Maanpuolustusta kolmessa ulottuvuudessa

Pari tiukkaa nopeaa yhdeksänkymmenen asteen käännöstä Helsingin saaristossa ja kaupungin siluetti jää horisontin taakse. Tuuli puhaltaa yli kymmentä metriä sekunnissa hyisessä marraskuisessa syyssäässä, joka on synnyttänyt saarten väliin epätasaisen ristiaallokon. Jokaisen aallon kohdalla koemme lyhyen ilmakuopan. Aallon pohjassa jalkapohjiin sattuu, kun jalat tärähtävät voimalla veneen pohjaan. Vettä roiskuu veneen sisälle suojattuun matkustamoon, kun lähdemme kiipeämään taas kohti seuraavaa aallonharjaa. Osa viestintäryhmästämme alkaa voimaan huonosti tässä vuoristoradassa. Erona on, etteivät huvipuistolaitteet kestä neljääkymmentä minuuttia.

Lopulta veneen nopeus alkaa hidastumaan ja vene pysähtyy. Ystävällinen veneenkuljettaja-aliupseerimme tulee ohjaushytistä kysymään vointiamme. Vastaamme olevamme kunnossa, vaikkakin yksi meistä ei vieläkään päästä irti hänelle annetusta muovipussista.

Nousemme ylös miehistötilasta veneen kannelle. Vene keinuu yhä puolelta toiselle sen verran, että joudumme ottamaan kunnolla kaiteesta kiinni, ettemme menetä tasapainoamme. Olemme saapuneet täysin tuntemattomaan paikkaan Helsingin ulkosaaristossa. Alue kuuluu Puolustusvoimille, eikä siellä ole ketään muita kuin me. Jokaiseen suuntaan on satoja, ellei tuhansia metrejä harmaansinistä uhkaavasti laineilevaa vettä.

Kävelemme kannella kohti veneen perää ja näemme toisen Puolustusvoimien veneen tulevan meitä kohti. Tuuli puhaltaa kasvoillemme, kun seuraamme sen lähestyvän meitä. Yhtäkkiä kaksi helikopteria lentää suoraan ylitsemme vain kymmenen metriä yläpuoleltamme. Tuuli kantaa kopterien jylinän korviimme. Vesi pöllyää suihkuna toisen niistä lähestyessä merenpintaa.

Olemme saapuneet keskelle Merivoimien valmiusyksikön harjoitusta.

Uusi yksikkö, vanhat kujeet

Valmiusyksikkö on Merivoimien uusin koulutusyksikkö. Maavoimat aloitti valmiusyksikkökoulutuksen vuonna 2017. Viisi vuotta myöhemmin Merivoimat sai vastaavan yksikön tämän vuoden heinäkuussa. 

Kyseessä on suorituskykyisempi ja vaativampi joukko, jonka tehtävänä on vastata nopeasti turvallisuusympäristössä tapahtuviin muutoksiin.

– Valmiusyksiköiden koulutus on vaativaa ja monipuolista, ja se toteutetaan haastavissa olosuhteissa. Valmiusyksiköillä halutaan osaltaan vakauttaa Itämeren alueen tilannetta niin, että alueellinen koskemattomuus on turvattu tilanteessa kuin tilanteessa, Merivoimien komentaja, kontra-amiraali Jori Harju kommentoi uutta valmiusyksikköä Merivoimien vuosipäivänä heinäkuussa. 

Merivoimien operaatiopäällikkö, kommodori Janne Muurinen kertoo, että korkeaa valmiutta on ylläpidetty jo pitkään ennen valmiusyksiköitäkin, erityisesti laivastoyksiköissä.

– Lakisääteisiä alueellisen koskemattomuuden valvonnan ja turvaamisen tehtäviä on hoidettu jo vuosikymmeniä alusyksiköillä ja merivalvontakeskuksilla, Muurinen vakuuttaa.

