Laskuvarjojääkäri ei kaihda kurjuutta

Aliupseerioppilas Akilles Rechardt kantaa päässään viininpunaista barettia. Baretin saadakseen joutui Rechardt koettelemaan oman henkisen ja fyysisen suorituskykynsä rajoja.

Aliupseerioppilas Akilles Rechardt / Utin jääkärirykmentti / Laskuvarjojääkärikomppania / TJ 205

"Tähän asti palvelus on sujunut hyvin lukuun ottamatta kahta pientä loukkaantumista. Nekin olivat kuitenkin vain pieniä mutkia matkassa, sillä niistä on päästy eteenpäin ja olen nauttinut palveluksesta.

Palveluksessa olen saanut jo paljon hyviä kavereita ja täällä on tullut opittua paljon uutta. Juuri äskettäin alkoi aliupseerikoulu, josta olen saanut uusia näkökulmia johtajana toimimiseen. Inttiin on jo nyt sisältynyt paljon huimia kokemuksia, kuten laskuvarjohyppääminen. Täällä on myös monesti tullut ylitettyä itsensä ja suoriuduttua asioista paremmin kuin olisi itse kuvitellut pystyvänsä. Sellaiset hetket ovat aina hienoja. 

Hyppykoulutuskausi suoritettiin heti palveluksen alussa kesällä. Sen aikana pääsimme hyppäämään viisi kertaa. Hyppykoulutuskauden jälkeen olemme hypänneet kerran, joten yhteensä minulla on alla nyt kuusi laskuvarjohyppyä. 

Hyppykokemus muuttui joka hypyllä. Tällä hetkellä se on hyvin erilainen kuin ensihypyssä. Ensimmäisellä kerralla ei hirveästi kerennyt miettimään mitä tekee, vaan kaikki tapahtui alitajuisesti. Koneessa on kova ryminä ja kun koneen oven avaa, alkaa siellä tuulemaan ja humisemaan kauheasti. Sitten, kun koneessa aletaan nostamaan jätkiä ylös, kiinnittämään koukkua ja lähestymään ovea, alkoi syke nousemaan. Suurin kynnys hyppäämisessä on koneen ovi. Kun siitä pääse läpi, alkaa olo nopeasti helpottamaan. Tämä siis ensimmäisellä kerralla. Nyt, kun toistoja on jo alla, pystyy hyppäämisestä nauttimaan. Hypyn aikana saa sellaisen tietynlaisen adrenaliinipiikin. 

Alkuun meillä oli enemmän aikaa tehdä tarvittavat toimenpiteet ilmassa, koska hyppäsimme korkeammalta. Silloin oli vajaa minuutti aikaa katsoa, että varjo on auennut kunnolla.  Sen jälkeen pitää alkaa katsomaan maata, valmistautuen laskeutumiseen ja myös tähystää kavereita, ettei ajaudu ketään päin.  Nopeasti siinä joutuu siis toimimaan. Jälkikäteen hypystä muistaa vain muutaman silmänräpäyksen, koska jatkuvasti pitää keskittyä tekemiseen. 

Hyppäämisen lisäksi harjoittelemme muitakin siirtymismenetelmiä. Meille on koulutettu esimerkiksi yhteistoimintaa helikoptereiden kanssa. Sen lisäksi koulutukseen kuuluu paljon metsässä liikkumista ja olemista, sillä me laskuvarjojääkärit olemme tiedustelijoita. Meidän tulee osata tehdä metsästä oma pelikenttämme. Erätaitoja harjoittelemme myös ahkerasti. Keväällä ohjelmaan tulee taistelua rakennetulla alueella. Oma tehtäväni on toimia viestimiehenä, joka tuo omaan koulutukseeni vielä hieman erilaisen aspektin. 

Huonoimmat ja parhaat hetket täällä tulevat aina oikeastaan samassa paketissa. Yksi sellainen kokemus oli hyppykoulutuskausi. Se on tunnetusti todella rankka koulutusjakso, jonka aikana todella koetellaan taistelijan henkisiä ja fyysisiä rajoja. Varsinkin niitä henkisiä. Siellä sai onneksi jatkuvasti kavereista tukea ja sitä tarvittiin, sillä rankkaa oli jokaisena päivänä. Kuitenkin jokaisen rankan päivän jälkeen oli päällimmäisenä tunteena voittajafiilis. 

Kirjoitin ylioppilaaksi keväällä 2020. Koulun ohella olen harrastanut golfia, tennistä, padelia ja jalkapalloa. Pohjalla kulki siinä samalla kuntosalitreeni ja yleinen kestävyysharjoittelu pyöräilyn ja lenkkeilyn muodossa. Kun sain kevättalvella tiedon tänne pääsystä, aloin treenaamaan myös hieman palvelusta silmällä pitäen. Palveluksen jälkeen suuntaan opiskelemaan psykologiaa Helsingin yliopistoon. 

Lähdin palveluksesta hakemaan työkaluja siviilielämään ja niitä täältä on myös saanut. Henkinen lujuus on kasvanut roppakaupalla ja siihen päälle kaikki täältä saatava koulutus. Hyvänä esimerkkinä johtajakoulutus. Johdamme täällä vuorotellen toisiamme ja kaikki saavat vähintään aliupseerikoulutuksen. Täältä on saanut perspektiiviä myöhempään elämään, sillä kun täällä on kokenut kovia eivät rankat hetket enää siviilissä tunnu niin kovin pahoilta.

Kun olin noin 10–12-vuotias, tämän koulutuksen käynyt alppihiihtovalmentajani puhui mahdollisuudesta suorittaa varusmiespalvelus tällä tavalla ja siitä jäi takaraivoon ajatus tänne hakemisesta. Kutsunnoissa päätin, että armeija suoritetaan täällä eikä missään muualla."

Haku laskuvarjojääkäriksi on auki 30.11. asti.