Kurkkusalaateista koulunpenkille

Palvelukseen astuvia stressaa usein se, ettei seuraavalle syksylle tai keväälle ole opiskelupaikkaa. Pääsykokeisiin lukeminen ja osallistuminen palveluksen aikana on mahdollista, mutta onnistuminen vaatii kovaa asennetta ja työtä.

Tuomas Majuri astui varusmiespalvelukseen heti lukio-opintonsa päätettyään kesällä 2015. Uudenmaan prikaatiin lähtiessään Majurilla ei ollut opiskelupaikkaa, mutta hänellä oli selkeä tavoite päästä lukemaan lääketiedettä.

Majuri olisi voinut suorittaa palveluksen pois alta puolessa vuodessa keskittyäkseen lukemiseen, mutta hän suuntasi sen sijaan aliupseerikouluun. Luku-urakka alkoi tammikuussa, samaan aikaan kun uudet alokkaat saapuivat.

– Aluksi luin iltaisin tuvassa taskulampun valossa, sotilaskodin kirjastossa sekä varusmiestoimikunnan tiloissa. P-kauden jälkeen luin tyhjissä tuvissa ja komppanian vapaa-ajan tilassa. Melua tietenkin oli, mutta heitin aina kuulosuojaimet korville, Majuri kertaa.

Leireille Majuri otti mukaan pari kirjaa sekä laskimen joko laukkuun tai taisteluliivin sisälle. Hän toimi venekuskina ja luki sekä eri saarilla että veneessä, kun tilaisuus sen salli. Hän ei osaa tarkalleen sanoa tuntimäärää, mitä käytti lukemiseen, mutta uhrasi siihen pienetkin hetket vapaa-ajastaan.

– Maanantaista torstaihin luin yleensä kello 18–22, viikonloppulomilla noin kahdeksan tuntia päivässä. Tuollainen rytmi minulla oli koko ajan lukuun ottamatta leirejä, jolloin ei välttämättä ehtinyt edes koskea kirjoihin viikkoon.

Majurin ei tarvinnut etsiä kaukaa esimerkkiä siitä, että palveluksen aikana voi lukea itsensä opiskelemaan. Hänen isoveljensä oli kaksi vuotta aiemmin raivannut tiensä Vekaranjärveltä valtiotieteelliseen ja kotiutunut kersanttina.

Monet varusmiehet Majurin komppaniassa hakivat niin ikään opiskelemaan, mutta harvalla riitti kärsivällisyyttä ja motivaatiota päivittäiseen ahertamiseen.

– Siinä huomasi heti, ketkä halusivat tosissaan opiskelemaan. Olihan se rankkaa itsellekin, kun tiesi että siviilissä porukka lukee kymmeniä tunteja päivässä käyden samalla valmennuskurssilla, Majuri huomauttaa.

Toukokuun puolivälissä järjestetty pääsykoe sujui lopulta onnistuneesti ja Majuri pääsi sisään Oulun yliopiston lääketieteelliseen tiedekuntaan, jossa hän aloitti opinnot tänä syksynä. Jälkikäteen hän toteaa puolustusvoimien osoittautuneen parhaaksi mahdolliseksi valmennuskurssiksi.

– Opin käyttämään lukuaikaa todella tehokkaasti. Kun tiesi, että iltaisin on neljä tuntia aikaa ennen nukkumaan menoa, tuli laskettua tehokkaasti enkä pitänyt paljoa taukoja.

Hän myöntää, että esimerkiksi hiukkasfysiikan kvarkkiteorian lukeminen kipinävuoron aikaan leireillä oli raskasta, mutta senkään ei kuuluisi olla tekosyy. Hän lisää virne suupielessä, että leireillä oli hyvä tilaisuus tehdä ekologista kenttätutkimusta ja tarkkailla eri eliöitä.

Vaikka lukeminen vaati runsaasti omistautumista, Majuri ei joutunut omien sanojensa mukaan karsimaan muista menoistaan. Hän kävi pari kertaa viikossa salilla ja näki viikonloppuisin ystäviään.

– Intissä löytää aina lukuaikaa, kunhan jaksaa nähdä vaivaa ja soveltaa vähän. Se ei ole helppoa, mutta motivaation ollessa kunnossa kaikki on mahdollista, Majuri päättää.