Matkalla kohti tulevaisuutta

Vanhan kiinalaisen sananlaskun mukaan henkilö, joka pohtii liian pitkään seuraavaa askeltaan, on koko elämänsä yhdellä jalalla. Sananlasku pyrkii motivoimaan sen kuulijaa muuttamaan haaveensa todeksi. Tärkeintä on, että pääsee liikkeelle.

Nurmijärveltä kotoisin oleva 26-vuotias Perttu Pölönen nostaa kyseisen lauseen esille haastattelussa. Ilmenee, että sananlasku kuvaa hänen persoonaansa ja työmoraalia osuvasti.

Kotisivujensa mukaan mies on futuristi, keksijä ja kirjailija. Itse hän kertoo olevansa sisällöntuottaja ja -kuratoija. Välillä puhumista, välillä kirjoittamista, välillä esiintymistä, hän kertoo.

Tittelit jättävät kuitenkin paljon piiloon. Pölönen on nuoresta iästään huolimatta opiskellut Piilaakson Nasan tutkimuskeskuksessa, toiminut yrittäjänä Myanmarissa, kirjoittanut kaksi kirjaa ja toiminut aktiivisesti eri tilaisuuksien puhujana. Lukioikäisenä Pölönen voitti pääpalkinnon keksimällään Sävelkellolla EU:n Young Scientist -kilpailussa. Vuonna 2018 MIT Tech Review valitsi hänet 35 lupaavimman alle 35-vuotiaan innovaattorin joukkoon. 

Nurmijärveltä maailmalle

Futuristina Pölösen työnä on pyrkiä ymmärtämään erilaisten metodien avulla, mitkä teknologiat tulevat kehittymään ja miltä maailma tulee näyttämään tulevaisuudessa. Tärkeää työssä on omaksua tietoa ja ottaa merkkejä vastaan maailmalta.

Pölönen osallistui kesällä 2016 Nasan tutkimuskeskuksessa kurssille, jossa pohdittiin, miten nopeasti kehittyviä uusia teknologioita voitaisiin käyttää hyväksi globaalien ongelmien ratkaisemiseen. Omien sanojensa mukaan kokemus tarjosi hänelle mahdollisuuden nähdä läheltä, miltä tulevaisuus vaikuttaa maailman huippuasiantuntijoiden opastuksen avulla. Kurssi toimi hänelle isona lähtölaukauksena tulevaisuusajatteluun.

– Piilaakso on kupla, mutta saa ajatukset hyvin liikkeelle. Me visioimme paljon sellaista, joka saattaisi muille olla liiankin futuristista. Siellä uskotaan teknologiaan hyvin syvästi. 

Pölöstä kannustettiin amerikkalaisittain olemaan rohkeampi. "Ajattele isommin, anna mennä vaan! Älä heti mieti, onko se mahdollista vai ei!". Näin ihmisiä haastettiin Piilaaksossa. Kun Suomessa kannusti samalla tavalla, joku saattoi sanoa "Kyllä se poika sitten ymmärtää, kun vähän kasvaa". 

Kurssi Nasan tutkimuskeskuksessa toimi Perttu Pölöselle silmiä avaavana kokemuksena, joka synnytti hänessä intohimon puhumiseen. Kuva: Jarkko Mikkonen

Kiehtovat ja syvät luennot inspiroivat Pölöstä ja synnyttivät hänessä tarpeen päästä jakamaan niiden oppeja. 

– Kun aloitin puhumisen, kukaan ei tuntenut minua. Olin tuntematon nuorukainen. Siinä tilanteessa ei pääse eteenpäin muuten kuin näkemysten, mielipiteiden ja sanottavan avulla.

Pikkuhiljaa yleisö oppi tuntemaan Pölösen, ja rupesi syntymään yleisöä ja kiinnostusta. Nykyään Pölösen kirjoittamia kirjoja on käännetty muun muassa englanniksi, turkiksi ja koreaksi. Kalenterissa on puhujakeikkoja aina kouluvierailuista TEDx Talkiin.

Pölönen väistää kysymyksen siitä, kokeeko hän olevansa lahjakas puhuja, mutta kertoo nauttivansa puhumisesta ja siitä heräävästä keskustelusta. Hän sanoo perusajatuksensa olevan se, että puhuessa on oltava jotain sellaista annettavaa, joka on ihmisten ajan arvoista.

– Internet on täynnä sitä sun tätä. Kyllä se vetää nöyräksi ajatella, että jos minua on tullut kuuntelemaan sata ihmistä, niin paree olisi olla jotain sanottavan arvoista ja käyttää se aika johonkin hyvään.

