Marssiminen vapauden puolesta jatkuu varuskunnan ulkopuolella
Kirjoittaja pohtii, mitkä syyt motivoivat häntä marssimaan niin asepalveluksessa kuin Pride-kulkueessa.
Minulta on lukemattomat kerrat kysytty, miksi olen halunnut naisena armeijaan. Kun hakeutuu palvelukseen vapaaehtoisesti, asiaa joutuu pohtimaan monelta eri kantilta: mistä syistä haluan inttiin, mihin asevelvollisuus minut tositilanteessa velvoittaa ja ennen kaikkea, miksi palveluksen suorittaminen tuntuu itselleni niin tärkeältä?
Jokaisella on tietysti armeijaan lähtiessä omat motivaattorinsa, mutta omani on loppupeleissä melko yksinkertainen: mielestäni Suomessa on paljon puolustamisen arvoisia elementtejä ja tarvittaessa haluan tehdä oman osuuteni niiden turvaamiseksi.
Monella muullakin suomalaisella on vahva tahtotila edistää ja ylläpitää demokratiaa, vapautta ja ihmisten välistä tasa-arvoa. Valitettavan monessa maassa näistä periaatteista tingitään tai niitä ei kunnioiteta lainkaan.
Tässä ajassa mikään ei ole yhtä varmaa kuin epävarmuus, ja tulevaisuus tuntuu hetkittäin melko synkältä. Mistään maailman kielestä ei löydy sanoja kuvaamaan sitä, millaista hävitystä ja hirveyttä etenkin konfliktialueilla elävät ihmiset joutuvat arjessaan kohtaamaan.
Kun uutiset maailmalta käyvät liian raskaaksi, muistutan jälleen kerran itseäni siitä, miten etuoikeutettu olenkaan. Mutta ne oikeudet, joista nautin päivittäin, ovat pelkästään seurausta hyvästä tuurista: siitä, että synnyin maahan, jossa elämme rauhan aikaa ja kansalaisten ihmisarvoa kunnioitetaan.
Vaikka näillä päivärahoilla vauraudesta tuskin kannattaa haaveilla, tunnen silti itseni valtavan rikkaaksi. Olen turvassa, ja minulla on mahdollisuus puolustaa maatani tasavertaisena sotilaana muiden kanssa. Saan rakastaa vapaasti ketä tahdon, opiskella mitä haluan ja suunnitella elämäni oman mieleni mukaan.
Juuri näistä syistä tahdon hyödyntää kaikkia saatavilla olevia vaikutusmahdollisuuksia, jotta suomalaisessa yhteiskunnassa näitä oikeuksia pidetään arvossa tulevaisuudessakin. Haluan tehdä sen kaikkien niiden ihmisten puolesta, joilla vaikuttamisen mahdollisuutta ei ole.
Sen lisäksi, että vain kirjoittaisin tai puhuisin aiheesta, aion myös tehdä jotain hieman konkreettisempaa, nimittäin marssia vapauden puolesta varuskunnan ulkopuolellakin.
Osallistun Pride-kulkueeseen tänä vuonna ensimmäistä kertaa, sillä inttivuoden aikana näiden teemojen merkitys elämässäni on vain korostunut entisestään. Tasa-arvoa, yhdenvertaisuutta ja rakastamisen vapautta edustavaan kulkueeseen osallistuminen on vähintä, mitä voin näiden asioiden puolustamiseksi tehdä.
Marssin Pridessä niistä samoista syistä, mitkä motivoivat minua marssimaan päivittäin armeijassakin. Jokaisella ihmisellä ympäri maailmaa tulisi olla oikeus oman näköiseen ja turvalliseen elämään. Se on vapautta, ja sen vapauden puolesta olen valmis marssimaan ja tarvittaessa myös taistelemaan.
