"Hakkaa päälle" – Liittolaiset haastoivat Suomen talven hymyssä suin

Lumipukuiset sotilaat seisovat metsätien varrella jonossa sukset jalassa. Heidän edessään kohoaa lumipeitteinen mäenkumpare.

Tiet ovat peilijäässä, joten kävellenkin pystyssä pysyminen tuottaa hankaluuksia. Sää on kostea, koska hiljattain on satanut vettä.

Tammikuinen iltapäivä on vuodenaikaan nähden leuto. Hollolan Hälvälän vanhalla harjoitusalueella on juuri sen verran lunta, että maastossa pystyy etenemään suksien kanssa.

Hiihtäjien joukosta kuuluu useita eri kieliä: saksaa, tšekkiä ja tanskaa. Joukko on harjoituksesta innoissaan, koska he pääsevät oppimaan jotain, joka on aivan uutta – laskemaan mäkeä metsäsukset jalassa.

Suomalaiset kouluttajat ovat opettaneet hiihdon perusteita ulkomaalaisille vieraille aikaisemmin aamupäivällä. Nyt osallistujat pääsevät kokeilemaan, miltä suksien kanssa tuntuu tosipaikan tullen maastossa. 

Ensin ylös, sitten alas

Ensimmäiseksi hiihtäjien on noustava mäennyppylän päälle. Kiipeäminen vaatii heiltä enemmän ponnisteluja. 

Joukko katsoo mäkeä kuin suurta haastetta, joka kohoaa heidän edessään. Osa katsoo mäkeä hiljaa, kun taas jotkut juttelevat tekniikasta keskenään.

Ensimmäinen rohkea nousee mäen päälle haarakäynnillä itsevarmasti. Motivaatio uuden oppimiseen on jokaisella korkealla.

Välillä näyttää, että joku talvivarusteisiin sonnustautuneista oppilaista meinaa horjahtaa, mutta hän saa tasapainon palautettua iskemällä sauvat uudelleen lumeen.

Ulkomaalaiset reserviläiset pääsivät kokeilemaan metsäsuksia maastossa. Kuva: Elmeri Lehti

Sitten on vuorossa vaativampi tehtävä, mäki pitää laskea alas. Mäki viettää jyrkästi alaspäin, mikä kauhistuttaa aloittelevia hiihtäjiä.

Heidän kasvoillaan on keskittynyt ilme. Ajatuksen pitää pysyä mukana koko suorituksen ajan.
Eri liittolaismaiden reserviläiset laskevat mäen vuorotellen alas. Oikeaoppista laskutekniikkaa on selvästi hiottu aikaisemmin kouluttajien kanssa, koska se näyttää olevan suurimmalla osalla hallussa. 

Laskija auraa alamäessä suksilla. Hän ottaa laskuasennon eli koukistaa polvia ja tukee kädet vartaloon, jolloin sauvat osoittavat taaksepäin. 

Vauhti pysähtyy vaivattomasti, kun hän auraa suksilla voimakkaammin. Enemmistö osallistujista onnistuu pysymään pystyssä koko laskun ajan.

Osalle laskeminen tuottaa enemmän haasteita. He joutuvat hakemaan tasapainoa suksilla, mikä näkyy horjumisena.

Nuori mies laskee mäkeä alas, mutta kaatuu kesken kaiken. Matalan asennon ansiosta hiihtäjälle ei käy kuinkaan, vaan hän nousee ylös ja huutaa murtaen slaavilaisella aksentilla: ”hakkaa päälle!”
Laskijan hymy ei hyydy, vaan hän jatkaa matkaa jonon hännille valmistautumaan seuraavaan laskuun.

Laskija on Radim Jonášek, joka on kotoisin Tšekistä. Hän ei ole hiihtänyt koskaan aikaisemmin ennen Hälvälän harjoitusta.

– Hiihtäminen on ollut hauskaa, mutta ylös nouseminen kaatumisen jälkeen on vaikeaa. En ole tottunut laskemaan suksilla alaspäin kovaa vauhtia, joten se on hieman pelottavaa. 

Jonášek kertoo, että kouluttajat ovat opettaneet heille kaiken olennaisen hiihtämisestä. Nyt he tietävät, miten sukset laitetaan jalkaan ja miten niillä pääsee eteenpäin.

– Luulen, että hankalinta hiihtämisessä ovat varmaankin pitkät marssit raskaiden varusteiden kanssa. 

Hiihtäjät nousevat mäen päälle ja laskevat alas uudelleen ja uudelleen. Ensikertalaisten taidot vahvistuvat jokaisen yrityksen jälkeen.

Kostea teltta jännitti

Sveitsiläinen luutnantti Katharina Hintermann laskee muiden mukana mäkeä hymyssä suin.

– Sveitsissä lapsille opetetaan pienestä pitäen laskettelua, joten hiihtäminen ei ole minulle vaikeaa.

Vaikka suksien päällä oleminen Hintermannille tuttua, hän on tullut Suomeen ennen kaikkea oppimaan selviytymistä talviolosuhteissa. Hänen mielestään tärkeintä on se, ettei ulkona laiskistu, kun on aika huoltaa itseään.

