Hybridisota vyöryi Venäjän vihreiden miehien mukana samalla Ukrainaan ja eurooppalaisen puolustuskeskustelun vakiosanastoon. Hybridisodasta puhutaan paljon, mutta usein sen tarkoitus on hämärän peitossa. Aleksanteri-instituutin tutkijatohtori Hanna Smith johtaa valtioneuvoston rahoittamaa Venäjän hybridisodan ytimessä -tutkimusprojektia tohtori Bettina Renzin kanssa.
Smithin mielestä hybridisota on muodostunut jo lähes hokemaksi.
– Venäjän toimintaa on mahdotonta ymmärtää pelkästään hybridisodan kautta. Hybridisota kuvaa tapaa yhdistää sotilaallisia ja ei-sotilaallisia toimia. Ilmatilaloukkaus tai Venäjän puolustusministeri Sergei Lavrovin päästämä sammakko eivät ole hybridisotaa, Smith sanoo.
Smith korostaakin sotilaallisen ja ei-sotilaallisen toiminnan yhdistelmää hybridisodassa. Sotilaallinen operaatio ei yksistään voi olla hybridisotaa, ja vastaavasti ei-sotilaallinen toiminta vaatii rinnalleen asevoimien tehtävät.
– Esimerkiksi Ukrainan operaatio oli Venäjän erikoisjoukkojen operaatio, johon yhdistyi informaatiosodankäyntiä ja jossain määrin myös passipolitiikkaa. Paikallisessa mediassa Venäjää kuvattiin paikkana, jossa kaikki eläkejärjestelmistä lähtien on paremmin. Venäjän kansallisuuksia myönnettiin löyhästi. Tällä tavoin operaatiota pystyttiin paremmin oikeuttamaan venäläisten suojeluna ja psykologisesta ilmapiiristä poistettiin vastarinta, Smith selittää.
"Venäjällä ei ole niin kutsuttuja luonnollisia liittolaisia. Se ei jaottele maita länteen ja itään."
Sinänsä hybridisodassa ei ole mitään uutta. Propaganda on aina ollut osa sotimista ja yhteiskuntaa kannattelevaan infrastruktuuriin on hyökätty ennenkin. Keskeinen ero on teknologian tuomassa muutoksessa: maailmansodissa propagandaa levitettiin lentokoneista pudotettavilla lentolehtisillä ja antiikin aikoihin myrkytettiin viholliskylään johtavat joet. Nyt propagandalla tavoitetaan suurempi joukko ja iskulla vaikkapa sähkö tai puhelinverkkoihin voidaan saada aikaan suurta tuhoa etäältä.
Venäjän kolme tasoa
Smithin tutkimusprojektin tärkeimpänä tavoitteena on luoda työkaluja Venäjän ulko- ja puolustuspolitiikan ymmärtämiseen. Tutkijoiden juuri julkaisemassa väliraportissa nostetaan esille tarve hahmottaa Venäjän toimintaa eri tasojen kautta.
– Venäjän toimintaa ei ohjaa yksittäinen päämäärä, vaan se toimii eri tavoin ainakin kolmella eri tasolla: globaalisti, Euroopassa ja entisen Neuvostoliiton valtioissa. Jos näitä ei erottele toisistaan, Venäjän toiminta saattaa näyttää ristiriitaiselta.
Venäjän toimista esimerkiksi Ukrainassa ei välttämättä voi vetää suoria johtopäätöksiä sen tavoitteista muuhun Eurooppaan nähden. Suomen asemaa puolestaan määrittää rajanaapuruus, mikä Smithin mukaan tuo omat näkökohtansa Suomen ja Venäjän suhteeseen.
Toinen Smithin korostama seikka on Venäjän omalaatuinen tapa hakea liittolaisia.
– Venäjällä ei ole niin kutsuttuja luonnollisia liittolaisia. Se ei jaottele maita samalla tapaa länteen ja itään kuin me teemme. Tästä syystä Venäjä muodostaa liittolaisuussuhteita aina tilanteen mukaan.
Hybridi myös kotona
Hybridisotaan liittyy olennaisesti tiedon kontrollointi – myös omassa maassa.
– Televisio on valtion otteessa tiukemmin kuin lehdistö. Venäjä yrittää kontrolloida myös internetiä, mutta se lähti siihen liian myöhään, minkä vuoksi se ei ole onnistunut siinä kovinkaan hyvin.
Smithin mukaan isossa osassa työtä on rivien välistä lukeminen.
– Soraäänet vaimennetaan aika tehokkaasti, joten mediaa on luettava vähän kuin neuvostoaikana. Valtiojohtoa kritisoidaan epäsuorasti, esimerkiksi maan taloudellista tilaa käsittelevillä kannanotoilla.
Sensuuri vaikeuttaa jossain määrin myös tutkijoiden työtä.
– Luemme tietenkin virallisia julkaisuja sekä seuraamme mediaa. Aikaisemmin myös erilaiset mielipidemittaukset olivat hyödyllisiä, mutta nyt niihin ei enää voi oikein luottaa.
Pienten merkkien tulkitseminen vaatii vahvaa kulttuurintuntemusta. Smith aloitti uransa opiskelemalla venäjän kieltä ja kirjallisuutta.
– Opintoihin liittyi matka Moskovaan. Matka sai minut kiinnostumaan Venäjästä myös laajemmin. Tiedonjano on ollut loppumaton, joten Venäjästä tuli myös uravalinta.