Lumipoterosta hyiseen avantoon

Kun Kajaanista kulkee itään noin 75 kilometriä, saapuu Vuosangan ampuma-alueelle Kuhmoon. Maanpuolustuskorkeakoulussa opiskelevat kadetit hiovat alueella osaamistaan joka vuoden alussa.

Ampuma-alueen porteilla tuntuu kuin olisi keskellä ei mitään, mutta muutaman tarkastuspuomin jälkeen avautuu Vuosangan harjoitusalueen pieni ”kylä”.

Paikka sijaitsee niin syrjässä muusta maailmasta, ettei sieltä lähdetä kovin helposti muualle. Kylässä on sentään juokseva vesi, sähköverkko, asuintiloja, terveysasema, ruokala ja sotilaskoti. Näin on taattu sekä kadettien että kouluttajien viihtyvyys harjoituspäivien jälkeen. 

Kaikki eivät kuitenkaan pääse nauttimaan puhtaista lakanoista asuinkontteihin, vaan osan kadeteista on selviydyttävä ulkona ympäri vuorokauden. Ensimmäisen vuoden kadetit joutuvat tyytymään makuupusseihin ja telttoihin.

Ensikertalaisille harjoituksessa on kovimmat panokset, sillä onnistuminen takaa tulitoiminnan valvojan lisenssin. Tällä kertaa lisenssiä tavoittelee 170 kadettia. 

Kolmen viikon harjoitus kulkee kolmen ammuntapäivän ja yhden lepopäivän sykleissä. Kaiken kaikkiaan ammuntoja on 210.

Osallistujat on jaettu ryhmiin, jotka ampuvat vuorotellen. Kun yksi ryhmä ampuu, toinen valvoo ammuntoja ja kolmas on taisteluharjoituksissa. Koska lisenssien hakijat eivät ole vielä päteviä tehtävään, paikalla on toisen vuoden kadetteja varmistamassa ammuntojen turvallisuuden. 

Toisaalta myös toisen vuoden kadetit tavoittelevat tutkintoa. Menestyksekkään harjoituksen jälkeen heistä tulee päteviä ammunnanjohtajia.

– Kadeteilla on kova tekemisen halu ja meininki on hyvä, sanoo toisen vuoden kadetti, kadettialikersantti Juhani Juujärvi.

Kärki suksilla, tuki jalkaisin

Kadetit lipastavat patruunoita kouluttajan käydessä läpi varo-ohjeita. Kärkiosasto ja tukiosasto jakautuvat omiksi ryhmikseen lähtöpisteisiin. Vasta siellä kuullaan tehtävänanto. 

Kärki liikkuu suksilla, mutta tuki kulkee jalan. Tosin kulkeminen jää vähälle, koska tukiosasto jää kukkulan päälle tähystämään vihollista kärjen siirtyessä laakson pohjalle. Joukot kulkevat kolmen hengen partioissa, joita seuraavat tulitoiminnan valvojat sekä ammunnanjohtaja.

Aktiivikuulonsuojaimet havaitsevat jo kaukaa suksisauvojen äänet niiden osuessa kinoksiin.

Yhtäkkiä laaksossa alkaa pauke. Kärki on saanut kosketuksen viholliseen. 

Hetken päästä myös tuki huomaa vihollisen ja avaa tulen. Maalilaiteupseeri on aloittanut vihollista esittävien peltitaulujen kääntämisen. Taulut nousevat pystyyn noin kolmen sekunnin ajaksi, joka vastaa keskimääräistä aikaa ampua tositilanteessa. 

Aina tilanteen salliessa partiot huutavat toisilleen raportin patruunatilanteesta, vihollistilanteesta ja oman partion tilasta.

– Tilanne punainen, vapaa, ok. Vihollista havaittu 30 sekuntia sitten 200 metriä asemien edessä, kuuluu yhden tukiosasto partion asemista.
Heti huudon jälkeen räiskintä jatkuu.

Tuli ja liike sekä yhdenaikainen tulenavaus ovat harjoituksen ydinoppeja. Partiot irtaantuvat asemistaan ja jatkavat seuraavaan poteroon mahdollisuuden mukaan. 

– Säästäkää panoksia ja ampukaa tähdättyjä laukauksia, tulitoiminnan valvoja huutaa. 

Neuvoja kannattaa todella kuunnella, sillä heti niiden jälkeen valvojan viereisen partion ampuja huutaa patruunapulaa. Kadetit osaavat kuitenkin auttaa toveria hädässä, ja naapuripartiosta heitetään lipas patruunapulasta kärsivälle. Tulittaminen voi jatkua.

Kaukana edessä huudetaan panssarihälytys. Metsänreunassa näkyy pöllähdys. Kaksi harjoituskertasinkoa on laukaistu.

Viimeisimmän tilanneraportin perusteella patruunapula alkaa vaivata jokaista partiota.

– Tuli seis! huudetaan kuitenkin ennen kuin kadetit ovat täysin vailla ammuksia.

Pimeää sodankäyntiä

Vuosangassa vuorokaudenajalla ei ole väliä. Ammunnat jatkuvat aamusta pitkälle iltaan.

