Marssi loppuu vain marssimalla

Normaalisti Karjalan prikaatin ensimmäisessä kenttätykistöpatterissa herätään kello 6.30. Yhtenä maanantaina koko yksikkö herätetäänkin hälyttäen jo kello 5.30. Kuvatussa tilanteessa yksikön täytyy perustaa varusmieskomppania suunnitelman mukaisesti. Joukko siirtyy jalan lentokentän alueelle ja joukon on oltava kohteessa viimeistään kello 12.00. 

Hälytys tulee aliupseerioppilaille yllätyksenä. Heillä on 40 minuuttia aikaa pakata listalla olevat tavarat. Reppuun tulee mukaan muun muassa vaihtovaatteet, ruokailuvälineet, taukotakki sekä makuualusta. Jokainen sotilas nappaa vielä yksikön takapihalta mukaansa aamupala- sekä lounaspussit. 

Seuraavaksi tarkistetaan, että kaikilla on yhtenäinen varustus. Yksikön takapihalla varusmiesjohtajat tarkastavat joukon taisteluvarustuksen ennen lähtöä, jotta varmistutaan siitä, että jokaisella on varmasti kaikki tarvittava mukana. Tässä vaiheessa on hyvä katsoa, jos jotakin puuttuu, sillä sen ehtii vielä ripeästi käydä hakemassa tuvasta.

Harjoituksessa on mukana neljä aliupseerilinjaa: tulenjohto-, viesti-, kranaatinheitin-, sekä tuliasemalinja. Lisäksi mukana on joukkotuotettavaa tulenjohto-osaa. Myös varusmiesjohtajat ovat omien linjojensa mukana. Tämä harjoitus koostuu noin kahdenkymmenen kilometrin marssista, joka on ensimmäinen rasti. Tämän jälkeen suoritetaan vielä johtajatehtäväradan kolme seuraavaa rastia.

Yksikön varapäällikkö kapteeni Ville Mäkelä vastaa yksikön johtajakoulutuksesta ja hän on vastuussa tästä harjoituksesta. Kuvatussa tilanteessa Mäkelä toimii varusmieskomppanian päällikkönä.

– Tämän harjoituksen tavoitteena on kehittää aliupseerioppilaiden yleisen tilannejohtamisen taitoa sekä marssin johtamista. Keskeistä on myös valmiuden kohottamisen harjoittelu, joka on tällä hetkellä hyvinkin ajankohtainen aihe Ukrainan tilanteen vuoksi, Mäkelä kertoo.

Marssilla nesteytyksen tärkeys korostuu. Puolivälin vesitäydennystauolla tonkille muodostui pitkä jono janoisia varusmiehiä. Kuva: Onni Pörhölä

Jalkaa toisen eteen

Aliupseerioppilaista aina yksi on ryhmänsä johtaja, hän on vastuussa suunnistamisesta. Kouluttaja kysyi joukolta taukopaikoilla aina seuraavaa halukasta johtajaa, jotta jokainen aliupseerioppilas saisi kokemusta marssin johtamisesta. 

Marssista ei kerrottu oppilaille etukäteen ja arviointi toteutetaan jatkuvalla seurannalla. Arvioinnissa kiinnitetään huomiota yksittäisen taistelijan kyvykkyyteen hoitaa tehtävänsä omalla vuorollaan, suunnistustaitoon ja vapaaehtoisuuteen valittaessa seuraavaa johtajaa sekä yleiseen olemukseen. 

Liikkeelle lähdetään reipasta tahtia ja vauhti pysyy yllä hyvin. Lumi narisee saappaiden alla ja paikoittain maasto on aika märkää. Ryhmänjohtaja kulkee kärjessä kartta kädessään ja muut seuraavat perässä. Juomapullo on kaikilla kätevästi kiinni taisteluliivissä, jotta siitä pystyy hörppimään marssinkin aikana. 

Marssia on nyt takana noin kuusi kilometriä ja ensimmäisen pidemmän tauon aika koittaa. Aliupseerioppilaat vaihtavat varusteitaan ja syövät aamupalapussejaan. Osa nojaa puuta vasten ja lepuuttaa jalkojaan. Kranaatinheitinlinjan aliupseerioppilaan Aleksi Pyykön mielestä marssi on tähän mennessä sujunut kevyesti. 

– Ennen marssia kannattaa miettiä, minkä varustuksen pukee päälle. Esimerkiksi jos aurinko paistaa ja on aika lämmin, ei kannata pukea liian paksua varustusta, Pyykkö toteaa.

Harjoituspäivälle sattui yllättävän otollinen sää. Sääolosuhteet vaikuttavat aina harjoituksen kulkuun ja maastoon huomattavasti. Sää on kuitenkin sellainen asia, johon ei lopulta pystytä vaikuttamaan. Niin sanotusti sillä mitä annetaan, mennään eteenpäin.

