Meille ei kilahda kutsuntakirjettä, saati edes postikorttia – Naistenkin on mahdollista suorittaa asepalvelus, mutta kukaan ei kerro, miten sinne haetaan
Kirjoittaja pohtii, olisiko hän suorittanut vapaaehtoisen asepalveluksen jo aiemmin, jos olisi saanut siitä enemmän tietoa.
Kiinnostuin vapaaehtoisen asepalveluksen suorittamisesta jo lapsena, kun naispuolinen sukulaiseni meni armeijaan. Olin katsonut myös Kasarmi-sarjaa, jossa palveluksen aloitti ainakin yksi vapaaehtoinen nainen.
Lopulta astuin kasarmin porteista sisään kuitenkin vasta yliopistosta valmistuttuani.
Yksi syy tälle oli se, että palvelukseen hakeutumista ei promottu tarpeeksi ja hakeutuminen oli myös jokseenkin monimutkainen prosessi – ainakin jos vertaa sitä miesten vastaavaan.
Meille kun ei kilahda kutsuntakirjettä, saati edes postikorttia mahdollisuudesta tulla kuulemaan, miten asepalvelukseen hakeudutaan tai millaista palveluksen suorittaminen voisi olla.
Toki aihetta sivuttiin koulussa, mutta nimenomaan vain sivuttiin. Missään vaiheessa vapaaehtoiseen asepalvelukseen hakeutumista ei suositeltu tai kerrottu, miten sinne konkreettisesti haetaan. Sanottiin vain, että naisillekin se on mahdollista.
Jouduinkin siis itse selvittämään kaiken palveluksen aloittamiseen liittyvän.
Eikä siinä sinällään mitään. Palveluskelpoisuusluokan määrittävää lääkärintarkastusaikaa jo muutenkin valmiiksi ruuhkautuneelta julkiselta terveydenhuollolta kinutessani ehdin vielä hyvin puntaroida, olenko tekemästäni päätöksestä varma.
Toisaalta, näyttäähän hakeutumisprosessi myös sen, että ainakin jonkinlaista palvelusmotivaatiota löytyy, kun hakuprosessi ei ole jäänyt kesken.
Väitänpä kuitenkin, että taipaleeni armeijan vihreissä olisi alkanut jo paljon aiemmin, jos vapaaehtoisen asepalveluksen suorittamista olisi markkinoitu nykyistä tehokkaammin.
Jos vaikkapa lukiossamme olisi pidetty esittely varusmiespalveluksesta kiinnostuneille naisille kera palvelusta suorittavien vapaaehtoisten naisten, voi olla että olisin itsekin laittanut hakupaperit Puolustusvoimille jo heti sinä vuonna, kun täytin 18.
Nyt kun on käytännössä niin, että vasta kutsuntatilaisuutta vastaavassa valintatilaisuudessa on ensimmäistä kertaa mahdollista kuulla, millaista palveluksen suorittaminen naisena on, mikäli ei itse aktiivisesti hakeudu tällaisten mahdollisuuksien äärelle.
Ja valintatilaisuuteenhan luonnollisesti päsee vasta sitten, kun päätös palvelukseen hakeutumisesta on jo tehty, tarvittava lääkärinlausunto toimitettu ja vaaditut hakulomakkeet täytetty.
Toki tietysti monella löytyy ystävä- ja tuttavapiiristä ainakin miehiä, jotka asepalveluksen ovat suorittaneet, mutta sitä voi miettiä, kuinka hyvin esimerkiksi isän tai isoisän vuosien takaiset armeijakokemukset vastaavat nykypäivää.
Samanikäisetkin miehet osaavat kertoa naisten inttikokemuksista korkeintaan palvelustoverin tai läheisen silmin.
Tehokkaammalla ja kohdennetummalla markkinoinnilla kynnystä palvelukseen astumiselle voitaisiinkin siis madaltaa.
Nyt palvelukseen hakeutuneena ja sen aloittaneenakin kun olen kuullut monelta naiselta sitä samaa virttä, jota itsekin aiemmin lauloin.
– Joo, oon mä sitä kyllä miettinyt, mutta en mä oikein tiiä... Miten sinne ees haetaan?
Lisäksi vapaaehtoisen asepalveluksen suorittamisesta saattaisivat tällä tavoin kiinnostua myös sellaiset naiset, jotka eivät armeijan käymistä ole edes aikaisemmin aktiivisesti miettineet.
Haku naisten vapaaehtoiseen asepalvelukseen on käynnissä 15.1.2026 asti. Ohjeet hakeutumiseen osoitteesta: https://intti.fi/haku-naisten-vapaaehtoiseen-asepalvelukseen.