– Pienet asiat, kuten veden juonti ja taukovaatteiden vaihtaminen, ovat tärkeitä kylmissä olosuhteissa. Ne jäävät helposti tekemättä, koska niillä ei ajattele aluksi olevan niin suurta merkitystä.

Hintermann nukkui harjoituksen ensimmäisen yön teltassa. Hän nukkui hyvin, mutta moni valitti aamulla huonoja yöunia.

– Teltassa oli illalla kylmä ja kosteaa, joten pelkäsin, että tulisin kipeäksi, mutta kaikki meni kuitenkin hyvin.

Katharina Hintermannin tärkein kotiinvieminen on oppi huoltamisen tärkeydestä talvella. Kuva: Elmeri Lehti

Jonášek on palvellut Tšekin asevoimissa vasta kahdeksan kuukautta, joten hän on ensimmäistä kertaa harjoittelemassa ulkomailla. Jonášek suorittaa kotimaassaan aktiivipalvelusta monesta osallistujasta poiketen.

– Olemme nukkuneet kotimaassa vain yksittäisiä öitä ulkona, mutta meillä ei ollut käytössä telttaa. Myös kamiinat ovat meille suorastaan luksusta. 

– Meille on opetettu täällä, miten hypotermiasta ja talviolosuhteista selviää. Tulevina päivinä pääsemme harjoittelemaan käytännössä näitä asioita.

Sotilas huoltaa aina 

Mäenlaskuharjoituksien jälkeen liittolaismaiden reserviläiset käsketään huoltamaan itseään. He siirtyvät majoituksiinkin sukset jalassa.

Kun he saapuvat leiriin, siellä odottavat valmiiksi pystytetyt puolijoukkueteltat. Ensin he purkavat tavaroita, mutta sitten alkaa työnteko.

He hakkaavat lisää polttopuita, lämmittävät kamiinaa ja vaihtavat päälle kuivaa vaatetta. Samalla ryhmänjohtajat antavat ohjeita loppupäivän ohjelmasta.

– Jaamme ulkomaalaiset osallistujat ryhmiin, joista nimitämme aina yhden henkilön ryhmänjohtajaksi, joka ei ole aikaisemmin osallistunut harjoitukseen. Hänelle nimitetään suomalainen varajohtaja eli opetamme myös suomalaisille johtajille ulkomaalaista johtamiskulttuuria, harjoituksen johtaja, majuri (evp) Tommi Tirkkonen havainnollistaa.

Suomalainen varajohtaja on ulkomaalaiselle ryhmänjohtajalle tukena ja turvana, koska hän tuntee kaluston, olosuhteet ja toimintatavat. Erilainen ympäristö ja ilmasto vaativat suomalaisilta perinpohjaista kouluttamista.

– Yksittäisen taistelijan kohdalla perusideana harjoituksissa on henkilökohtaisten talvitaitojen kehittäminen. Sen lisäksi tavoitteenamme on vahvistaa kansainvälistä koulutusyhteistyötä reservissä. 

MPK:n eli Maanpuolustuskoulutuksen vuosittain järjestämä Sysmän talvikurssi kerää hyvää palautetta ulkomaalaisilta. Osallistujien tyytyväisyydestä kertoo se, että samoista maista tullaan harjoittelemaan Suomeen yhä uudelleen.

Talvikurssilla on tänä vuonna mukana yhteensä 90 ulkomaalaista henkilöä ja kouluttajien lisäksi 40 suomalaista. Osallistujia on mukana liittolaismaista Virosta, Tanskasta, Tšekistä, Saksasta ja USA:sta. Lisäksi mukana on reserviläisiä Sveitsistä. 

– Osallistujamaat ovat löytäneet harjoituksemme eri reittejä pitkin. Lähetämme kutsut ulkomaille sotilasosastoille, minkä lisäksi kontakteja on syntynyt kansainvälisissä harjoituksissa, joihin suomalaiset ovat osallistuneet, Tirkkonen kertoo. 

– Sana on kiirinyt myös itsestään Keski-Euroopassa, koska osa valtioista on ollut suoraan meihin yhteydessä kutsupyyntöihin liittyen, hän jatkaa.

Avannosta pelastautuminen vaatii sinnikkyyttä ja oikeanlaisen tekniikan. Kuva: Elmeri Lehti

Avantoon, mars!

Ilta hämärtyy Hälvälässä. Osallistujien keskuudessa on havaittavissa innostusta ja jännitystä. Puheensorina keskittyy edessä olevaan tehtävään, joka kauhistuttaa monia.

Muutaman kilometrin päässä sijaitsevassa Työtjärvessä odottaa kouluttajien sanoin ”suomalainen kylpylä”. Osallistujien on aika lähteä sovittamaan jälleen suksia jalkaan.

Joukko jaetaan kahteen ryhmään, jotka lähtevät porrastetusti kohti avantoja. Reitti järvelle kulkee metsässä Hälvälän harjoitusalueen poikki.

Ensimmäinen ryhmä saapuu paikalle tunnin jälkeen lähdöstä. He jättävät sukset rannalle ja siirtyvät jäälle.

