Menetetyt nuoruudet

Tasan vuosi sitten Venäjä aloitti suurhyökkäyksen Ukrainaan. Sodan liveseurantaa päivittäin katsoen valmistauduin ylioppilaskokeisiin, jatkoin harrastuksiani, kirjoitin ylioppilaaksi ja matkustin ystävieni kanssa ulkomaille. Elin normaalia nuoren elämää. 

Kesällä aloitin armeijan. Samaan aikaan Gennadi Havrašenko pohti oman maansa armeijaan liittymistä. Helsingin Sanomien "Elämät, jotka sota lopetti" -artikkelin mukaan lähes ikäiseni ukrainalainen ei kuitenkaan ehtinyt puolustaa maataan. Havrašenko kuoli 18-vuotiaana venäläiseen kranaattiin viime syyskuussa.

Ukraina on täynnä Havrašenkon kaltaisia kohtaloita. ActionAid hyväntekeväisyysjärjestön mukaan Ukrainassa oli ennen Venäjän hyökkäyssodan alkua noin 10,2 miljoonaa 14-35-vuotiasta nuorta. Heistä noin neljä miljoonaa joutui pakenemaan kotimaastaan sodan sytyttyä. 

Todella moni täysi-ikäinen nuori jäi myös aseisiin tarttuen puolustamaan maataan, sillä Financial Timesin läntisen sotilaslähteen mukaan Ukrainan armeijan keski-ikä oli sodan alkuvaiheessa vain noin 30-35 vuotta. 

Ukrainan asevoimien pääesikunnan mukaan maan miestappiot olivat vuodenvaihteessa 10 000–13 000 sotilaan välillä. Luku on luultavasti ainakin hieman alakanttiin. Sen lisäksi siviilit vauvasta vaariin ovat jatkuvasti Venäjän terroristi-iskujen kohteena. 

Tuhannet ukrainalaiset nuoret ovat siis vaarassa kuolla rintamalla ja kodeissaan päivittäin. Heidän elämänsä ovat tällä hetkellä hyvin kaukana normaalista. 

Vladimir Putinin, 70, aloittama irrationaalinen sota tulee takuulla näkymään myös Venäjän väestöpyramidissa. Sodan alussa Venäjän armeijan keski-ikä oli Ukrainankin armeijaa matalampi, vain noin 20-25 vuotta. 

Tuoreimpien arvioiden mukaan sodassa olisi kuollut tai loukkaantunut jo lähemmäs 200 000 venäläistä. Lisäksi sadat tuhannet kutsuntaikäiset miehet ovat paenneet maasta syksyllä alkaneiden liikekannallepanojen seurauksena. 

Vanha diktaattori tuntuu vähät välittävän. Viime kuukausina Venäjän on arvioitu lähettävän tahallaan sotilaitaan tykinruoaksi uhkarohkeille operaatioille, joiden vääjäämätön epäonnistuminen paljastaa ukrainalaisten sotilaiden sijainnit Venäjän epäsuoraa tulta varten. 

Aloittaessani varusmiespalvelukseni kesällä muutama tuttuni kysyi minulta, miltä armeijaan meneminen niin poikkeuksellisena aikana tuntuu. Onko se pelottavaa? 

Toistin heille asiantuntijoiden sanat. Suomea ei uhkaa sotilaallisesti kukaan eikä mikään. Vaikka Venäjä kuinka haluaisi hyökätä Suomeen, ovat maan resurssit kiinni Ukrainassa.

Tuntuu kuitenkin vähintäänkin moraalisesti arvelluttavalta perustaa oma turvallisuuden tunne siihen, että toisen kärsimyksen takia itsellä ei ole hätää. Ajatukseen tuudittautuu kuitenkin helposti. Se pelkistää huolen sodasta vain arkiseksi, pari kertaa päivässä selattavaksi uutisvirraksi. 

Sotaan ei saisi turtua. Läntisiltä demokratioilta vaaditaan mittavia panostuksia, jotta ukrainalaiset nuoret voivat palata takaisin normaaliin. Jos sodan seuraavanakin vuosipäivänä seuraamme samoja liveseurantoja ja luemme samaa uutisvirtaa, olemme epäonnistuneet. 

Ja pettäneet nuoret.