Materiaalihankintoja tarkastellaan suorituskyvyn kautta
Rahasta voidaan kiistellä, mutta edessä siintävät isot strategiset hankinnat ovat merkittävä osa puolustusvoimien suorituskykyä tulevaisuudessa. Nyt tehtävät päätökset ulottuvat vuosikymmenien päähän.
Torstaipäivän SuomiAreenalla avasi keskustelu puolustusvoimien pitkän aikavälin materiaalisesta kehittämisestä. Keskustelua käytiin erityisesti seuraavien vuosikymmenien isoista strategisista hankinnoista, joihin lukeutuvat niin Hornetien suorituskyvyn korvaamiseen tähtäävä HX-hanke sekä merivoimien seitsemän käytöstä poistuvan aluksen suorituskyvyn korvaava Laivue 2020 -hanke.
HX-hanketta puolustusministeriössä valmisteleva ilmavoimien entinen komentaja, kenraalimajuri (evp.) Lauri Puranen muistutti, ettei kallis hinta muodostu vain koneista.
– Hintaan sisältyy koko järjestelmä: itse hävittäjä, siihen tarvittavat aseet, sensorit, koulutus-, tekniset ja tukijärjestelmät sekä alkuvaiheen koulutus. Emme ole ostamassa lentokoneita; olemme ostamassa suorituskykyä Suomen puolustusvoimille, Puranen painotti.
Juuri suorituskyvyn korvaaminen on ollut tärkein tarkasteltava tekijä. Vaihtoehtoisilla esityksillä esimerkiksi ilmatorjuntaohjuksista ei panelistien mukaan ole mahdollista korvata Hornetien suorituskykyä etenkin, kun seuraajien suorituskyvyn tulee olla käytettävissä ja edelleen kehitettävissä jopa 2060-luvulle asti.
– Puolustusvoimissa ei lähdetä siitä, että kun tankki poistuu käytöstä niin ostetaan vain tilalle uusi tankki. Tulee katsoa, mitä suorituskykyä se on tuottanut puolustusjärjestelmäämme ja sitten tutkitaan, millä tämä suorituskyky on kaikkein parhaimmin ja tehokkaimmin korvattavissa, Puranen painotti.
Pitkällä aikavälillä hankintoja rytmitetään siten, etteivät ne osu päällekkäin. Kulunut vuosikymmen oli maavoimien, seuraavana vuorossa ovat merivoimat ja hävittäjähankintojen myötä ilmavoimat.
– Suorituskyvyn ylläpitoa voisi verrata siihen, että jos joku normaalin varallisuuden omaava henkilö perisi linnan, eikä koko ajan jotain kohtaa linnasta korjata, niin linna alkaa rapistua, saattaa romahtaa ja on tämän jälkeen käyttökelvoton, pääesikunnan suunnittelupäällikkö, prikaatikenraali Vesa Virtanen havainnollisti.
Myös maavoimille on ensiarvoisen tärkeää, että nyt suunniteltu suurten hankintojen erillisrahoitus toteutuisi. Varustuksen osalta maavoimilla on tarjota kaikille sodan ajan joukoille riittävä ja tarkoituksenmukainen varustus.
– Tämä vuosikymmen on ollut selkeästi maavoimien vuosikymmen, ja maavoimat on saanut sen minkä pitääkin. Ainahan voisi toivoa lisää, mutta komentajana ymmärtää pienen valtion resurssit ja pyrkii mahdollisimman tarkoituksenmukaisesti määrittämään eri joukoille ne tehtävät, joista ne kykenevät suoriutumaan hyvin. Sisarpuolustushaarojen isojen hankintojen myötä maavoimatkin saadaan välivalmiiseen vaiheeseen, jolla elätämme maavoimia pitkälle 2030-luvulle asti, maavoimien komentaja, kenraaliluutnantti Petri Hulkko korosti.
Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen apulaisjohtaja, kenraalimajuri Kari Renko perusteli myös puolustusvälineiden markkinalogiikkaa ja korkeahkolta vaikuttavia hintoja.
– Puolustusvälineiden markkina on siinä mielessä outo, että siellä on vähän myyjiä ja vähän ostajia. Hinnat riippuvat siitä, onko muita ostajia samaan aikaan samasta tuotteesta. Markkina ei ole samalla tavalla kilpailtu kuin kuluttajamarkkina ja siksi hinnat voivat joskus olla korkeampia, Renko tyynnytteli.
Puolustusvoimien sisällä on tehty pitkäaikaista, useamman vuoden tutkimusta muun muassa Hornetien suorituskyvyn korvaamisesta. Logistiikkalaitos on tässä isossa roolissa: sille annetaan suorituskykyvaatimukset, joita insinööreistä koostuva työryhmä lähtee purkamaan yhä pienemmiksi ja pienemmiksi osiksi. Lopputuloksena esimerkiksi hävittäjähankintojen kohdalla tarkastellaan hyvinkin yksityiskohtaisesti, mikä tarjokkaista muodostaa parhaan kokonaisuuden ja tarjoaa siten parasta mahdollista suorituskykyä rahoituskehyksen sisällä.
