Hyppää sisältöön
Osiot
Valikko

Ruotuväki

Elmeri Lehti

Kuvassa sotilaita taisteluvarustuksessa.

Rannikkojääkärit harjoittelivat hyökkäämistä komppaniakoossa Hangon Syndalenissa.

"Drooni ilmaan" – Lennokki on erottamaton osa modernia jalkaväen taistelua

Julius Seere

Ilmateitse saatu tiedustelutieto tukee johtajaa päätöksenteossa.

Pasi rysähtää osuessaan kuoppaan. Penkeillä istuvien taistelijoiden polvet kolisevat toisiinsa. Matkustamon himmeät valot langettavat tummia varjoja miesten maalatuille kasvoille. 

Panssarin sisällä vallitsee odottava hiljaisuus. Yksi jääkäreistä juo vettä, toinen säätää kypärän kiristyksiä ja kolmas konekiväärin kantohihnaa. Kaikkien ajatukset suuntautuvat edessä odottavaan tehtävään.

Matka käy kohti vihollisen asemia. Joukkueen tavoitteena on vallata ne, tuhota alueella havaitut viholliset ja suojata oman pataljoonan etenemistä. Hyökkäämään ei onneksi tarvitse lähteä yksin, sillä ensimmäisen jääkärikomppanian muut joukkueet liittyvät mukaan taistoon.

Lyhyt äänimerkki ilmoittaa Pasin päässeen perille. Lähimpänä ajoneuvon perää istuvat miehet työntävät takaosan ovet auki. Joukkue on sekunneissa ulkona ajoneuvoista.


Tunnelma täyteen ahdetussa panssariajoneuvossa on jännittynyt ennen harjoitusta. Kuva: Elmeri Lehti

Joukkueenjohtaja, kokelas Julius Kivinen on paikalla odottamassa. Kun Pasit on naamioitu ja kaikki varusteet kannossa, hän käskee joukon liikkeelle. 

– Ensimmäiseen välitavoitteeseen, jatketaan siitä etappi kerrallaan, hän opastaa ryhmänjohtajia. 

– Edetään rauhassa, siellä on arviolta joukkueen verran vihollisia vastassa, hän jatkaa. 

Ryhmänjohtajat tottelevat ja ottavat alaisensa hallintaan. Avojonot kiemurtelevat aluskasvillisuuden sekaan ja maastopukuiset miehet katoavat metsään.

Kivinen pysäyttää ryhmänsä saavuttuaan ensimmäiseen tavoitteeseen. 

– Odotetaan tässä, että oma joukkue ja koko komppania ryhmittyy valmiiksi, hän toteaa.

Metsän hiljaisuutta rikkoo vain Kivisen radiopuhelimen ajoittainen rätinä. Puhelimesta kuuluvat ilmoitukset kertovat komppanian ryhmittyvän hyökkäysvalmiuteen. 

Odottavan tunnelman katkaisee kiroileva tulenjohtaja. Hän ilmoittaa Kiviselle, ettei kranaatinheitinjoukkue ole saanut lähtökäskyä, eikä siksi ole asemissaan. Koko komppania pysähtyy odottamaan. 

Turhautuneen puheensorinan katkaisee lopulta radion särähdys. Kraanaatinheitinmiehet ovat vihdoin paikoillaan ja hyökkäys voi alkaa. 

– Seuraavaan tavoitteeseen, mars, Kivinen komentaa. 

Drooni kulkee kärjessä

Avojonot liikkuvat jälleen. Ne matelevat hiljalleen pitkin kuivaa kangasmetsää. Mäntyjen välistä pilkistää edessä häämöttävä ryteikköinen hakkuuaukea. 

Sen laitaan jääkärit pysähtyvät. He maastoutuvat ja suuntaavat aseensa kohti itää. Tästä sotilaat etenevät nopean tiedustelun jälkeen. 

– Drooni ilmaan, Kivinen huikkaa. 

Kivisen tappituntumalla kulkenut joukkueen droonilennättäjä, jääkäri Alex Forsberg ryhtyy toimeen. Reppu lentää kanervikkoon ja Forsberg kaivaa sen uumenista lennokin. 


Droonin lennättäminen vaatii erityiskoulutusta. Kuva: Elmeri Lehti

Miehen otteet ovat rutiininomaisia. Vain muutamassa minuutissa drooni surisee ilmassa.  

– Nostan sen ainakin sadan metrin korkeuteen, Forsberg kertoo.

– Tavoite on ettei vihollinen havaitse sitä ja ehdi maastoutua. Mitä korkeammalla drooni on sitä vaikeampi se on havaita, hän selittää.

Joukkueen kannattaa odottaa droonilennättäjän tiedustelutietoa, sillä lennokin avulla saadaan alueella olevista vihollisista tietää lähes varmasti. 

– Tämä tarkentaa maaston todella hyvin, vaikka lentääkin korkealla Forsberg kehaisee.

– Lennokissa on myös lämpökamera, siitä on yleensä paljon hyötyä, hän jatkaa.

