Kutsumus löytyi vaunujen parista

Viestimies / Panssariprikaati, Parola / Panssariviestikomppania / TJ 50

"Miehistön hommat ja jonkun laitteen ajaminen kiehtoi jo ennen intin aloittamista. Olen iloinen, että pääsin vaunun ajajaksi, kun siviilissä ei vaunuja pahemmin pääse ajamaan. 

Vaunuhommissa hyvää on se, että pystyy oivallusten kautta oppimaan asioita, kuten miten kannattaa syöttöä eli kaasua käyttää pattisella uralla, tai miten vaunu kannattaa linjata tiukkoihin paikkoihin.

Vaunun huolloissa taas oppii paikantamaan vikoja ja pääsee keksimään ratkaisuja vikojen korjaamiseen. Käsien likaaminen ja työkalujen käyttäminen on aika terapeuttista.

Vaunua ajaessa johtajan ja ajajan välillä on sellainen hyvä luottamus toisiinsa. Esimerkiksi pakittaessa johtaja sanoo mihin käännetään ja ajajan pitää vain luottaa, että johtaja ei ajata vaunua puuhun tai ojaan.

Paras inttimuisto on vaunukurssi ja siellä olleet tyypit. Oman kehityksen ajamisessa sekä vaunun huoltamisessa näkee näin jälkikäteen ja mielenkiintoisen kurssin ansiosta motivaatio oppimiseen pysyi yllä koko kurssin ajan. Toki edelleen on intoa oppia paremmaksi ajajaksi.

Pieni ekstra juttu ajajalle on se, että jos ajaessa on sateinen ja kylmä keli, niin voi pistää vain ajajan luukun kiinni ja sisätilan lämmityksen päälle, niin on kuiva ja lämmin ajaa. 

Usein tuntuu, että monet naiset koittavat heti päästä aliupseerikurssille ja reserviupseerikouluun. Itse myös vähän mietin johtajakoulutusta, mutta en ole päivääkään katunut, että palvelustehtäväni on miehistön hommat vaunun ajajana. Tämä on se homma, mistä oikeasti tykkään ja nautin."