Julkisilla rahoilla toimittaessa puolustusvoimien logistiikkalaitos vastaa valtiolle siitä, että esitettävä ratkaisu todella on paras mahdollinen kaiken sen tiedon valossa, mitä käytettävissä on. Kuvaavaa on, että monitoimihävittäjien valmistajien suunnalta on kuulunut viestiä, että Suomen tarjouspyyntöihinsä sisällyttämät suorituskykykriteerit ovat olleet äärimmäisen korkeita.
– Suurhankintojen merkitys avautuu ehkäpä vertaamalla puolustusbudjettia bruttokansantuotteeseen – se on tällä hetkellä noin puolitoista prosenttia ja nousee hankintojen myötä noin kahteen prosenttiin. Puhutaan valtavista rahoista, ja sen takia on niin tärkeää mennä mutteritasolle asti, jotta se investointi, jonka tasavalta tuleviin hankintoihin ja maanpuolustukseensa tekee, on tehty fiksusti, Renko painotti.
Hävittäjähankinta on vuosikymmenien investointi, mutta vaalikaudet ovat nelivuotisia. Puolustusvaliokunnan varapuheenjohtaja, kansanedustaja Mika Karin mukaan asetelma vaatii erityistä luottamusta puolustusvoimien ja poliitikkojen välillä.
– Kun puhutaan 30 vuoden päähän politiikassa, niin puhutaan jo useammasta hallituksesta ja valtaosa meistäkin on huomattavasti vanhempia 2050-luvulla. Meillä on iso vastuu myös tulevien päättäjien budjeteista, sillä hävittäjien koko elinkaarikustannukset on huomioitava. Toisaalta meidän on annettava tuleville päättäjille sellainen konetyyppi, jolla pärjätään myös pitkälle 2050-luvulle, Kari selosti.
Pääesikunnan suunnittelupäällikkö Vesa Virtanen korosti puolestaan, että puolustusvoimat pyrkii parhaansa mukaan kertomaan poliitikoille ja päättäjille sitä, mihin hävittäjiä ja niiden tarjoamaa suorituskykyä tarvitaan.
Laivue 2020 -hankkeen korvettien valmistuksesta neuvotellaan paraikaa laitetoimittajien ja Rauman telakan kanssa. Neuvottelut ovat hyvällä mallilla, ja tahtotila on, että alukset rakennetaan Suomessa.
– Näin vaativaa sota-alusta ei Suomessa ole koskaan valmistettu. Haluamme varmistua siitä, että telakalla on kyky rakentaa tämän tason aluksia, Puranen selvensi.
Meriyhteyksien puolesta Suomi on valtiona kuin saari, jonka merialueiden turvaaminen on siksi äärimmäisen tärkeää. Kauppareittien ja merikuljetusten tyrehtyessä koko Suomi pysähtyisi hyvin vikkelään.
– Meriliikenteen suojaaminen, Suomen puolustaminen miinoitteilla ja sukellusveneiden torjunta ovat esimerkkejä suorituskyvyistä, jotka tulee olla omissa käsissämme, Virtanen painotti.
Julkisuudessa väläytelty ajatus siitä, että Ruotsi voisi hoitaa suurella laivastollaan myös Suomen meripuolustuksen on Virtasen mukaan lähtökohdiltaan pielessä.
– Olemme sotilaallisesti liittoutumaton maa, ja lähtökohtaisesti vastaamme itse oman maamme puolustamisesta. Siksi kaikkien suorituskykyjen, myös meripuolustuksen, tulee olla omassa hallussamme: ei voida lähteä siitä, että Ruotsi hoitaa sen meidän puolesta.
Viime hallituskaudella puolustusbudjettia leikattiin lähes historiallisen paljon. Sopeuttamiset tehtiin, mutta viimeistään Venäjän toimet Ukrainassa havahduttivat jälleen nostamaan määrärahoja.
– Tasavallan vakuutuspuoli – puolustusvoimat – on tietynlainen vakuutus sille, että pahanakin päivänä tässä maassa pidetään omasta suvereniteetista kiinni, tarvittaessa sitten vaikka aseellisin voimin. Vuoden 2014 tapahtumat herättivät kansakunnan siinä mielessä, Kari totesi.
Puolustustarvikkeiden hankinnassa ja suorituskyvyn korvaamisessa korostuu yleisimmin laatu, ei niinkään hinta tai määrä.
– Vanha sanonta pitää aika hyvin kutinsa: köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa, Mika Kari veisteli.
– Olemme valmiita maksamaan vaikka vähän enemmänkin, jos siten saamme sitä, mitä tarvitsemme. Suomi hoitaa maanpuolustuksensa itsenäisesti ja omin voimin, minkä takia toivonkin, että myös jatkossa panostamme laatuun, Kari jatkoi.
Virtanen painotti jokaisen kolmen kriteerin olevan tärkeä.
– Puolustusjärjestelmä on kokonaisuus, ja joissakin osa-alueilla määrä on hallitsevampi, toisissa kärkisuorituskyky, laatu, on tärkeämpi.
Myös Kari Renko muistutti laadun tärkeydestä.
– Meillä tuskin koskaan käytetään kriteerinä halvinta hintaa. Useimmiten hinta-laatu-suhde on tärkeä kriteeri, kun taas kriittisimmissä asejärjestelmissä alkaa korostua se, että ostetaan parasta mahdollista suorituskykyä mihin meillä on varaa, Renko painotti.