Tauon jälkeen marssiminen jatkuu. Tauottaminen on marssiessa tärkeää. Esimerkiksi 50 + 10 on toimiva rytmitys, eli 50 minuuttia marssitaan, jonka jälkeen on kymmenen minuutin tauko. Toimintakykyä täytyy pitää yllä, jotta jokainen pääsee maaliin saakka. Jokaisella ryhmällä on mukanaan esimerkiksi rakkolaastareita ja urheiluteippiä huoltamista varten.

Pian koittikin jo seuraava tauko. Tässä vaiheessa marssia on takana noin kymmenen kilometriä eli puolet. Aliupseerioppilaat ovat vieläkin hymyssä suin ja jaksavat vitsailla keskenään. Osa keventää vaatetustaan ja toiset teippailevat jalkojaan. 

– Meillä ei vielä ole ollut pidempiä marsseja, mutta ainakin tähän mennessä kaikki on mennyt hyvin, aliupseerioppilas Pyykkö kertoo.

Tälle taukopaikalle yksikössä palveleva vänrikki on myös tuonut vesitäydennyksiä. Jokaisella taistelijalla on mukanaan kaksi täyttä kenttäpullollista vettä. Juominen on tärkeää fyysisissä suoritteissa, varsinkin marssiessa. Oli sää sitten mikä tahansa, kroppa tarvitsee nesteytystä jaksaakseen. Juomisesta myös muistutettiin ahkerasti harjoituksen aikana. Kuulin taukopaikalla myös satunnaisten aliupseerioppilaiden keskustelua.

– Kolmen sukan taktiikka näiden saappaiden kanssa on voittava, eräs oppilaista sanoo. 

– Ei meillä enää pitkä matka jäljellä ole, jalatkin ovat selvinneet vielä ilman rakkoja, toinen oppilas naureskelee.

Usein pidemmillä marsseilla on jalassa joko kesä- tai pakkassaappaat, vuodenajasta riippuen. Niiden käyttö saattaa aluksi tuntua vaikealta ja saappaat hiertävät, moni marssisi varmasti mieluummin maiharit jalassa. Saappaat ovat lopulta kuitenkin tukevammat ja paremmat kengät varsinkin pidempiin marsseihin. Saappaat kestävät vettä ja varsinkin märkänä nahasta tehty maihari hiertää helpommin.

Totuttelua tulevaan

Kapteeni Mäkelän mukaan tällä joukolla ei ole vielä ollut yli viiden kilometrin marsseja, joten tämä on ensimmäinen kunnon jalkamarssi. Aliupseerioppilaita totutetaan tulevaan koulutushaarakokeeseen ja aliupseerikurssin pidempiin marssitehtäviin. 

– Moni ei ole koskaan tottunut kävelemään pitkiä matkoja, esimerkiksi yli kymmentä kilometriä elämässään kerralla, Mäkelä toteaa.

Vaikka parinkymmenen kilometrin marssi ei välttämättä joidenkin korvaan kuulosta pitkältä, on ensimmäinen kerta aina raskas ja totuttelua vaativa. Varsinkin kun päällä on taisteluvarustus, selässä reppu ja jokaisella menossa mukana myös oma henkilökohtainen rynnäkkökivääri. Myös sohjoinen maasto vaatii tasapainoilua ja enemmän keskittymistä.

– Haluan, että oppilaat huomaavat sen, että vaikka matka tuntuisi ajatuksena pitkältä, jos sen tauottaa oikein ja pitää huolta omasta toimintakyvystään, niin kyllä kaikki pääsevät loppuun saakka, Mäkelä rohkaisee. 

Oman toimintakyvyn ylläpitämisen taito kehittyy ja kunto kohenee. Varusmiehet oppivat pukemaan säähän sopivan varustuksen sekä esimerkiksi säätämään repun hihnat itselleen sopiviksi, tällöin suorituskyky paranee. Hiljalleen marssit alkavat tuntua kevyemmiltä, kun kokemusta kertyy lisää.

– Parinkymmenen kilometrin marssi on kuitenkin jokaisen sotilaan suorituskykyvaatimuksiin kuuluva juttu, Mäkelä muistuttaa. 

Yhdessä päästään perille

Tähän harjoitukseen osallistuivat koko yksikön varusmiehet, varusmiesjohtajat sekä myös henkilökunnan jäseniä. Mäkelä sanoo henkilökunnan ilmoittaneen kiinnostuksensa lähteä mukaan harjoitukseen heti suunnitteluvaiheessa.

– Mielestäni on tärkeää, että kaikissa sotilaskoulutusyksiköissä olisi sellainen fiilis, että henkilökunnan ja varusmiesten välillä ei olisi sellaista isoa rakoa. Me ollaan täällä kuitenkin tekemässä yhdessä asioita yhteisten tavoitteiden eteen, Mäkelä tiivistää. 

Luutnantti Lauri Lankinen marssi myös koko matkan aliupseerioppilaiden kanssa. Hänen mukaansa tässä ensimmäisessä marssissa moni teki vielä enemmän yksilösuoritusta.

– Kun asiasta oppilaille hieman muistutti, he alkoivat ymmärtää sen, että kaikkien tässä täytyisi maaliin päästä, Lankinen pohdiskelee. 

