"Lapset ovat maan alla koko päivän isossa pommisuojassa" – Marco Casagrande rakentaa turvallisuuden tunnetta bunkkereihin

Marco Casagrande suunnittelee Ukrainaan maanalaisia kouluja ja terveysasemia.

Harkovassa, 40 kilometriä eturintamasta, sijaitsee yliopisto, jossa opettaa suomalainen arkkitehtuurin professori. Näin lähellä rintamaa pommi-iskut ovat yleisiä, joten puhelimen välityksellä tulevia ilmahälytyksiä täytyy seurata tosissaan.

Töölössä sijaitsevassa toimistossa tilanne on toinen. Oven avautuessa vastaan tulee lämmin kättely, nuuskuttava koira ja kupillinen kahvia.

Marco Casagrande kuvailee itseään ytimekkäästi.

– Arkkitehti ja kaupunkisuunnittelija, professori.

Lyhyeen esittelyyn mahtuu kuitenkin enemmän sisältöä kuin aluksi vaikuttaa. Casagrande on tällä hetkellä eräs pienestä joukosta suomalaisia, jotka tekevät arkkitehdin töitä Ukrainassa – kaiken lisäksi paikan päällä.

Hän kertoo työn olevan rankkaa lähinnä siinä mielessä, että joutuu viettämään paljon aikaa matkustaessa Harkovaan.

Casagranden arkkitehtitoimisto suunnittelee rakennusprojekteja Harkovasta Lviviin, eli eturintaman läheisyydeltä lähemmäs EU:n ja Naton rajaa. Hankkeisiin kuuluu muun muassa maanalaisia kouluja, terveysasemia ja elementtitehtaita.

Casagranden mukaan kriisialueen rakennusten suunnittelu eroaa suuresti perinteisestä arkkitehtuurista. Siinä missä siviilimaailmassa taloudelliset tarpeet jyräävät, sota-alueella suunnittelu lähtee asiakkaiden ja ihmisten perustarpeista, kuten turvallisuudesta.

Vaikka projektit on tarkoitettu siviiliväestölle, kahtiajako siviili- ja sotilassuunnittelun välillä ei ole niin selvä.

– Koska Ukrainassa on sotatila, niin nämä paikkakunnat eivät ole enää vain kuntia. Ne muuttuvat sotilasyksiköksi.

Turvallisuutta fyysisesti ja henkisesti

Tärkeimpinä projekteinaan Casagrande pitää Harkovaan rakennettavia maanalaisia kouluja.

– Niissä on 300–600 lasta per koulu kahdessa vuorossa. Lapset ovat maan alla koko päivän isossa pommisuojassa, joka on se koulu.

Maanalaiset koulut ovat pitkään mietittyjä kokonaisuuksia. Kiinteistöjen käyttövesi pumpataan ja suodatetaan itse. Sähkökatkojen aikana esimerkiksi ilmastointi tehdään lihasvoimin.

– Teimme lasten mittakaavassa ison kammen, jota lapset pyörittävät, ja näin ilma vaihtuu siellä.

Rakennuksissa on Casagranden mukaan terveydenhuolto, psykologin vastaanotto ja erilliset rauhoittumishuoneet. Tarvittaessa bunkkerissa voi myös yöpyä.

Maanalaisten koulujen lattiataso on 14 metriä maan pinnan alapuolella, Casagrande kertoo. Rakennelmien yläpohja on miltei metrin paksuinen, teräksellä vahvistettu betonikerros. Casagrande tutkii ekologisen betonin ja massiivipuun hybridirakennetta, joka tuottaisi entistä kestävämmän lopputuloksen.

– Sisätiloissa puu on psykologisesti rauhoittavin materiaali, hän toteaa.

Casagrande on kehittänyt termin ”Skin-to-Skin Architecture”, jonka avulla rakennuksista on tarkoitus suunnitella ihonkaltaisia pinnanmuodoilla ja materiaalivalinnoilla. Maanalaisten koulujen suunnittelussa on hyödynnetty juuri tätä, jotta bunkkerit loisi turvallisuuden tunteen vahvemmin.

Maan alla sijaitsevissa kouluissa on paljon puuta, joka on rauhoittava materiaali. Kuva: Marco Casagrande

– Suunnittelussa painoarvo on löytää sellainen herkkyyden taso, että psykologinen kuntoutuminen alkaa tai jonkinlainen rauhan ja turvallisuuden löytäminen. Siitä lähtee kaikki muu.

