Kuuluuko e-urheilu armeijaan?
Varusmies pohtii eri lajien paikkaa urheilukoulussa.
Urheilukoulun tarkoituksena on edistää maanpuolustustahtoa mahdollistamalla esikuvana toimivien urheilijoiden palvelus. Palvelus Urheilukoulussa yhdistää sotilaskoulutuksen ja oman lajin harjoittelun.
Tänä vuonna hyväksytyistä hakijoista otsikoihin nousi ensimmäinen palveluksen aloittanut e-urheilija.
Se jos mikä närkästytti äänekkäimmät sohvaperunat ja katkerimmat Olympos-vuoren jumalten kunniaksi kisattavien lajien kannattajat, joiden silmissä e-urheilijoiden sotataidot kiteytyvät pelin keskustelupalstalla vastustajan haukkumiseen ja näppäimistön aggressiiviseen hakkaamiseen.
Eriskummallisten lajien joukossa e-urheilu ei kuitenkaan ole ensimmäinen. Viime vuosina lajien kirjo Urheilukoulussa on monipuolistunut huimasti.
Niin varusmiespalveluksen kuin Urheilukoulun tulisi tuottaa suorituskykyisiä joukkoja. Siispä tulee pohtia, että saadaanko e-urheilijoista, hiihtäjistä tai vaikkapa vesipallon pelaajista koulutettua päteviä sotilaita.
Vaikka osa Urheilukoulun lajeista kuulostaa omaan korvaan vain nimellisesti urheilulta, ahkerille urheilijoillekin pitää suoda mahdollisuus suorittaa varusmiespalvelus.
Asevelvollisuus koskee heitä samalla lailla kuin muitakin miespuolisia kansalaisia. Turha tärvellä nuorten uraa, jos on mahdollista tyydyttää niin Puolustusvoimien kuin urheilijan tavoitteet.
Itse en kylläkään lähettäisi yhtäkään jalkapalloilijaa eturintamalle ilman henkilökohtaista lääkintämiestä. Tikku pikkusormessa saattaa aiheuttaa heittäytymisen maahan ja tuskallisen tuomarin paikalle huutelun.
On kuitenkin loogista tarjota heille mahdollisimman mutkaton varusmiespalvelus. Ei ole kenenkään etu lytätä itävää maailmanmestaria, joka voisi olla Suomen maailmalle nostava voima.
Ehkä Puolustusvoimat ei myöskään ole lanseeraamassa seuraavia rakuunoita SM-tason keppihevosratsastajista, vaan urheilijat nähdään muunakin kuin lajiensa edustajina.
Urheilulajin ei kannata antaa määrittää yksilöä. E-urheilijat esimerkiksi usein liikkuvat pelaamisen vastapainoksi keskimääräistä nuorta enemmän. Pelkkä e-urheilija -merkki otsassa ei ole este ryynäämiselle ja telttojen kasailulle.
Tarkkaan treenattujen lahjakkuuksien lisäksi urheilijoilta löytyy sotilas- kuin johtamistaitojakin. E-urheilijalle lennokin ohjain sopii käteen kuin muidenkin konsolien kapulat ja joukkuelajien pelaajille ryhmätaidot ovat viilattu ammattitasolle.
Nykysodankäynti on osoittanut, että yhä useampi sotilas taistelee näyttöpäätteen kautta. Sotilaan taidot kehittyvät ja uusien sukupolvien taidot on huomioitava tässä kehityksessä.
Urheiluyleisön ja nuorison esikuvina olevat nuoret urheilijat toimivat hienoina esimerkkeinä suorittaessaan asepalveluksen Urheilukoulussa. Jokaisesta urheilijasta ei tarvitse valmistaa koneenomaisia sotilasta. Riittää, että suorittaa kunniakkaasti varusmiespalveluksen.
