Maanpuolustuksesta puuttuu palanen – tarinoiden jakaminen

Olen aina pitänyt siitä, kun saan tekosyyn jutella ihmisille – kampanjointi ja feissaaminen sopivat luonteelleni hyvin. Kuluneella viikolla sitä on saanut tehdä valtaisan tahon edustajana.

Puolustusvoimien juhlaviikolla Helsingin Senaatintori on täyttynyt kalustosta ja henkilöstöstä eri puolustushaaroista ja joukko-osastoista. Paikka on yksi pääkaupunkimme vilkkaimpia, ja myös erittäin suosittu kohde turisteille, aina Savosta Kajaaniin ja Saksasta Koreaan.

Kun tyrkyttää tuoreinta Ruotuväkeä, saa usein vastaukseksi aurinkoisen kiitoksen. Lähes yhtä monilta kaikuu kansainvälisesti sorry, I don't speak Finnish. Voisi kuvitella, että keskustelu päättyy tähän, ja ihmiset jatkavat kiireitään. Ja kaikkea muuta; kun vähän tyrkkää liikkelle, he innokkaasti jakavat oman maanpuolulustustarinansa.

Kaksoiskansalainen, jonka Pohjois-Amerikassa asuva poika haaveilee varusmiespalveluksesta Suomessa. Kaartin kunniakomppaniassa presidentti Koiviston kauden alussa palvellut mies, joka ihastelee uutta varustusta. Yli kolmekymppisenä Suomeen muuttanut mies, joka kiinnostuu MPK:n toiminnasta. Suomen kieltä kylmän sodan aikaan opiskellut puolalaisnainen, joka yltyy vertailemaan isänmaansa kehitystä omaamme.

Maanpuolustus yhdistää ihmisiä kaikkialla. Ei ole montaa aihetta, joka koskisi meitä yhtä universaalisti kuin turvallisuus ja huolenpito. Silti kovin harva osaa liittää työnsä tai harrastuksensa tähän suureen kuvaan. Tuoreimmassa Ruotuväessä eduskunnan puhemies Paula Risikko haastoi kaikki suomalaiset pohtimaan omaa rooliaan maanpuolustajana.

Hän osuu puolustusvoimien juhlavuoden teeman – maanpuolustus kuuluu kaikille – ytimeen. Toritarinoiden tuoksinassa tykkään toki kuulla kokemuksia kertausharjoituksista ja loppumattomista metsäaamuista, puhua yhteistä inttislangia neljä vuosikymmentä aiemmin palvelleiden kanssa.

Silti vielä hienompaa on huomata, kun lamppu välähtää. Kun tajuaa oman merkityksensä täydentäen kaikkea tätä, jota näyttävästi pääkaupungin ytimessä esitellään.

Tällä viikolla tuhansien turistien valokuviin on ikuistettu panssaroitujen ajoneuvojen ja maastopukujen kavalkadi. Toivottavasti viikon suurin jälki jää kuitenkin filmin sijaan suomalaisten mieliin, ja ajatus oman panoksen ja asiantuntemuksen tärkeydestä vahvistuu.

Jaa siis tarinaasi muille ja kuuntele toisia. Sillä maanpuolustus on meille kaikille yhteinen asia – olimme sotilaita tai emme.