Maanjäristyksiä, epidemioita ja nyt korona – Miten kriisien ammattilainen näkee ne?
Lääkärit Ilman Rajoja -järjestön Linda Konate on nähnyt monenlaisia kriisejä ympäri maailmaa. Hän korostaa, että avun tulee lähteä paikallisten tarpeesta.
Pakokauhua, hengitysvaikeuksia ja yhteiskuntasulku.
Kaksi vuotta sitten tammikuussa Suomeen rantautui ensimmäinen terveyskriisi sen modernin historian aikana koronaviruksen muodossa. Pari kuukautta myöhemmin hallitus julisti Suomeen poikkeusolot ja valmiuslaki otettiin käyttöön ensimmäisen kerran sitten sotien.
Lääkärit Ilman Rajoja -järjestön Suomen toiminnan toiminnanjohtaja Linda Konate kertoo pandemian olleen erilainen kriisi, jollaista ei olla aikaisemmin nähty. Se toi humanitaarisen avustustyön kaukaisista Afrikan sademetsistä ja Lähi-idän sota-alueilta meidän koteihimme Eurooppaan.
– Pandemian alussa avustimme paljon Euroopan keski- ja korkeatuloisissa maissa, joissa emme tavallisesti toimi. Epidemiat ovat olleet pitkään meidän ydinosaamista ja meidän kokemuksesta oli hyötyä koronan hoidossa, Konate kertoo.
Lääkärit Ilman Rajoja -järjestöllä on 50 vuoden kokemus erilaisten tartuntatautien hoidosta sekä kriisijohtamisesta. Se palkittiin vuonna 1999 Nobelin rauhanpalkinnolla uraauurtavasta humanitaarisesta avustustyöstä useissa maanosissa ympäri maailmaa.
Järjestö on erikoistunut kansainväliseen terveydenhuoltoon ja noin puolet sen 45 000 työntekijöistä ovat terveydenhuollon ammattilaisia. Tavallisesti sen toimintaan kuuluu muun muassa sairaaloiden pystyttämistä ja niiden pyörittämistä kehitysmaissa, joissa riittävää terveydenhuoltoa ei muuten valtioiden toimesta tarjota.
Konaten mukaan korona on ollut järjestön historiassa poikkeuksellinen haaste, joka vaati uusia lähestymismalleja. Järjestö on muun muassa tukenut eurooppalaisia sairaaloita ja vanhustenkoteja, joissa infektionhallinta ei ollut entuudestaan niin tuttua.
– Meillä oli paljon kansainvälisiä avustustyöntekijöitä, joilla oli kokemusta vaarallisista taudeista, kuten ebolasta, jotka pystyivät auttamaan erilaisissa tuki- ja neuvontamuodoissa omissa kotimaissaan, Konate muistelee vuoden 2020 alkua ja koronan leviämistä Eurooppaan.
Käytännössä järjestön työntekijät kouluttivat muun muassa vanhainkodeissa, kuinka varautua nopeasti kasvaviin potilasmääriin ja miten torjua taudinaiheuttajia tehokkaammin.
Hän kertoo pandemiasta tulleen kahden vuoden aikana osa toimintaa.
– Covid 19 -taudista on tullut yksi tauti muiden ohella. Kaikki meidän projektit ovat muovautuneet niin, että kyseessä on yksi riski muiden asioiden lisäksi, Konate kertoo.
Sen torjunnan tärkeydestä huolimatta hän korostaa kriisialueiden normaalin humanitaarisen toiminnan jatkamisen merkitystä.
– Olemme nähneet, että tietyissä kriiseissä, kuten ebolassa, keskityttiin liikaa epidemian hoitoon ja muu sairaanhoito jäi hoitamatta. On tärkeää, että normaalit sairaalat ovat auki ja henkilöstöllä tulee olla mahdollisuus hoitaa myös muita sairauksia, Konate toteaa.
Yli puolet Lääkärit Ilman Rajoja -järjestön toiminnasta tapahtuu Afrikassa. Kuvassa järjestön kenttäsairaala Tansaniasta. Kuva: Louise Annaud
Äidit synnyttävät sodissakin
Konatella on pitkä kokemus humanitaarisesta avustustyöstä. Hän on aikaisemmin työskennellyt muun muassa Punaiselle Ristille ja oli osa ryhmää, joka toi Lääkärit Ilman Rajoja -järjestön Suomeen kolme vuotta sitten.
– Nuorena minua kiinnosti konfliktit sekä sota ja rauha – erityisesti siitä näkökulmasta, miten ne alkavat ja miten ne päättyvät. Huomasin myöhemmin, että itseäni kiinnosti eniten, mikä on inhimillinen näkökulma kriiseissä ja miten ne vaikuttavat ihmisiin, Konate kertoo humanitaariseen avustustyöhön päätymisestä.
Hän kertoo ensimmäisen ulkomaankomennuksen synnyttäneen intohimon jäädä alalle.
– 15 vuotta sitten ensimmäisellä komennuksellani Etiopiassa syttyi tuhkarokkoepidemia, joka vaati nopeita toimenpiteitä. Meillä oli tilanne, että oli pari viikkoa aikaa ennen kuin sadekausi alkoi. Tiesimme myös sen, että kun se alkaa, meillä ei ole mitään pääsyä syrjäisille alueille potilaiden luokse, Konate muistelee.