Järvellä käy hyytävä viima. Pyryttää kevyesti.

Jään päälle on noussut vettä, mikä tekee kulkemisesta hankalaa. 

Iltataivas on peittynyt pilvipeitteen taakse. Maisemaa valaisevat soihdut, jotka muodostavat kujan avannoille. Ilman niitä ainoat valonlähteet olisivat vastarannalla siintävät asuinrakennukset.

Koulutettavien edessä avautuu kolme suorakulmion muotoista avantoa. Neliasteinen vesi näyttäytyy tummana ja uhkaavana.

Kouluttaja alkaa antaa ohjeita uimareille. Vaikka kyseessä on harjoitus, tositilanteessa kylmään veteen meneminen voi olla ainoa vaihtoehto.

Tehtävä on tämä: ensin on avattava taisteluliivi ja sitten nostettava reppu toiselle olalle. Kylmän veden varaan joutuessa on tärkeintä rauhoittaa oma mieli ja hengittää, mutta toimia mahdollisimman ripeästi.

Osallistujille näytetään ensin esimerkkisuoritus. Sen jälkeen on kurssilaisten vuoro hypätä suoraan syvään päätyyn.

Uimarit riisuvat kengät pois jalasta. Sen jälkeen he siirtyvät yksi kerrallaan avannon reunalle ja hyppäävät veteen hiihtosauvat kädessä.

Vesi on hyytävän kylmää. Se lamauttaa toimintakyvyn nopeasti, jos ei osaa toimia päämäärätietoisesti.

– Iske, iske! Ryömi! kouluttajat huutavat jäältä. 

Veden varaan joutunut iskee sauvoilla jäähän ja potkii samalla itseään pois vedestä. Kun hän on saanut ylävartalonsa jään reunalle, on loppumatka ryömittävä, kunnes on päässyt kokonaan vedestä jäälle.

Märät vaatteet vaihtoon

Suoritus ei pääty vedestä nousemisen jälkeen. Märät vaatteet tuntuvat päällä yhtä jäätäviltä kuin vesi avannossa. 

Tärkeintä on pitää yllä liikettä. Harjoituksen voi suorittaa kahdella eri tavalla: kiirehtiä avannon jälkeen suoraan saunaan tai poistaa ensin vaatteista vedet pois ja hölkätä pieni lämmittelykierros.
Lähes kaikki päätyvät jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Uimarit juoksevat jäältä pois kohti rantaa.
Lääkintämies Monica Köngäs antaa rannalla ohjeita.

– Riisukaa päältä märät vaatteet ja puristakaa niistä vesi pois, Köngäs ohjeistaa.
Palelevat osallistujat alkavat suorittaa käskettyä tehtävää. Märät vaatteet ovat liimautuneet ihoon kiinni, joten niitä on vaikea saada pois päältä.

Osallistujat riisuvat päältä kaikki päällysvaatteet ja puristavat ne kuiviksi yksi kerrallaan.

– Olkaa koko ajan pienessä liikeessä tai vaikka tanssikaa, jotta veri lähtee kiertämään paremmin, Köngäs neuvoo.

Kun vaatteet on saatu kuivemmiksi ja uudelleen päälle, on muutaman sadan metrin mittaisen lämmittelylenkin vuoro.

Kaikki eivät ehdi edes lämmittelykierrokselle, kun raajat alkavat kylmettyä.

– En tunne jalkojani! eräs osallistujista huutaa.

"Suomalainen kylpylä" haastoi osallistujat viimeiseen koitokseen. Kuva: Elmeri Lehti

Löylyt ja mehu palauttavat

Avantouimarit ohjataan lopuksi viereiseen rakennukseen, jossa odottaa lämmin sauna. Köngäs vahtii silmä kovana osallistujia, jotta kaikki sujuu harjoituksessa turvallisesti.

– Huutakaa heti lääkintämiestä, jos teitä alkaa pyörryttää, Köngäs huikkaa uimareille ennen, kun he siirtyvät saunaan.

Lämpöä hehkuva kiuas kutsuu kylmettyneitä osallistujia puoleensa. Heidän ilmeensä ovat helpottuneita.

Uimareille tarjotaan lämmintä mehua, jotta heidän kehonsa lämpenisivät entisestään. Se tekee hyvin kauppansa.

Saunasta astelee ulos tanskalainen reserviläinen Søren Krarup-Jensen. 

– Vesi oli kylmää, mutta se ei ollut minulle vierasta, koska käyn avannossa joka sunnuntai. Avantoharjoitus oli kuitenkin jännittävä, koska se piti tehdä vaatteet päällä. 

Krarup-Jensen kertoo, että vedestä nouseminen tuntui haastavalta. Itsensä vetäminen pois vedestä sauvojen avulla vaatii harjoittelua.

– Jalkani olivat vedestä noustessa aivan jäässä. Yleensä avannossa käymisen jälkeen tulee lämmin olo, mutta tällä kertaa ei.

– Saunomisen jälkeen tunto alkoi palata raajoihin ja huomasin, kuinka endorfiini virtasi kehossani.