Kuuluuko kriittinen ajattelu hyvän sotilaan taitoihin?
Kirjoittaja pohtii hyvän sotilaan ominaisuuksia.
Sotilaskoulutus alkaa useimmiten käskystä. Asevelvollinen nousee silloin kun käsketään, syö silloin kun käsketään ja oppii tekemään kuten käsketään.
Kyse ei ole dialogista, vaan hierarkiasta, jossa tieto ja toiminta kulkevat ylhäältä alas, kouluttajalta varusmiehelle. Tämä koulutus perustuu järjestelmään, jossa yksilön roolina on totella, ei kyseenalaistaa.
Brasilialainen kasvatusfilosofi Paulo Freire kutsuisi tällaista rakennetta sorrettujen pedagogiikaksi – koulutukseksi, joka ei pyri vapauttamaan yksilön ajattelua, vaan muokkaamaan hänet kuuliaiseksi osaksi koneistoa. Oppiminen on siis yksisuuntaista annetun ottamista.
Mutta millaisia ihmisiä tällainen koulutus tuottaa?
Sodan historiassa näemme, että pahimmat vääryydet eivät ole aina olleet pahojen ihmisten tekoja, vaan heitä tottelevien.
Filosofi Hannah Arendt seurasi natsiupseeri Adolf Eichmannin oikeudenkäyntiä ja puhui pahuuden arkipäiväisyydestä. Arendtin mukaan ihminen, joka ei pysähdy ajattelemaan, voi osallistua hirveyksiin pelkästä kuuliaisuudesta.
Arendtin tutkimuksen mukaan Eichmann oli vaan tavallinen virkamies, joka hoiti tehtävänsä mekaanisesti, mikä teki hänestä niin vaarallisen.
Kuinka voimme varmistaa, ettei yksikään asevelvollinen ajaudu sellaiseen toimijuuteen, jossa käskyjen totteleminen syrjäyttää inhimillisen arvioinnin?
On kuitenkin tärkeä tunnistaa, ettei varusmiespalvelus pysy koko ajan samanlaisena. Vaikka koulutus alkaa autoritaarisena, varusmiesten ja johtajien välinen suhde muuttuu usein palveluksen edetessä. Harjoitusten arjen kautta syntyy luottamusta ja roolit pehmenevät. Upseerit eivät ole enää pelkkiä käskijöitä, vaan myös ryhmänsä tukijoita.
Johtajatehtävissä toimivat varusmiehet saavat koulutuksensa yhteydessä syväjohtamisen opetusta, joka sisältää eettisten tilanteiden pohdintaa ja vuorovaikutustaitoja.
Mutta voisiko kriittiselle ajattelulle löytyä tilaa myös muiden kuin johtajien koulutuksessa?
Tällä hetkellä painopiste varusmieskoulutuksessa on selviytymisessä, tehokkuudessa ja tottelemisessa. Harjoituksissa opetellaan nopeaa reagointia, eikä niinkään hidasta pohdintaa. Myös pohdiskelulle on tärkeää luoda aikaa, jos haluamme kouluttaa eettisesti ajattelevia sotilaita.
Sotilaita, jotka ymmärtävät mitä puolustavat ja miksi.
Jos sotilas tulee moraalin ja käskyn keskeiseen ristiriitaan, ja koulutus ei ole valmistanut häntä tällaiseen tilanteeseen, kenen vastuulla seuraukset lopulta ovat?
Freiren mukaan vapauttava koulutus ei tarkoita kurittomuutta, vaan tietoisuuden kasvattamista.
Voisiko kysyminen, arvottaminen ja vastaaminen myös olla hyvän sotilaan ominaisuuksia?
Että hän ei ole vain vastaanottaja, vaan myös ajattelija. Hänellä on arvopohja, joka kestää tilanteissa, joissa ohjeistus ei riitä. Että hän puolustaa, koska ymmärtää, ei vain koska käsketään.
Kysymys ei ole auktoriteetin murtamisesta, vaan ajattelun vapauttamisesta. Kun sotilas ymmärtää syvemmin miksi toimii, hän tekee sen vahvemmin ja tietoisemmin.
Todellinen turvallisuus ei synny pelkästä järjestyksestä, vaan ihmisistä, jotka ymmärtävät roolinsa moraalisina toimijoina.
