Mannerheim-ristin ritarien viimeinen iltahuuto
Viimeinen elossa ollut Mannerheim-ristin ritari Tuomas Gerdt nukkui pois. Gerdt oli vaatimaton poikkeuksellista urhoollisuutta osoittanut sotasankari, joka haavoittui kolmesti, mutta palasi aina rintamalle.
Mannerheim-ristin ritarien säätiö tiedotti sunnuntaina 1.11.2020 viimeisen Mannerheim-ristin ritarin, Tuomas Gerdtin nukkuneen pois 98-vuotiaana. Gerdt kuoli Oulunkylän kuntoutussairaalassa Helsingissä, jossa hän vietti viimeiset vuotensa.
– Tuomas oli aikaansaava ja vaatimaton sotilas. Hän oli loppuun saakka lempeä vanha herra, jolla ei ollut katkeruutta mitään kansakuntaa kohtaan. Hän ei tuntenut itseään sankariksi, vaan kertoi sankarien makaavan sankarihautojen kivien alla. Hän sanoo tehneensä vain tehtävänsä, ja sen hän tekikin poikkeuksellisen hyvin, Gerdtin tuntenut ja ritareista kirjoittanut Heikki Lehtonen kertoo.
Gerdtin kerrotaan suorittaneen kylmäverisesti ja itseään säästämättä monissa kiperissä tilanteissa tekoja, joissa vain miehinen kunto ja urhoollisuus saattoivat toimittaa perille annetut käskyt. Rohkeuden lisäksi Gerdtin nimittämispäätöksessä kuvataan Gerdtillä olleen synnynnäistä neuvokkuutta ja kykyä nopeisiin itsenäisiin ratkaisuihin.
Vuonna 1922 syntynyt Gerdt palveli vapaaehtoisena suojeluskuntalaisena talvisodassa vain 17-vuotiaana. Jatkosotaan hän lähti taistelulähettinä. Hän haavoittui ensimmäisen kerran jo sodan ensimmäisinä viikkoina Pääsiäisvaaran ankarissa taisteluissa ja palasi sotatoimiin kuukauden kuluttua alikersantiksi ylennettynä.
Gerdtin kerrotaan kunnostautuneen eri komentoportaiden välisten yhteyksien ylläpitämisessä poikkeuksellisen vaikeissakin olosuhteissa.
– Kerran vihollisen onnistuessa yllättämään komppanian, johon alikersantti Gerdt kuului, haki hän itsenäisesti toimien tykistön apua. Tällöin hän joutui muun muassa ylittämään erään maastonkohdan, jota vihollinen tulitti kymmenellä konekiväärillä ja yli kymmenellä pikakiväärillä ja konepistoolilla keskittäen samaan maastokohtaan yhtäjaksoisesti raskaitten kranaatinheittimien tulen. Tällä teollaan alikersantti Gerdt pelasti komppaniansa suurilta tappioilta, Gerdtin nimittämispäätös kuvailee.
Mannerheimin ritariksi
Gerdtin urotekoja muistellessa esiin nostetaan erityisesti Kannaksella heinäkuussa 1942 käyty taistelu Sevastopolin tukikohdasta, jossa Gerdt ilmoittautui vapaaehtoiseksi suorittamaan vastaiskua vihollisen asemiin. Gerdt suoriutui ansiokkaasti syöksyen ensimmäisenä miehenä eteenpäin jättäen jälkeensä lukuisia kaatuneita vihollisia. Hänen henkilökohtaisen panoksensa tukikohdan takaisinvaltaamiseksi katsotaan olleen huomattava.
Vihollisen raskasta tulituksesta huolimatta hänen onnistui kantaa kuolettavasti haavoittunut esimiehensä, kapteeni Caj Toffer suojaan, minkä jälkeen hän jatkoi saamansa tehtävän suorittamista vakavaan haavoittumiseensa saakka.