Hän kertoo valmiusyksikköjen perustamisen olevan osa Merivoimien pitkän tähtäimen kehittämistä. Sekä varusmiehistä että palkatusta henkilökunnasta muodostettavat joukot ovat osa Merivoimien tulevaa vuoden 2032 tavoitetilaa.

Joukkoja on koulutettu heinäkuusta lähtien Rannikkoprikaatissa ja Uudenmaan prikaatissa. Ne ovat syksyn aikana harjoitelleet muun muassa erilaisia valmiustehtäviä joukkue- ja komppaniakokoonpanossa, nopeaa liikkeellelähtöä ja oman toiminnan suojaamista. 

Merivoimien valmiusyksiköt kykenevät toimimaan helikoptereiden kanssa. Kuvassa NH90-helikopteri ja Jehu-luokan taisteluvene. Kuva: Juho Lehtonen

Poikkeuksellinen ryhmä 

Marraskuiseen harjoitukseen osallistui Uudenmaan prikaatin valmiusyksikkö. Harjoituksen johtaja, komentaja Olli Rusanen, paljastaa kyseisen yksikön kaksi erityispiirrettä.

– Ensiksikin, koulutuksemme perustuu kansainväliseen valmiusjoukkokoulutukseen, joten se on länsimaalaisten standardien mukaisesti koulutettu ja yhteensopiva. Näin ollen kykenemme antamaan kansainvälistä sotilaallista apua ja osallistumaan kriisinhallintatehtäviin, Rusanen kertoo.

Tästä seuraa Uudenmaan prikaatin valmiusyksikön erikoisuus – sen varusmiehiltä odotetaan myös englannin kielen taitoa. Koska Uudenmaan prikaatissa koulutus toteutetaan ruotsiksi, moni varusmies osaa sujuvasti vähintään suomea, ruotsia sekä englantia tehden sen valmiusyksiköstä kenties kielitaitoisimman ryhmän muihin varusmieskokoonpanoihin verrattuna.

Yksikön toinen erityispiirre on, että Uudenmaan prikaatin valmiusyksikkö kykenee toimimaan kolmessa eri ulottuvuudessa: maalla, merellä ja ilmassa.

– Liikkuvuus perustuu maalla Pasi-miehistökuljetusajoneuvoihin ja merellä Jehu-luokan taisteluveneisiin. Ilmassa valmiusyksikkö on yhteensopiva Puolustusvoimien helikoptereiden kanssa ja kykenemme niiden kanssa yhteistoimintaan, Rusanen kertoo.

– Me tarjoamme erittäin monipuolisen koulutuksen, kun kykenemme toimimaan sekä maalla, merellä ja ilmassa. Tämä saattaa ehkä olla poikkeavaa verrattuna muihin valmiusyksikköihin.

Näissä kolmessa ulottuvuudessa toimimista testataan tänään. Yksikkö on matkustanut veneillä Raaseporista Helsingin Santahaminaan, koska Santahamina tarjoaa maan parhaat edellytykset rakennetun taistelun harjoitteluun. Pitkä etäisyys varuskuntien välillä tarjoaa myös tärkeän mahdollisuuden harjoitella Merivoimille tärkeää pitkän matkan taistelukuljetusta veneillä.

Mereltä rakennetulle alueelle

Voimakas ruudinhaju valtaa harjoitusrakennuksen, kun varusmiehet astuvat sisälle ja pyrkivät valtaamaan sen takaisin vihollisilta. Pitkät hiljaiset hetket, kun joukot etenevät harkitusti eteenpäin särkyvät, kun äkkiarvaamatta hylsyt alkavat lentämään ja rakennus täyttyy paukkeesta. Pauke loppuu yhtä nopeasti kuin se alkoi. Jag fortsätter fram, jostain kuuluu ja pian pauke palaa huoneeseen. 

Harjoituksen jälkeen noin viisikymmentähenkinen ryhmä saa palautetta, että kommunikoinnin varusmiesten välillä tulisi tapahtua hiljaisemmin, jotta viholliset eivät voisi ennakoida heidän liikkeitään. Uusintaharjoitus sujuukin jo paljon paremmin ja kouluttajat antavat positiivista palautetta.