– Ryhmänjohtajan pitää olla myös koko ajan valppaana. Kartan katsomisen lisäksi ryhmänjohtajan täytyy seurata, miten ryhmän jäsenillä menee ja huolehtia siitä, että jokainen pysyy tahdissa mukana, Lankinen sanoo. 

Marssi suoritetaan lopulta ryhmänä, yhdessä. Esimerkiksi hieman hitaammat tai heikoimmat kannattaa laittaa kärkeen, jotta kaikki pysyvät perässä. 

– Viimeisiltä otettiin tavaraa kantoon voimien ollessa vähissä, esimerkiksi repun keventäminen helpottaa jo huomattavasti marssimista, Lankinen kertoo. 

Ryhmänä toimiminen kuitenkin kehittyi marssin loppua kohti. Kavereita tuettiin ja kannustettiin jaksamaan loppuun saakka. Vahvemmat kevensivät kavereidensa kantotaakkaa, jotta jokainen pääsisi perille asti ja voisi olla ylpeä itsestään. Varsinkin pidemmillä marsseilla on tärkeää muistaa, että kyseessä ei ole yksilösuoritus. 

– Aliupseerikursseilla kaiken A ja O on aliupseerilinjan sisäinen hyvä yhteishenki ja se, että toisia jeesataan, kapteeni Mäkelä lisää. 

Johtajatehtäväradan tarkoitus on testata oppilaiden oma-aloitteisuutta ja muita aliupseerin tehtäviin tarvittavia taitoja. Kuva: Onni Pörhölä

Seuraavana johtajatehtävärata

Marssia on yhteensä taukojen kanssa takana noin neljä tuntia. Aletaan olla loppusuoralla. Yhden ryhmän marssinjohtaja kannustaa muita vertaisiaan jatkamaan. 

– Kartan perusteella meillä on enää kilometri matkaa, no niin, vedetään tämä kunnialla loppuun koko ryhmän voimin, ryhmän oppilasjohtaja huudahtaa. 

Vihdoinkin marssiosuus on tullut päätökseen. Oppilaat vaihtavat kuivaa vaatetta päälleen ja availevat lounaspussejaan. Tunnelma on helpottunut ja aliupseerioppilaat ovat selkeästi tyytyväisiä omaan suoritukseensa. 

Tuliasemalinjan upseerikokelas Santtu Pelkosen mukaan hyvä marssitahti pysyi yllä koko matkan eikä turhia taukoja pidetty.

– Oma ryhmäni suoriutui perille asti, kukaan ei keskeyttänyt eikä mitään isompia haavereita tapahtunut, Pelkonen toteaa. 

Jokainen harjoituksessa mukana ollut aliupseerilinja saapuu omaa tahtiaan päätepisteelle. Yhteensä neljä ryhmää saapui perille noin puolen tunnin sisällä. Vaatteet on saatu vaihdettua ja eväitä syötyä, harjoitus voi jatkua. 

Ryhmät lähtevät suorittamaan johtajatehtäväradan kolmea jäljellä olevaa rastia. Johtajatehtävärata kuuluu jokaisen aliupseerikurssin sisältöön, mutta sen sisältämät rastit voivat vaihdella varuskunnittain tai kouluttajista riippuen. Tässä harjoituksessa varusmiesjohtajat toimivat rasteilla kouluttajina ja pisteyttävät aliupseerioppilaiden suoritukset. 

Ensimmäinen rasti on toiminta onnettomuustilanteessa, seuraavalla rastilla täytyy motivoida masentunutta taistelijaa. Viimeisellä rastilla aliupseerioppilaiden täytyi kouluttaa kertasingon käyttö vain kahdessa minuutissa. 

Onnettomuuspaikan rastilla oli sattunut liikenneonnettomuus, auto on ojassa. Ryhmä saapuu paikalle ja näkee kaksi sivullista, jotka eivät osaa tehdä mitään. Auto on käynnissä ja ikkunasta retkottaa verta valuva tajuton henkilö. Tilanne vaatii nopeaa reagoimista ja toimintaa.

Jokaisella rastilla arvosteluperiaate on 0-5 pistettä. Esimerkiksi tällä rastilla pisteitä sai ripeästä, aloitteellisesta toiminnasta ja oikeasta toimenpidejärjestyksestä. Ryhmät saivat palautteen oman suorituksensa jälkeen, joka sisälsi niin positiivisia, kuin negatiivisiakin kommentteja. Saamiaan pisteitä oppilaille ei kuitenkaan kerrottu.

Harjoituksen myötä aliupseerioppilaita valmistetaan tulevaa varten. Pidempiä marsseja on vielä varmasti tulossa aliupseerikurssin edetessä. Mäkelän mukaan tämän marssin ja johtajatehtäväradan ei ollut tarkoitus hajottaa ketään, vaan totuttaa oppilaita marssimiseen. Koulutustavoitteisiin päästiin ja harjoitus oli onnistunut kaikkien osapuolien suhteen. Jokainen voi olla tyytyväinen suoritukseensa ja omaan panokseensa.