Nuorena Pölönen ei kuvitellut tekevänsä tulevaisuudessa nykyisen kaltaista työtä. Hänestä ei pitänyt tulla puhuja eikä tietänyt sen olevan edes mahdollista. Alun perin hän on koulutukseltaan säveltäjä ja haaveili urasta musiikin alalla.

– Musiikki on hyvin kiinnostavaa, koska se on hyvin analyyttista ja luovaa samanaikaisesti. Se on taidetta sekä keino kommunikoida ja olla kosketuksissa sen puolen kanssa, jolle haluat sanoa jotain. Toisaalta musiikki on struktuurista, järkevää sekä täynnä algoritmeja ja teoriaa, Pölönen avaa.

Musiikkitausta on epätyypillinen puhujalle. Moni puhuja on tavallisesti aikaisemmin ollut esimerkiksi poliitikko tai professori, tai tekee puhekeikkoja näiden töiden ohessa. Pölösen mielestä hän on harvinaisen taustansa kautta onnistunut lähestymään asioita raikkaista näkökulmista. Ehkä yllättävästi hän kertoo suurimpien inspiraatioiden tulleen sävellystunneilla. Vastaavasti ajatuksia taiteen tekemiseen syntyi Piilaaksossa.

– On tärkeää ajatella monipuolisesti, poikkitieteellisesti ja -taiteellisesti, monesta eri suunnasta käyttäen monenlaista eri ajattelua, jotta tulevaa voitaisiin jotenkin jäsentää.

Puhetilaisuuksien lisääntyessä musiikki ja säveltäminen eivät ole enää olleet niin suuri osa hänen elämäänsä. Pölönen musisoi kuitenkin yhä aktiivisesti omaksi ilokseen nostaen sen yhdeksi tärkeäksi motivoivaksi tekijäksi elämässään.

– Kun olin joskus teininä Salzburgissa, Mozartin synnyinkodissa, tajusin, että Mozartkin oli ihminen. Se, mitä hän teki, on oikeasti mahdollista hiomalla taitoja, Pölönen kertoo omasta kokemuksestaan. Tämän havainnon avulla hän pyrkii motivoimaan myös muita uskaltamaan, kiinalaisen sananlaskun sanoin, laskemaan toisen jalan maahan.

Säveltäminen on yhä tärkeä osa Pölösen elämää. Hän kertoo olleensa onnekas, kun on saanut jo nuorena jonkin asian, jota kohti lähteä tavoittelemaan. Kuva: Oona Myöhänen

Miltä tulevaisuus sitten näyttää?

Jotta tulevaisuutta voitaisiin hahmottaa, tulee Pölösen mukaan tuntea, millaista teknologiaa on olemassa. Lisäksi tarvitaan paljon mielikuvitusta ja visiota siitä, millaiset ratkaisut tulevat yleistymään.

Vaikka tämä pohdintatyö onkin haastavaa, kaikki tulevaisuuden näkymät eivät kuitenkaan ole yhtä sankan sumun peitossa. Osa asioista on helpompaa ennustaa. Esimerkiksi veikkaa todennäköisesti oikein, jos väittää eläkeläisten määrän Suomessa kasvavan tulevaisuudessa. Mitä vaikutuksia tällä on ja millaisia ratkaisuja tullaan kehittämään sen aiheuttamiin haasteisiin – näihin kysymyksiin vastaaminen on haastavampaa.

Pölönen nostaa esille mielenkiintoisen väitteen: teknologia on helppoa, ihmiset vaikeita. Teknologia tulee hänen mukaansa nähdä vain osana ratkaisua eikä ratkaisua tule lähtökohtaisesti lähteä etsimään ainoastaan sen kautta. Historialliset ja kulttuuriset seikat ovat tärkeitä tekijöitä ongelman ratkaisussa. 

Pölönen avaa väitettään talouskasvun kehittymisen kautta. Tähän mennessä talouskasvun merkitys on ollut kyseenalaistamaton. Talouden tulisi kasvaa ja näin se on tehnyt satojen vuosien ajan.

Nyt olemme kuitenkin tilanteessa, jossa arvoista, kuten vastuullisuudesta ja kestävyydestä halutaan ensimmäistä kertaa historiassa maksaa hinta. Kulutus- ja ostotottumuksissa arvostetaan enemmän läpinäkyvyyttä, luotettavuutta ja kestävyyttä, jotka tulevat esille muun muassa reilu kauppa -tuotteiden ostossa.

Pölönen nostaa esille kysymyksen talouskasvun ja onnellisuuden korrelaatiosta.

– Tiedetään, että onnellisuus ja raha korreloivat vain tietyn matkan verran, mutta sen jälkeen lisäraha ei tuo enää onnellisuutta. Kysymys kuuluu – onko talouskasvulta saatu kaikki, mikä on saatavissa.

