yhteiskunnat ovat väistämättä sekoituksia nykypäivästä ja menneisyydestä. 

Vapaa-ajan asunnollaan Anttonen viettää aikaa viikonloppuisin, mikäli työkiireiltään ehtii. Kuva: Matti Anttonen

Ukrainan tilanteeseen on reagoitava rauhallisesti

Ulkoministeriö seuraa Venäjän ja Ukrainan välistä tilannetta tarkkaan, ja tuottaa tietoa, analyysia ja ideoita poliittisten päättäjien käyttöön. On tärkeää yrittää löytää ratkaisuja, jotta tilanne kehittyisi rauhanomaisesti, eikä jouduttaisi konfliktiin. 

– On huolehdittava siitä, että ne arvot, joiden pohjalta maailmassa toimitaan, eivät joutuisi niin sanotusti alennusmyyntiin, Anttonen huomauttaa.

Pandemia on Anttosen mukaan hankaloittanut tilanteen ratkomista siltä osin, etteivät ihmiset kykene olemaan toistensa kanssa tekemisissä. Hän ei pidä tätä kuitenkaan tilannetta ratkaisevana tekijänä. 

Euroopan unionin puolustusyhteistyön kannalta ratkaiseva tekijä on Anttosen mukaan ollut se, että prosessi on lähtenyt jo liikkeelle. Ukrainan tilanne ei siis varsinaisesti vaikuta EU-maiden puolustusyhteistyön kehittämiseen. 

– Puolustusyhteistyön tavoitteena on pohtia puolustuksen tarvitsemia resursseja, eikä se etene huimilla harppauksilla, Anttonen kertoo. 

Monet EU-maat ylläpitävät turvallisuuttaan Nato-jäsenyyden kautta. Euroopan unioni pystyy tuottamaan kuitenkin paljon sellaista, mitä Nato ei tarjoa, kuten esimerkiksi EU-maiden yhteisen valuutan, erilaiset opiskelijavaihdot ja vapaan matkailun Euroopassa. 

– Esimerkiksi energiapolitiikalla pyrimme siihen, että päästöt olisivat mahdollisimman pienet ja että ihmisillä olisi turvallista ja edullista energiaa, joka ei vaaranna maailman tulevaisuutta. EU-maat ovat ykkösiä tässä kehityksessä, Anttonen valottaa. 

Anttonen päättää työskentelyn ulkoministeriön valtiosihteerin tehtävässä huhtikuussa. 

– Teen mielelläni tätä työtä, ja siksi tavoitteenani onkin lähteä vielä jonnekin päin maailmaa. Päätöksiä ei kuitenkaan ole vielä tehty, Anttonen kertoo.