Merivoimista Haminaan lomamuodon perälle

Kirkkojärven marssilla vettä kului melkein kymmenen litraa, mutta tärkein tavoite saavutettiin, kun koko joukkue selvisi maaliin saakka, kertoo RUK:ssa komppanian oppilaspäällikkönä toimiva upseerioppilas Aku Siekkinen.

Upseerioppilas, oppilaspäällikkö Aku Siekkinen / Esikunta- ja viestikomppania, Reserviupseerikoulu / Viestikomppania, Rannikkoprikaati / TJ 148 / RUK TJ 30

“Kirkkojärven marssi meni hyvin. Meillä pääsi koko joukkue maaliin ja siitä pitää olla ylpeä. Marssilla oli ainakin 25 astetta lämmintä, niin kyllä monta kertaa kävi lähellä, että jengiä olisi jäänyt mättäälle. Vettä taisi kulua kuudessa tunnissa se 7-9 litraa ja firman tarjoamia urheilujuomia ainakin neljä pussia.

Rukissa on ollut oikeesti tosi siistiä. Kyllä se pitää ihan paikkansa että tää on intin parasta aikaa. Mutta nytkin me ollaan täällä kuusi viikkoa putkeen kiinni, niin kyllä se jossain vaiheessa alkaa painaa. Ja esimerkiksi päärakennukseen tai Maneesiin en oo koronan vuoksi päässyt vielä kertaakaan.

Toimin tällä hetkellä esikunta- ja viestikomppanian oppilaspäällikkönä, se on yksi kurssin johtamissuoritteista. Olen yksikön vanhin varusmies, käytännössä kasarmin valvoja. Pidän huolen, että yksikkö menee syömään ja oppitunneille ja päivän palvelukseen ajoissa ja huolehdin että vahvuus täsmää. Muut joukkueesta toimivat sitten vuorollaan oppilasjohtajina eli joukkueenjohtajina ja oppilasvääpeleinä, jotka hanskaavat muun muassa maastoruokailut.

Viestipuolella tehtävänä on käytännössä perustaa ja ylläpitää viestiasema. Viedään viestiaseman kalusto paikalle, nostetaan masto ja muodostetaan yhteydet ja sitten ylläpidetään ne niin kauan kunnes tulee siirto- tai purkukäsky. Rannikkoprikaatissa olin alun perin telejoukkueessa rakentamassa kaapelia, joten nää on ihan uusia juttuja, mutta tosi hyvin on päässyt mukaan vaikka hommat onkin tosi monimutkaisia. Teen näitä hommia sitten Upinniemessäkin ja koulutan omat viestimiehet samoihin hommiin yhdessä alikersanttien kanssa. Kuuleman mukaan saatan kouluttaa tätä vielä reserviläisillekin.

Huomenna on lähtö yhteistoimintaharjoitukseen ja sitten on ainakin ampuma- ja taisteluharjoitus ennen viimeistä johtamisharjoitusta. Hyvillä fiiliksillä lähtee nykyisin maastoon. Ne on vähän sellasia aikahyppyjä - kun on kahdeksan päivää metsässä, sitä lähtee sinne ja palaa takaisin eikä edes huomaa että on ollut missään muualla. Harjoituksissa aika kuluu parhaiten.

Paluu Rannikkoprikaatiin tapahtuu kuukauden päästä. Tunnen kaikki komppanian alikersantit toki AUK ykköseltä, ja on mielenkiintoista nähdä, miten nappuloiden tuoma auktoriteetti siitä sitten asettuu. Mutta eiköhän se lähde siitä oikein hyvin rullaamaan.

Heti palveluksen alusta oli tavoitteena päästä rukkiin. Toki aivan aluksi tavoitteena oli laivasto, kuten varmaan useimmilla Rannikkoprikaatissa, mutta nyt voin rehellisesti sanoa, että ei harmita yhtään että päädyin Haminaan. Meillä oli viestikomppaniassa hyvä porukka ja kantahenkilökunta ja myös täällä on aivan mahtavaa jengiä – erityisesti kouluttajat ovat parhaita, joita intissä on tullut vastaan. Merivoimien baretti päässä on toki aina lomavarustuksessa muodon perällä, mutta ei sekään haittaa yhtään. Ennemminkin ylpeydellä kantaa sitä omanväristä barettia.”