Hänen mukaansa, jos lisätään talouskasvua, emme tule välttämättä enää onnellisemmiksi, vaan päinvastoin huomaamme, että työ ja elämä ei enää tunnu merkitykselliseltä. Kuinka paljon pari tuumaa isompi televisio tai uudempi puhelin lisää todellisuudessa onneamme?

– Voi olla, että nykyinen talouskasvuun perustuva malli saa rinnalleen jotain uutta. Emme enää ota sitä työtä, jossa on suurin palkka, tai laitetta, jossa on halvin hinta. Otamme sen sijaan sen vaihtoehdon, jonka tiedämme olevan parempi esimerkiksi maapallon näkökulmasta.

Talouskasvu itsessään ei Pölösen mukaan ole mihinkään katoamassa, mutta arvojen näkökulmasta voi olla tilausta jollekin uudelle vaihtoehdolle. Tämä uusi voisi olla jotain, jossa ei ole ainoastaan tärkeää, että kasvetaan numeroissa. Esimerkiksi myötätunto, luottamus ja kärsivällisyys ovat tärkeitä, vaikka ne eivät näy BKT:ssa.

Tulevaisuudessa Pölösen mukaan talouskasvulähtöisen ajattelumallin saattaa haastaa vaihtoehto, joka ottaa paremmin huomioon vastuullisuuden ja kestävyyden. Kuva: Oona Myöhänen

Rohkeana ja uteliaana tulevaisuutta kohti

Tulevaisuus on Pölösen mukaan asia, jossa kannattaa olla ennemmin vähän liian rohkea. Hän arvioi epävarmuutta esiintyvän enemmän tulevaisuudessa. Tämän takia täytyy oppia olemaan tyytyväinen ja onnellinen, vaikka ei ole selvyyttä, missä ollaan kolmen tai viiden vuoden päästä. 

Pölönen arvelee, että työmarkkinoilla mikroyrittäjyys ja keikkatyöläisyys tulevat lisääntymään. Hän näkee, että ihmisillä tulee kertymään lyhyempiä työuria ja ammatit polarisoituvat entistä enemmän korkea- ja matalatuloisiin. Mikään tutkinto ei voi enää taata, että sillä pärjää koko työelämän läpi.

Jotta voisi menestyä, tulevaisuudessa tulee entistä enemmän päivittää omaa osaamistaan. Tämä vaatii jatkuvaa sopeutumista ja elinikäistä oppimista. Pölösen mukaan ei kannata ankkuroida itseänsä kiinni tiettyyn ammattiin tai suunnitelmaan. Tällöin ei välttämättä ole valmiina, jos tulee jokin yllättävä mahdollisuus.

Valmius ja uskallus uusiin asioihin muodostuu itsetutkistelun kautta. Hän demonstroi väitettään Michelangelon Daavid-patsaan veistämiseen liittyvän tarinan avulla. Tarinan mukaan Michelangelolta kysyttiin, miten hän onnistui veistämään noin hienon patsaan. Taiteilija vastasi, että talttasi marmorista pois kaiken sen, joka ei ollut Daavidia.

– Tarina on sovellettavissa myös meidän urapolkuun. Yhtä tärkeätä kuin löytää se, mitä haluaa tehdä, on se, että löytää, mitä ei halua tehdä. Ala talttamaan ja huomaat ottaneeksi pois kaiken sen, mikä ei ollut sinua. Lopulta paljastuu ja jää jäljelle se hieno ydin – se mikä olet.

Nöyryys ja uteliaisuus ovat myös osa avainta menestykseen.

– Jotta pärjää nyt ja tulevaisuudessa pitää suostua olemaan noviisi. On ok, että tulee "nyt en tiedä mitään" -hetkiä. Tällöin omaa osaamista tulee päivittää, Pölönen kertoo.

Pölönen antaa vinkiksi pohtia omaa ajankäyttöä. Se mihin käytämme aikaa, sellainen elämämme on. Esimerkiksi jos henkilö katsoo paljon realitysarjoja, hänestä tulee realitysarjojen ekspertti. Tämä itsessään ei välttämättä ole huono asia, mutta ei saa käydä sillä tavalla, että toivoo yhtä mutta tekee toista.

– Ei kannata katua mennyttä, vaan sitä, mihin huomio ja aika meni, Pölönen painottaa.

Vaikka Pölösen ajatukset ja vinkit liittyen tulevaisuuteen ovatkin vain hänen visioitansa, niitä voi hyödyntää myös tähän päivään. Omasta tulevaisuudestaan hän pysyy kuitenkin vaitonaisena.

– En tiedä, missä olen tulevaisuudessa, mutta en malta odottaa saada sitä selville.

Vaikka olisikin futuristi, vaikuttaa siltä, että on myös asioita, joita hekään eivät voi nähdä.