”Leikkaussali 1 vapaa” – ensihoitoharjoitus vahvisti siviiliterveydenhuollon ja Puolustusvoimien kenttälääkinnän yhteistyötä

Evakuointi- ja ensihoito-harjoitus jäljittelee poikkeusoloja vastaavaa tilannetta pienintä yksityiskohtaa myöten.

Puolustusvoimien hätäajoneuvo kurvaa satamahallin pihaan.  Kuski kantaa apukuljettajansa kanssa vilttiin käärityn potilaan paareilla halliin. Siellä hänet ottaa vastaan ryhmä lääkintämiehiä.

Lääkintämiehet tekevät kiireisen arvion potilaan tilasta. Luoti on lävistänyt potilaan pallean. 

– Potilas leikkaukseen! kuuluu käsky.

Lääkintämiehet siirtävät potilaan hallissa sijaitsevaan telttaan leikkausta varten.

Potilas ei suinkaan ole ainoa haavoittunut. Uusia haavoittuneita virtaa sisään jatkuvalla syötöllä. 

Kyse ei onneksi ole tositilanteesta. Meneillään on Merivoimien huoltokomppanian evakuointi- ja ensihoitotehtävä, joka on osa Narrow Waters 26 -suurharjoitusta.

Maskin takana

Harjoitus alkoi jo edellisenä päivänä, kun noin viisikymmentä varusmiestä maskeerattiin Upinniemen varusmiessairaalassa. 

Pro Maker Academyn maskeeraajat saivat sotilaiden tarkat vammaprofiilit, joiden pohjalta he loivat realistisen ulkoasun jokaiselle potilaalle.

– Keskeisessä roolissa ensihoidon harjoittelussa on, että tilanteesta saadaan mahdollisimman aito sitä hoitavalle ryhmälle. Siksi myös maskeeraukseen on panostettu valtavasti, huoltokomppanian varapäällikkö, yliluutnantti Petteri Paavola kertoo.

Hänen mukaansa harjoitus on luotu kaikilta osa-alueiltaan todenmukaiseksi, jotta komppania joutuisi kehittämään toimintaansa poikkeusolojen vaatimalle tasolle. 

Jopa varusmiehet eläytyvät potilaan rooliinsa antaumuksella. Halli kaikuukin vollotuksesta sekä tuskan parahduksista. 

– Maskeerauksen yhteydessä meille annettiin selkeät ohjeet omasta toiminnastamme, harjoitukseen osallistunut lääkintäaliupseerioppilas Tianyu Fan kertoo. 

– Meille esimerkiksi ohjeistettiin olemmeko tajuissamme tai tottelemmeko hoitajien ohjeita. Minun täytyi käyttäytyä sekavasti ja parkua suoraa kurkkua, minkä parhaani mukaan tein, Fan toteaa ja virnistää. 

Ohjausta, ei opettamista 

Sideharsoja sekä verta on kaikkialla, ja potilaita saapuu jatkuvalla syötöllä. Käskyjä lentää puolelta toiselle, kun lääkintäjoukot yrittävät suoriutua poikkeusolojen tilannetta vastaavalla tasolla.

Kiireestä huolimatta tekeminen on varmaa ja harkittua. Onhan toiminta heille ennestään tuttua. 

Lääkintämiehet eivät nimittäin ole koulutettavia varusmiehiä, vaan kertaamaan saapuneita lääkintämiehinä asepalveluksensa suorittaneita reserviläisiä. 

Heillä on jo ennestään kattava koulutus omilta asepalvelusajoiltaan, joten paukkuja ei Paavolan mukaan tarvitse laittaa perusteiden opettelemiseen. 

– Harjoitus on reserviläisille eräänlaista jatkokoulutusta, tehtävän koordinointiin osallistunut kapteeni Pasi Ryhänen täydentää. 

Tarkoituksena on koota aiemmin koulutettu joukko yhteen ja vahvistaa poikkeusoloissa vaadittavaa yhteispeliä.

– Reserviläisille on ehtinyt siviilissä kertyä osaamista, jota voimme hyödyntää kentällä. Kyse on siis olemassa olevien taitojen kehittämisestä, eikä varusmiesten tapaan uuden kouluttamisesta. 

Kokemusta kentän ulkopuolelta

Lääkintämiehet kantavat potilasta hallissa sijaitsevaan telttaan, joka toimii ensihoitopisteen leikkaussalina. Haavoittuneen ottaa vastaan seitsemänhenkinen työryhmä. 

Luoti täytyy poistaa kehosta. Ryhmän apulaiskirurgi nukuttaa potilaan ja asettaa tälle hengitysmaskin päähän. Muut kiinnittävät tarvittavat elintoimintaa tukevat sekä mittaavat laitteet. 

Valmistelut on tehty. Leikkaus voi alkaa. 

Hiki valuu pitkin vastaavan kirurgin poskea. Hän tiedostaa, että pienikin virheliike voi riistää potilaan hengen. 

– Antakaa operaatioveitsi, hän käskee työryhmää.

Millintarkalla operoinnilla hän poistaa luodin potilaan kehosta. Tämän jälkeen kirurgi tikkaa haavan umpeen. Potilaan tila pysyy vakaana.
Ambulanssin kuljettajat kantavat potilaan teltasta pois kohti ambulanssia.

– Leikkaussali 1 vapaa! kuuluu kuskien perästä. 

Ambulanssi kuljettaa potilaan jatkohoitoon lähimmälle sairaalalle, joka toimii yhteistyössä huoltokomppanian kanssa. 

Leikkaussalin ryhmä koostuu siviiliterveydenhuollon ammattilaisista ja opiskelijoista, jotka osallistuvat harjoitukseen vapaaehtoispohjalla. 

Paikalla toimii myös kymmenittäin muita siviilejä erilaisilla taustoilla välinehuoltajasta ensihoitajaan.

Saumatonta yhteispeliä

Soljuva yhteistyö siviiliterveydenhuollon sekä Puolustusvoimien kenttälääkinnän välillä on Ryhäsen mukaan poikkeustilanteessa toimivan terveydenhuollon perusta. 

– Harjoituksella vahvistamme Puolustusvoimien ja hyvinvointialueiden yhteistyötä ja -toimintaa, Ryhänen kertoo. 

– Saamme evakuoitua potilaan aina seuraavalle hoitotasolle, joka tuo lisäarvoa edelliselle. Niin sanottu lääkinnällinen linja jatkuu aina evakuointisairaalaan asti.

Tahojen vastuualueet jakautuvat liukuvasti. Sotilaiden vastuu on sitä suurempi, mitä lähempänä taistelutannerta ollaan. He vastaavat muun muassa tapahtumapaikan evakuoinnista sekä välittömistä ensihoitotoimista. 

Vastaavasti hoidon myöhemmät vaiheet ovat siviilitoimijoiden pääasiallisella vastuulla. Yhteistä pintaa toimijoilla on kenttäsairaalassa, mikä korostuu harjoituksessa. 

– Tämän kokoluokan harjoituksessa meillä on niin suuret resurssit, että voimme ottaa kaikki toimijat samaan aikaan mukaan, ja kehittää niiden välistä viestintää, yliluutnantti Paavola kertoo. 

Yhteistoiminta on hänen mukaansa jo nyt hyvällä tasolla, mutta vaatii jatkuvaa harjoittelua sekä rutiinia. 

– Meillä on yhteinen päämäärä, kokonaismaanpuolustus. Yhteisharjoittelulla kasvatamme sekä sotilas- että siviilipuolen valmiutta ja varautumista tositilannetta varten.