– Toiminta rakennetulla alueella on aina haastavaa ja se vaatii tuhansia toistoja. Vaikka tämä ei ole nimellisesti rakennetun alueen taisteluun koulutettu ryhmä, heidän tulee silti osata sitä, Rusanen toteaa.

Uudenmaan prikaatin valmiusyksikkö harjoitteli taistelua rakennetulla alueella. Kuvan etualan varusmiehillä on Merivoimien valmiusyksikön koulutushaaramerkki, sininen nuoli. Kuva: Juho Lehtonen

Kohti merta

Kun aamulla on harjoiteltu taistelua maalla, päivällä on vuorossa sitä merellä ja ilmassa.

Helikoptereiden kaarrellessa yllämme, eteemme seilaa Jehu-luokan taisteluvene. Kyseisiä veneitä on vain Uudenmaan prikaatissa, koska siellä koulutetaan rannikkojääkäreitä. 

Ennen merelle lähtöä valmiusyksikön alikersantti Stenqvist on kertonut Jehujen erityispiirteistä. Ne on hankittu prikaatiin vasta noin viisi vuotta sitten ja ovat tärkeä osa Merivoimien modernin merisodankäynnin tukirankaa.

– Veneen Remote Weapon Systemin eli RWS:n avulla voidaan ohjaamosta käsin suojata maihinnousua veneestä tulituen avulla, hän kertoo aluksen aseistuksesta.

Stenqvistin mukaan aluksilla voi päästä jopa 35 solmuun, joka vastaa noin 65 kilometrin tuntinopeutta. Tai jos on uskomista hänen vierestään huutelevia joukkuelaisia, vielä kovempaa.

Helikopterista veteen ja sieltä takaisin ylös

Meripelastuksen haastavimmat tehtävät tulevat tyypillisesti syksyisin, kun huviveneilijöitä ei ole enää paljoa liikenteessä. Tällöin merellä liikkuu lähtökohtaisesti merenkäynnin ammattilaisia, kuten kalastajia.

Kun he kutsuvat apua, se kutsutaan syystä.

Marraskuinen ajankohta sopeutuu näin hyvin harjoitukselle. Helikopterit on lennetty Utin jääkärirykmentistä ja iltapäiväharjoitus on sen ja Uudenmaan prikaatin välinen yhteistyö. 

Iltapäivän harjoitus alkaa veneestä pelastamisharjoituksella, jossa oranssipukuinen pintapelastaja laskeutuu vaijeriin kiinnittyneenä noin kymmenen metrin korkeudella veneen yläpuolella lentävästä helikopterista laivalle. Pelastaja laskeutuu veneelle leveässä haara-asennossa alle kymmenessä sekunnissa.

Hän kiinnittää itsensä valjaiden avulla kiinni veneen pelastettavaan henkilöön, jonka jälkeen heidät molemmat vinssataan yhdessä ylös helikopteriin.

Vinssauksen alkaessa helikopteri siirtyy pois veneen yläpuolelta. Jos kävisi niin, että vaijeri katkeisi vinssauksen aikana, miehet eivät näin tippuisi hyppytornin korkeudelta suoraan veneen kovan metallipinnan päälle.

Kaikki veneen kymmenkunta miestä saadaan vinssattua ammattitaitoisesti helikopteriin suojaan noin vartissa. 

– On erittäin vakuuttavaa, että Utin helikopteripataljoonan henkilöstö kykenee tarkasti vinssaamaan henkilöstöä erittäin pieneltäkin alukselta loppusyksyn vaativissa meriolosuhteissa, harjoituksen johtaja Rusanen ylistää.

Harjoitus ei kuitenkaan ole vielä ohi vaan seuraa kenties sen haastavin osuus – pintapelastusharjoitus. Pintapelastuksessa meripelastaja hyppää helikopterista ulos, ui pelastettavan luokse ja kone nostaa heidät molemmat suoraan vedestä ylös.