Casagrande kertoo, että sota jättää jälkensä kaikkiin vähintään psyykkisellä tasolla. Lapset ovat tässä vielä erityisen haavoittuvassa asemassa. Hän käyttää esimerkkinä Venäjältä palautettuja panttivankilapsia, jotka vaativat erityishuomiota.

– Jos mietitään kriisin sietokykyä tai resilienssiä, niin kaikki kiteytyy niihin lapsiin. Jos lapsesta ei pidetä huolta, niin minkä vuoksi isä taistelisi rintamalla?

Suomi voisi tukea enemmän

Casagrande tekee tilaustöitä ukrainalaisille asiakkaille. Usein projektit tulevat Harkovan yliopiston kautta, ja rahoittajina on paikallisia julkisia toimijoita. Myös Suomen ulkoministeriö tukee hankkeita taloudellisesti.

Suomen sotilaallinen apu Ukrainalle on Casagranden mukaan esimerkillistä, mutta petrattavaa on siviilipuolella. Apu Ukrainan jälleenrakentamisessa jää pieneksi verrattuna esimerkiksi Norjaan tai Liettuaan.

Hän korostaa, että selkeyttämällä suomalaisten yritysten rahoitusta sekä nopeuttamalla projektien toteuttamista niin Ukraina kuin Suomi hyötyisivät enemmän.

– Me olemme jääneet sellaiseen byrokraattiseen limboon. Aika paljon luvataan, mutta tosi vähän tehdään.

Casagranden mukaan yksittäisten yritysten voimavarojen käyttäminen rahoituksen metsästämiseen on epäedullista. Valtio voisi olla eräänlaisena välikätenä auttamalla rahoituksen hankkimisessa muun muassa Euroopan jälleenrakennuspankilta. Tämä on yleinen käytäntö vaikkapa Liettuassa, Casagrande kertoo.

– Suomelta puuttuu humanitäärisen- ja kriisirakentamisen rahoituseksperttejä elituottajia, joilla on kyky koordinoida hankkeiden kansainvälinen impakti-rahoitus. Tämä heijastuu suoraan suomalaiseen vientiin.

Casagranden mukaan Suomen valmistautuminen kriisitilanteisiin on ”ihan ok.” Hän kehuu laajaa pommisuojien hyödyntämistä, mutta löytää kehitettävää psykologisessa varautumisessa.

– Olemme vähän jumissa 50-luvulla: jostain tulee pommikonelaivue ja alkaa mattopommitus. Sitten mennään kerrostalon kellarikerroksen häkkivarastoon pommisuojaan. Kyllähän se näinkin toimii, ei siinä mitään, mutta ei siellä montaa vuotta viitsi istua.

Tästäkin asiasta suomalaiset voisivat oppia Ukrainasta, mutta miten?

– Ihan kysymällä minulta, Casagrande vastaa.

Suomella on vahvuus precast-betonin elementointijärjestelmien kehittämisessä, mistä on suuresti apua Ukrainassa.

Ukrainan uudisrakentamisessa pyritään hyödyntämään tuhoutuneiden rakennusten materiaaleja. Kuva: Marco Casagrande

Casagrande suosii työssään vihreää betonia, jossa sidosaineena hyödynnetään paikallisia aineita, kuten Ukrainan teollisuudesta ylijäänyttä masuunikuonaa.

Tuhoutuneista rakennuksista erotellaan betoni ja teräs sekä käsitellään pois asbesti ja muut haitta-aineet. Jäljelle jäävä kiviaines kierrätetään.

Kiinnostus syntyi varhain

Ennen kutsumusta arkkitehtuuriin, Casagrande kokeili toimittajan työn vesiä. Lukiossa hän sai pestin paikallisessa lehdessä melkein sattuman kautta. Tositoimiin hän pääsi, kun seurasi avustusrekkoja Romanian vallankumouksen aikana.

Seikkailunhalu ja nuoruudessa kehittynyt kiinnostus Itä-Eurooppaan johdatti Casagranden myös Jugoslaviaan hajoamissotaan.

Kokemus sodasta oli niin merkittävä, että Casagrande kirjoitti siitä kirjan. Reissusta seurasi myös hankaluuksia.

– Minulla on presidentti Halosen antama ylentymiskielto.

Lukuisista kertausharjoituksista ja kouluttajanakin toimimisesta huolimatta Casagrande on pysynyt vänrikkinä Puolustusvoimissa. Kroatian armeijassa hän yleni kapteeniksi asti.