Kun tieto Gerdtin osoittamasta sankaruudesta saavutti johtoportaan, myönsi ylipäällikkö Mannerheim hänelle Kannaksen ryhmän komentajan, kenraaliluutnantti Harald Öhquistin esityksestä 8. syyskuuta 1942 Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-ristin. Gerdt sai kuulla nimityksestä sekä ylennyksestään kersantiksi toipuessaan vammoistaan Tilkan sotasairaalassa Helsingissä. Hän oli tällöin 20-vuotias.
Neljän kuukauden sairaalassa vietetyn jakson jälkeen hänet komennettiin Reserviupseerikouluun Niinisaloon, josta hän palasi rintamalle vänrikkinä. Gerdt otti osaa lukuisiin taisteluihin, joista muistetaan erityisesti hänen johtamansa joukkueen menestyksekkäät vastaiskut Neuvostoliiton suurhyökkäyksen edetessä vuonna 1944 Siiranmäellä, jossa hän haavoittui kolmannen kerran vihollisen luodista. Gerdt kuitenkin palasi rintamalla jo loppukesästä 1944, jossa hän toimi, kunnes hänet kotiutettiin saman vuoden marraskuussa.
– Hän ei oma-aloitteisesti nostanut sotamuistoja esiin. Katkerimman muistonsa hän kertoo olleen aseveljiensä kaatumisen lisäksi asukkaiden häätämisen kodeistaan Neuvostoliitolle luovutettavilla alueilla sodan jo päätyttyä, Lehtonen muistelee.
Vaatimaton sankari
Sodan jälkeen Gerdt toimi Lappeenrannassa metsäteollisuuden parissa eläköityen konttoripäällikkönä vuonna 1987. Hänet ylennettiin reservissä kapteeniksi vuonna 1968. Hän vaali Mannerheimin-ristin ritarien muistoa Mannerheimin-ristin ritarien säätiössä, jossa hän toimi puheenjohtajana lähes kahdenkymmenen vuoden ajan ja varapuheenjohtajana kuolemaansa saakka.
– Tuomas oli paras mahdollinen viestinviejä ritarien muistolle. Hän jätti aina omat ansiot syrjään ja painotti kaikkien veteraanien saavutuksia ja kunnioittamista, Lehtonen pohtii.
Puolustusvoimat ilmoitti suruliputtavansa Gerdtin muistolle maanantaina. Osanottonsa hänen muistolleen osoittivat Twitterissä muun muassa presidentti Sauli Niinistö ja puolustusministeri Antti Kaikkonen.
– Tuomas Gerdt - Suomen kansa kiittää ja kunnioittaa, Niinistö kommentoi.
Vapaudenristin ritarikunnan Mannerheim-risti oli korkein mahdollinen sotilasansiomitali. Risti myönnettiin yhteensä 191:lle jatkosodassa palvelleelle sotilaalle erinomaisesta urheudesta, erittäin tärkeistä tuloksista tai erityisen ansiokkaasti johdetuista sotatoimista. Lisäksi ensimmäisen luokan risti myönnettiin ylipäällikkö Mannerheimille ja jalkaväenkenraali Erik Heinrichsille.
Nimitys ei katsonut sotilasarvoa, mutta nimitysesitykset kulkivat tiukan seulan läpi vaatien esityksen yhteensä seitsemältä eri taholta alkaen omasta komppanianpäälliköstä, jolta esitys eteni virkatietä pitkin lopulta ylipäällikön henkilökohtaisesti päätettäväksi.
– Ritarien perintö ja perinteet tulevat säilymään. Siitä huolehtii Mannerheim-ristin ritarien säätiö, jonka tehtävä muuttui lopullisesti ritarien tukemisesta perinteen ylläpitämiseksi. Sitä pidetään yllä monilla tavoin muun muassa pystyttämällä ritarien syntymäpaikoille ja kouluihin muistolaattoja. Omalta osalta vaalin sitä kirjoittamalla ritareista, Lehtonen kertoo.