Kadetit kokoontuvat jälleen lähtöpisteeseen, jossa heille annetaan patruunat, varomääräykset ja tehtävä. Päivä on alkuillan puolella ja kuun valo halkoo pimeyttä pilvien välistä.  

Tällä kertaa vallitsevat olosuhteet täytyy ottaa huomioon erittäin tarkasti, sillä valon vähäisyys ja polkujen liukkaus tuovat heti kättelyssä lisähaastetta tehtävän suorittamiseen. Lisäksi määräyksenä on tuplakuulonsuojaus, sillä ammunnoissa käytetään Apilaksia, eli raskaita kertasinkoja. 

Pimeydestä ja liukkaudesta huolimatta joukko löytää tiensä ripeästi ensimmäiseen asemaan. Pimeyden keskelle taivaalle syttyy kirkas valo, joka valaisee koko taistelutantereen. Valoammus on laukaistu ja tulittaminen alkaa. 

Liike korostuu vielä päivänkin harjoitusta enemmän. Asemissa ei viivytä kauan, vaan heti asemaan päästyään taistelijat silmäilevät reittiä seuraavaan.

Polkujen reunat näkyvät pimeässä juuri ja juuri. Harha-askelten välttämiseksi niiden sivuun on jätetty lyhtykynttilöitä, jotka näyttävät oikean reitin. 

Harha-askeleita ei todellakaan kannata ottaa, sillä polun viereinen lumihanki on erittäin upottavaa sorttia. Yksikin askel polulta johtaa uppoamiseen hankeen, joka yltää puoleen reiteen saakka. 

Vaihtoehdoista jäinenkin reitti tuntuu miellyttävämmältä. Joukko etenee hurjaa vauhtia seuraavaan tuliasemaan. Polun liukkaus ei näytä haittaavaan kadetteja lainkaan. Ammunnan valvojat ovat varmistaneet, että siirtymisreitit ovat turvallisia ja ammuntoja johtavat kadetit ovat ottaneet palvelusturvallisuuden vahvasti esille.

Joukko saavuttaa seuraavan poteron ja jakautuu. Vihollisen panssarivaunusta on tehty havainto, ja panssarintorjuntajoukko lähtee kiireellä valmistelemaan torjunta-asemaa.

Ainoana valonlähteenä toimivat taivaalle ammutut valoammukset, jotka loistavat taivaalla kuin pienet auringot. Pimeän metsän muodot tulevat näkyviin selvästi. Aseet hohtavat taivaalta tulevaa valoa.   

Pienen odottelun jälkeen Apilakset saadaan käyttövalmiiksi. Ampujapari jää odottamaan tuhoamiskäskyä. 

Tilanne on odottavainen. Ampujat odottavat sotilaallisen rauhallisesti. Paikalla on hiirenhiljaista. Ainoan äänen tuo uuden valoammuksen suhina.  

– Tuhoa, kuuluu vihdoin ammunnan valvojalta.

– Tuhoan, vastaus tulee silmää räpäyttämättä.

Lakonista sananvaihtoa seuraa kaksi välähdystä. Raketit kiitävät vuoronperään eteenpäin melkein 300 metrin sekuntivauhtia.

Laukaisun yhteydessä syntyvä paineaalto koettelee tärykalvoja jopa kaksinkertaisen kuulonsuojauksen läpi.

Singot tekevät tehtävänsä. Kohde tuhottiin onnistuneesti. Joukko lähtee kiireellä kohti viimeistä asemaa. 

Viimeisen aseman tulitaistelu on suoraan kuin sotaelokuvista. Valoraketit valaisevat taistelukenttää. Valojuovapanoksien ilmaan jättämät punaiset viivat näyttävät luotien lentoradan taistelutantereen yli. 

Tilanneraporteissa kysytään samaa kuin päivälläkin, mutta patruunoiden lisäksi huomioon on otettava valoammuksien määrä. Ammuksien kulutus on kovaa niiden ollessa ainoa valonlähde. 

Sotimista jatkuu kahdenkymmenen minuutin ajan ilman keskeytyksiä.

– Tuli seis, kuuluu taas taustalta ja ilta hiljenee tulituksen lakatessa.

Valoraketti paljastaa tehokkaasti pimeään piiloutuvat joukot. Kuva: Laura Linna

Suksilla kylmään kylpyyn

Vaikka Vuosangassa ammutaan paljon, se ei ole leirin ainoa tarkoitus. Toisena tärkeänä mitattavana osa-alueena on selviytyminen talvisissa olosuhteissa. 

– Lämpötilojen puolesta leirillä on koettu kaikki mahdolliset olosuhteet. Pakkasta on ollut alimmillaan 33 astetta ja on myös käyty plussan puolella, kertoo harjoitusta johtanut Johtamisen ja Sotilaspedagogiikan laitoksen johtaja, eversti Aki-Mauri Huhtinen.

Edellisen päivän ammunnat ovat kääntyneet kirpsakkaan aamupakkaseen, jossa suoritetaan leirin viimeinen selviytymiskoulutukseen liittyvä harjoitus, avantoon meno. 

