Maastoskootterista on moneen

Maastoskootterit ovat löytäneet paikkansa Puolustusvoimissa joukko-osastoon ja aselajiin katsomatta. Ajoneuvon käyttö vaatii kuitenkin erityislupakurssin suorittamisen sekä huolellisen käyttäjän.

Puolustusvoimilla on laajasti käytössään maastoskoottereita, kansankielisesti sanottuna mönkijöitä. Virallinen nimitys maastoskootterille on kevyt nelipyöräinen maastoajoneuvo, sillä tieliikennelaki ei tunne maastoskootteri-nimitystä. Kyseisiä ajoneuvoja käyttävät niin Maa-, Meri- kuin Ilmavoimatkin.

– Maastoskoottereita käytetään hyvin monenlaisissa tarkoituksissa – niitä hyödynnetään muun muassa tavaran kuljetuksessa, tiedustelutehtävissä, huoltokuljetuksissa, potilaiden evakuoimisessa pois maastosta ja viestikaapeleiden levittämiseen, insinööriyliluutnantti Pasi Ahola luettelee.

Myös logistiikkakoulun kurssinjohtaja, yliluutnantti Markus Koponen toteaa, että maastoskoottereiden hyöty on nähty hyvin laajasti.

– Ne ovat löytäneet paikkansa aselajiin ja joukkoon katsomatta. Ne ovat todellakin työkaluja, joita voidaan hyödyntää mittavasti. Varusmiehellä maastoskootterin käyttö hänen palvelusaikanaan liittyy sotilaallisen tehtävän harjoitteluun, Koponen valottaa.

Ennen maastoskootterin erityislupakurssia on oltava hallussa Puolustusvoimien B-ajolupa. Erityislupakurssi kestää 34 tuntia. Jos Puolustusvoimien B-ajolupaa ei ole ennestään, on käytävä 46-tuntinen koulutus, joka koostuu ajolupakoulutuksesta ja erikoiskoulutuksesta. Ajokoulutuksen lopuksi suoritetaan ajonäyte sekä käsittelykoe.

Haastavassakin maastossa ajoneuvo suoriutuu tehtävistään.
Kuva: Henri Sorsa

Käytössä Polaris ja Can-Am

Puolustusvoimat käyttää Polaris ja Can-Am -merkkien maastoskoottereita. Ne kaikki ovat kolmiakselisia ja kuusipyörävetoisia.

– Maastoskootterielämä lähti käyntiin 2000-luvun alussa kenttätesteillä – eri maahantuojille lähetettiin avoimet kirjeet, joissa heille annettiin mahdollisuus tarjota omaa tuotettaan. Heti ensimmäisistä ajoista lähtien päädyttiin siihen ratkaisuun, että kolmiakselinen malli soveltuu käyttöömme parhaiten, koska sillä on kyky kuljettaa materiaalia paremmin ja se on palvelusturvallisempi, Koponen toteaa.

Maastoskoottereilla ajettaessa nopeusrajoitus on 40 km/h, ja ajoneuvon toimintasäde maastoajossa on alle 100 kilometriä suuren polttoaineen kulutuksen ja pienen tankin takia. Ahola sanoo, että maastoskootterin moottorin koko vaihtelee yleisesti 500 kuutiosta 800 kuutioon. Maastoskootterilla on suuri kantokyky, ja Aholan mukaan ajoneuvoon voidaan myös kytkeä siihen kuuluva peräkärry. 

– Maastoskootterin kyytiin voidaan ottaa noin 200 kiloa painoa ja kuljettajan lisäksi yksi henkilö. Perävaunun kantokyky on noin 300 kiloa, tai sillä voidaan kuljettaa kolmea henkilöä. Potilasevakuointiin liittyen kaksi potilasta saadaan pituussuunnassa evakuoitua kerralla. Kun suoritetaan potilasevakuointia, Puolustusvoimien henkilönkuljetusmääräyksiä ei sovelleta, Koponen alleviivaa.

Aholan sanoin maastoskootterit helpottavat ryhmän liikettä ja helpottavat kuorman kuljetusta. Ajokokemukset ovat olleet positiivisia, ja ajoneuvot ovat kestäneet Puolustusvoimien käytössä jo vuosia.

– Mitä pidemmälle niitä on käytetty, sitä enemmän kyseisen ajoneuvon käyttö monipuolistuu – kun saadaan kokemuksia, huomataan taas uusi käyttötarkoitus, Ahola iloitsee.

Maastoskoottereita käytetään monenlaisiin tarkoituksiin.
Kuva: Henri Sorsa

Pinta puhtaaksi ja mutterit kireäksi

Sekä ennen ajoon lähtöä että ajon jälkeen on maastoskootterille suoritettava tietyt huoltotoimenpiteet. Aholan mukaan käyttäjä itse tekee pienempää huoltoa, jotta ajoneuvoa on turvallista käyttää. Vaikeammat korjaukset tekee joukko-osastossa käyttöhuolto, Millog Oy tai Millogin alihankkijat.

Ennen ajoon lähtöä suoritetaan ajoonlähtötarkastus, ja ajon jälkeen keskeisiä toimenpiteitä ovat ajoneuvon peseminen, tankkaaminen sekä yleiskiristely.

– Liikenneturvallisuusmääräysten mukaan on tehtävä ajoonlähtötarkastus. Ajon jälkeen tarkastetaan alusta, katsotaan, että kaikki ajoneuvossa on edelleen ehjänä ja kiristetään esimerkiksi vanteiden lukitusmutterit. Sähköjohtojen läpiviennit ja jarruletkut on myös tarkastettava. Tarvitaan siis huolellista silmää, Koponen painottaa.

Koponen sanoo ajon jälkeisen pesun vievän aikaa.

– Kunnon harjoituksen jälkeen, kun on ajettu huonommissa olosuhteissa, sanoisin ajoneuvon pesemisen kestävän minimissään kaksi tuntia. Jos alusta jää rapaiseksi ja likaiseksi, seuraavan käyttäjän on vaikea todeta, onko esimerkiksi jokin mutteri löysällä tai runko revennyt, Koponen kiteyttää