Epidemia vaaransi kymmenien tuhansien rokottamattomien lapsien hengen harvaan asutuilla alueilla, joissa ei ollut riittävää terveydenhuoltoa. Suunnitelmien teko aloitettiin välittömästi.
– Alueella oli hajanaisesti kyliä ja niihin ei ollut teitä. Jouduimme vuokraamaan aaseja ja moottoripyöriä, jotta pääsisimme rokotettavien luokse, Konate selittää.
Hän onnistui järjestämään tarvittavat terveydenhuollon ammattilaiset sekä kaikki varusteet alueelle vuorokaudessa. Rokotukset aloitettiin heti seuraavana päivänä ja kymmenet tuhannet lapset saivat rokotteet parissa viikossa. Epidemiantorjunnassa onnistuttiin.
– Oli hienoa nähdä, että kaikki on mahdollista, vaikka ei olisi helppoja ratkaisuja. Tarvitaan tiimityötä ja luovuutta, Konate korostaa.
Konate on Etiopian jälkeen tehnyt komennuksia muun muassa Afganistanissa, Pakistanissa ja Liberiassa.
Hän ei itse ole terveydenhuollon ammattilainen vaan työskenteli komennuksilla henkilöstöpäällikkönä. Päällikön tehtäviin kuuluu muun muassa strategioiden suunnittelua, paikallisten rekrytointia sekä laillisten asioiden hoitamista.
– Esimerkiksi rokotuskampanjat ovat suurilta osin logistisia toimenpiteitä. Niissä korostuu logistiikan ja terveydenhuollon yhteistyö, joilla mahdollistetaan nopea toiminta, Konate mainitsee.
Hän kertoo naurahtaen, että kentällä ei ole tavallista työpäivää. Työ vaatii hyvää reagointikykyä nopeasti muuttuviin tilanteisiin.
– Kun työskentelet esimerkiksi Afganistanissa, vaikka suunnittelet tilanteita, pitää olla valmis, että ne saattavat muuttua. Tällöin joudut tekemään päätöksiä nopeasti ilman sitä kaikkea tietoa, mitä haluaisit sinulla olevan, Konate valaisee avustustyön arkea.
Konfiktien lisäksi järjestö on aktiivinen toimija luonnonkatastrofitilanteissa. Kuva: Pierre Michel Jean | K2D
Kriisinhallintaa toisesta näkökulmasta
Humanitaarinen avustustyö eroaa muun muassa YK:n toteuttamasta kriisinhallinnasta siten, että avustustyön ensisijaisena tarkoituksena ei ole kriisin ratkaiseminen tai rauhan palautus.
– Meidän tavoitteena on ihmisten auttaminen riippumatta siitä, miksi me olemme päätyneet kriisitilanteeseen ja mitä sen jälkeen tapahtuu, Konate painottaa.
Hän korostaa, että avustustyössä puolueettomuus ja riippumattomuus ovat tärkeitä tekijöitä, minkä takia humanitaariset järjestöt eivät lähtökohtaisesti tee suoraa yhteistyötä sotilaallisten joukkojen kanssa.
Yhteistyötä tehdään lähinnä epäsuorasti informaation jakamisen kautta.
Konate kertoo kuitenkin, että laajempi yhteistyö sotilaallisten joukkojen kanssa on myös mahdollista – tapauskohtaisesti.
– Esimerkiksi luonnonkatastrofeissa, joissa ei ole konfliktia ja avustustyön puolueettomuutta ei vaaranneta, yhteistyö on toteutettavissa, Konate kertoo.
Turvallisuusjoukoilla on yleensä hyvä logistinen kapasiteetti, joka on voinut tukea humanitaarisia järjestöjä niiden toiminnassa.
Konate nostaa Nepalin maanjäristyksen vuodelta 2015 esimerkkinä hyvästä yhteistyöstä avustusjärjestöjen ja sotilaallisten joukkojen välillä.
– Maanjäristys tuhosi kaiken infrastruktuurin, joten ainoa keino päästä potilaiden luokse oli helikopterit. Nepalin sotilaallisilla joukoilla oli tällaiset kapasiteetit, eikä maassa ollut konfliktin aiheuttamaa riskiä. Näin ollen pystyimme hyödyntämään heidän koneitansa ja pääsimme alueelle nopeammin, Konate antaa esimerkkinä onnistuneesta yhteistyöstä.
Yhteistyötä esiintyy myös jonkin verran kriisialueiden lisäksi Suomessa.
Konate kertoo, että Lääkärit Ilman Rajoja on muun muassa käynyt luennoimassa kriisinhallintakursseilla kertomassa, mitä humanitaarinen apu on ja miten se eroaa sotilaallisesta kriisinhallinnasta.
Hän kertoo arvostavansa kaikkien tahojen tekemää työtä kriisialueiden ihmisten eteen.
– Kaikki toimijat tekevät tärkeätä todella tärkeätä työtä. Meillä kaikilla on vain vähän eri roolit siinä ja on tärkeää kunnioittaa näitä mandaatteja, Konate kiteyttää.
Nepalin vuoden 2015 maanjäristyksessä kuoli yli 8 000 ihmistä ja sadat tuhannet ihmiset menittivät kotinsa. Avustusjärjestöt pääsivät maan asevoimien logistisen avun myötä nopeammin kriittisille alueille. Kuva: Jean-Paul Delain