Skannattuaan menosuunnan Forsberg ilmoittaa sen olevan vihollisista vapaa. Joukkue pääsee jatkamaan matkaa.

Drooni leijuu jääkäreiden edellä, kahdensadan metrin päässä joukkueen kärjestä etsien merkkejä vihollisesta. Forsberg jää muusta joukosta jälkeen, sillä lennättäminen vaatii ankaraa keskittymistä.


Drooni pystyy nousemaan satojen metrien korkeuteen ja sitä voidaan jopa kilometrien etäisyydeltä. Kuva: Elmeri Lehti

Taistelijoiden tarpomisen haukkuuaukealla keskeyttää etelästä kantautuva laukaustenvaihto. Jokin siellä etenevistä omista joukkueista on päätynyt tulikosketukseen vihollisen kanssa.

Metsässä kaikuvat yksittäiset laukaukset ja konekiväärin hakkaava nakutus saavat miehet painumaan kyyryyn. Liike hidastuu ja lopulta pysähtyy hakkuuaukean takaa paljastuvalle tieuralle.

Viimeinen tavoite ennen vihollisen asemia on saavutettu. Sotilaat maastoutuvat tienvarren kasvillisuuteen. Nyt maisemasta voi erottaa vain lähimmän taistelutoverin oikealla tai vasemmalla. Vaihtimet laskevat kertatulelle miesten valmistautuessa hyökkäämään.

Äkkiä paikalle ryntää droonia ohjaava Forsberg. Hän on tehnyt vihollishavainnon.

– Ainakin yksi taistelija suoraan edessä, noin 150 metriä, Forsberg huohottaa ja näyttää drooniohjaimen näyttöä joukkuetta johtavalle Kiviselle.

– Sain, Kivinen kuittaa. 

Tulta ja liikettä

Tapahtumat etenevät vauhdilla. Kivinen ilmoittaa havainnosta komppanian päällikölle radiollaan. Tämän jälkeen hän pyytää epäsuoraa tulta vihollisen asemiin. 

Forsberg selostaa vihollisen sijainnin tulenjohtajalle. Tämä välittää kohteen koordinaatit kranaatinheitinmiehille. 

– Etäisyys on riittävä, joten suojaudutaan tähän, Kivinen päättää.

– Kun kranaatinheittimet lopettavat, hyökätään heti, kärkiryhmä koukkaa pohjoisesta, muut ryhmät etenevät tästä suoraan kohti vihollista, hän huutaa ohjeita.

Tällä kertaa kranaatinheitinryhmä toimii ajallaan. Muutama minuutti tulituen tilaamisesta ja koko joukkue huutaa yhteen ääneen: Suojaan! Hetken kuluttua huudetaan uudestaan, tällä kertaa ylös.


Joukkueella on aseiden lisäksi mukana muun muassa telamiinoja. Kuva: Elmeri Lehti

Joukkue räjähtää liikkeelle. Välimatka viholliseen kapenee nopeasti. Yhtäkkiä joku avaa tulen. Vihollisen yksittäinen laukaus hukkuu välittömästi jääkäreiden yhdenaikaisen tulenavauksen alle.

Aseiden pauhu lyö korvat lukkoon. Rynnäkkökiväärit poksuvat oikealla ja vasemmalla. Konekivääriampujan etusormi koukistuu ja PKM ryhtyy louskuttamaan paukkupatruunoita vihollisen suuntaan. Tarkkuuskivääri jyrähtää takavasemmalla. 

– Tuki liiku, karjuu Kivinen metelin yli. 

Sotilaat liikkuvat. Lyhyet syöksyt vuorottelevat tulenkäytön kanssa heidän taistellessaan kohti tavoitetta. Yksi taistelija haavoittuu taistelun tiimellyksessä. 

Vihollinen on ampumallaan laserimpulsilla osunut harjoituksessa käytettäviin simulaattoriliiveihin, jotka alkavat piipata. Haavoittunut evakuoidaan palomieskannossa  takamaastoon. 

Tulitus heikkenee yksittäisiksi laukauksiksi, jotka nekin kohta loppuvat tyystin. Jääkärit ovat päässeet tavoitteeseen. Vihollinen on tuhottu. Miesten hikisiltä kasvoilta paistaa tyytyväisyys. Muutama soturi pistää tupakaksi onnistuneen hyökkäyksen kunniaksi. 

Miehistön lisäksi on joukkueenjohtaja Kivinen tyytyväinen suoritukseen. 

– Tosi hyvin tämä meni, suoriuduttiin puolta nopeammin ja vähemmillä tappioilla kun viime harjoituksessa, hän hymähtää. 

Erityisen onnistuneena Kivinen pitää droonitoimintaa.

– Lennokin avulla saadaan ulotettua meidän vaikutusaluetta ja tiedustelua kauemmas, hän kertoo. 

– Ilman droonia ei vihollista olisi yhtä kaukaa havaittu. Ilman sitä oltaisiin jouduttu huonoon tilanteeseen, avoimeen maastoon vihollistulen alle, hän jatkaa vakavana.