Vesi pöllyää, kun kopteri laskeutuu hiljalleen muutaman metrin korkeuteen vedestä. Ilmavirta lyö veteen vesipyörteitä ja maistamme siitä räiskyneet suolaiset vesipisarat suussamme.

Helikopterista hyppää yksitellen oranssipukuisia miehiä pariasteiseen veteen. He muodostavat vartaloillaan kuusihenkisen jonon, niin että edellisen henkilön jalat tulevat toisen kainaloihin ja alkavat uimaan jonossa selkäkroolia. Tämä jonossa-uintityyli on havaittu meripelastuksessa tehokkaimmaksi keinoksi edetä aallokkoa vastaan.

Jonon saavutettua pelastettava, yksi heistä ui pelastettavan luokse ja auttaa hänet asentoon, josta hän saisi mahdollisimman hyvin happea. Pintapelastaja viittoo tyynesti helikopterin yläpuolelle, josta lasketaan vaijeri alas. 

Hän kiinnittää itsensä sekä pelastettavan siihen kiinni ja miehet nostetaan ylös. Pelastettava henkilö ei harjoituksen aikana liiku, koska noston on onnistuttava myös silloin, kun henkilö on tajuton. Molemmat saadaan vinssattua turvallisesti helikopteriin.

Unohtumaton kokemus

Rusasen mukaan helikoptereiden kanssa harjoittelu on tärkeää, koska valmiusyksikkö saattaa joutua auttamaan muita viranomaisia erilaisissa meripelastustehtävissä.

– Kyseinen toiminta on erittäin vaativaa ja vaatii tarkkaa koordinaatiota sekä alusten ja helikopterien henkilöstön osalta korkeaa ammattitaitoa. Meripelastuksessa pitää yhteensovittaa pinta- ja ilma-alusten sekä osallistuvan henkilöstön toiminta turvallisesti ja oikein, Rusanen painottaa.

Vaikka itse pintapelastajat ovatkin palkattua henkilöstöä, myös varusmiesten läsnäolo on nähtävillä harjoituksessa. He muodostavat muun muassa suuren osan veneiden miehistöstä. 

Harjoitukseen osallistuneet varusmiehet kertovat meripelastusharjoituksen olleen ainutlaatuinen kokemus. Moni heistä kiipeääkin Jehu-veneiden sisäosista kannelle seuraamaan unohtumatonta tilannetta, jota ei voisi kokea siviilissä.

Jehu-veneen kuljettajana toiminut alikersantti Oscar Grönroos kertoo fiiliksistään veneiden palattua takaisin Santahaminan satamaan.

– Olihan se hemmetin siistiä, kun pääsi tekemään jotain tällaista. Tuli sellainen taktinen olo, hän fiilistelee harjoituksen jälkimainingeissa.

Alikersantti Oscar Grönroosin mukaan veneenkuljettajan tehtävät vaativat rauhallisuutta ja kärsivällisyyttä. Hän kannustaa kaikkia hakemaan venekuljettajaksi, vaikka ei olisikaan siitä kokemusta siviilistä. Kuva: Juho Lehtonen

Tulevaisuudessa valmiusyksiköiden välillä pyritään tekemään entistä enemmän yhteistyötä. Ensimmäinen Merivoimien omien kahden valmiusyksiköiden välinen yhteisharjoitus on suunnitteilla ensi vuodelle.

Operatiivisen valmiuden ne saavuttivat aikaisemmin joulukuussa. Tämän myötä Merivoimien valmiusyksiköitä voidaan tästedes käyttää hyödyksi nopeasti kehittyvissä poikkeustilanteissa ja erilaisissa Puolustusvoimien lakisääteisissä tehtävissä. 

On aika näyttää, mihin maalla, vedessä ja ilmassa suorituskykyinen joukko kykenee.