Maanpuolustus muuttuvassa maailmassa – yleinen asevelvollisuus on ja pysyy
Kirjoittaja on varusmiestoimikuntien pääsihteeri.
Yleinen asevelvollisuus nauttii Suomessa laajaa suosiota. Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan kyselytutkimuksen (2021) mukaan nykymallisen asevelvollisuuden kannatus on kuitenkin laskenut.
Venäjän helmikuussa 2022 aloittama brutaali hyökkäyssota Ukrainaa vastaan on saanut myös yhä useamman suomalaisen kannattamaan Suomen jäsenyyttä puolustusliitto Natossa. Suurin osa nykyisistä Nato-maista ei ylläpidä laajamittaista yleistä asevelvollisuuta, vaan kyseisissä maissa on käytössä jonkinlainen rajatun asevelvollisuuden malli tai palkka-armeija. Moni suomalainen miettiikin nyt, miten käy yleisen asevelvollisuuden, jos Suomesta joku päivä tulee Naton jäsen.
Maanpuolustuskorkeakoulun strategian laitoksen pääopettaja majuri Tommi Lappalaisen mukaan laajan maahyökkäyksen torjuminen vaatii määrällisesti suuren joukon sotilaita, joten pieni palkka-armeija ei sovi Suomen kaltaisen maan tarpeisiin. Natoon kuuluvista maista Kreikassa ja Turkissa on käytössä Suomen mallia muistuttava yleinen asevelvollisuus.
Kansan enemmistön tuki ja Puolustusvoimain tahtotila ovat selkeästi yleisen asevelvollisuuden jatkamisen kannalla. Voidaan todeta, että suureen reserviin pohjautuva puolustusmalli on ja pysyy. Malli ei kuitenkaan ole kritiikitön. Suomessa vallitseva yleinen asevelvollisuus koskee ainoastaan miehiä, joten mallia on kritisoitu sukupuolittuneeksi ja epätasa-arvoiseksi. Vuoden 2021 lopulla kansanedustajista koostuva parlamentaarinen asevelvollisuuskomitea esittikin yhteisiä kutsuntoja koko ikäluokalle. Puolustusvoimat on ilmaissut myönteisen suhtautumisensa komitean kehittämisehdotuksiin.
On erittäin tärkeää, että Suomen muuttuneen turvallisuusympäristön ja pienenevien ikäluokkien takia mamme maanpuolustuksen kivijalkaa eli yleistä asevelvollisuutta tarkastellaan ja kehitetään tarpeen vaatiessa. Mahdollisesta sotilaallisesta liittoutumisesta huolimatta Suomi joutuu jatkossakin hoitamaan oman tonttinsa puolustamisen esisijaisesti itse.
Osallistuin huhtikuun loppupuolella varusmiestoimikuntien pääsihteerinä varusmiestoimikuntien ruotsalaisen sisarjärjestön vuosikokoukseen Tukholmassa. Kokouksen aikana juttelin usean ruotsalaisen varusmiehen ja reserviläisen kanssa maidemme puolustusratkaisuista. Lähes jokainen kohtaamani henkilö sanoi, että kylmän sodan päättymisen jälkeen Suomi vältti ison virheen, kun se ei lähtenyt ajamaan yleistä asevelvollisuutta alas monen muun Euroopan maan tavoin. Tästä ratkaisusta me suomalaiset voimme olla kiitollisia turvallisuusympäristömme muututtua epävakaammaksi.