Kello on noin kahdeksan aamulla ja taivaalla loistaa kirkas kuu. Kadetit ovat kerääntyneet järven rannalle, jossa heidät on jaettu pareihin. 

Toinen parista hyppää vuorollaan avantoon. Kaveri odottaa kuivien vaatteiden kanssa. Kantahenkilökunta kertoo varomääräykset ja avaa tulevaa suoritusta.

Ennen kadettien vuoroa seuraa kouluttajan esimerkkisuoritus. Esimerkin näyttäjä hyppää veteen sukset jalassa ja käyttää suksisauvoja naskaleina vedestä nousemiseen.

Järven rannalla odottaa kaksi kokkoa, jotka lämmöllään kuivattavat avannossa käyneitä heidän vaihtaessaan kuivat vaatteet päälle.

Kun esimerkkisuoritukset on saatu alta pois, kadetit menevät jonoon pareina odottamaan vuoroaan. Ennen suoritusta kengät otetaan pois jalasta ja suksille astutaan sukkasillaan, muuten varustus on päällä. Lisäksi selkään laitetaan rinkka, joka tulee avannossa saada pois selästä ja nostettua jäälle.

Tilanne on jännittynyt, kun ensimmäinen kadetti hyppää jäiseen veteen. Kylmä saa hyppääjän haukkomaan henkeä, mutta itsehillintä ja koulutus saavat kadetin rauhoittumaan ja nousemaan ylös määrätietoisesti.

Pinnalle kellumaan jääneet sukset nostetaan ensin vedestä. Sitten pulikoija ottaa sauvat käsiinsä ja ponnistaa niiden avulla ylös.

Kylmä vesi vaikuttaa kaikkiin eri tavalla. Osa palelee pahasti, mutta toiset tuntuvat jopa nauttivan kylmästä.

Kadetin suorituksen epäonnistuessa apu on lähellä, sillä kouluttajat seuraavat avantohyppyjä vierestä. He joutuvatkin rauhoittelemaan ja muistuttamaan osaa hyppääjistä hengittämisestä, ettei paniikki iske. Lisäksi pulahtajan pari pitää varmistusköyttä, jonka avulla kadetit saadaan ylös hätätapauksissa.

– Lähtöfiilikset on hyvät ja kylmä vesi tekee hyvää. Aamupulahdus tuo hyvän startin päivään, pohtii ensimmäisen vuoden kadetti, Eero Ryhä.

Samaa mieltä ei kuitenkaan ole jo aikaisemmin avannossa käynyt Ella Hörkkö.

– Kylmä vesi ei ole elementtini ollenkaan, vaikka olen uinut kilpaa koko elämäni, hän naurahtaa.

Avantoon joutuessa tärkeintä on pysyä rauhallisena. Kuva: Laura Linna

Opettavainen harjoitus

Avantouinnin jälkeen kolmen viikon leiri alkaa olla ensimmäisen vuoden kadettien osalta paketissa. Tunteet ovat pinnassa, sillä harjoitus on monelle kadetille viimeinen etappi yhdessä ennen jakaantumista eri tutkintoalojen opintoihin.

Maavoimien opintosuuntaan perehtyvän Hörkön mukaan harjoitus on ollut raskas, mutta palkitseva. 

– Täällä on ollut rankkaa, antoisaa ja kivaa. Olemme oppineet ja kokeneet paljon uutta, Hörkkö tiivistää.

– Selviytymiskoulutus on ollut raskainta. Haastavinta on ollut vesipullon nopea jäätyminen kovien pakkasten aikaan, Hörkkö lisää.

Hörkön mukaan suurin osa kadettien harjoituksista tapahtuu Santahaminan saaristoympäristössä, joten pohjoinen Vuosanka on toiminut myös olosuhteiden puolesta ainutlaatuisena oppimisympäristönä.

– Kadettina oleminen on kivaa ja täältä saa elinikäisiä ystäviä, Ryhä kiteyttää.

Tyhjin taskuin harjoituksista ei joudu lähtemään, sillä molemmat ovat saavuttaneet tulitoiminnan valvojan lisenssit.

Hörkkö haluaa haastaa näkemystä kadettien uravalinnoista.

– Nyt kun Suomi on Natossa, ulkomaille on tulevaisuudessa paljon helpompi päästä töihin ja mahdollisuuksia on paljon enemmän kuin ennen. Entinen näkemys siitä, että valmistutaan koulusta ja ollaan eläkeikään asti kouluttajina varuskunnissa, alkaa olla Naton tuomien mahdollisuuksien myötä vanhanaikainen, Hörkkö haastaa.

– Kadettina oleminen on hyvä vaihtoehto toimistotyölle ja se tuo mahdollisuuden olla osa jotain suurempaa, Juujärvi toteaa.

– Tyttöystävää ei tarvita, kun Suomineitoa palvellaan, Juujärvi lisää vitsikkäästi.

Kadetit kokevat Vuosangan mittakaavan harjoituksia kahdesti vuodessa. Talvella Vuosangassa ja kesäisin Syndalenissa.