Kunniatehtävä, josta ei voinut kieltäytyä

Jussi Nuortevan mielestä on tärkeää, että valtio palkitsee kansalaisiaan. Ritarikuntien kanslerin tehtävän kohokohtia on nähdä kuinka ihmiset ovat yllättyneitä ja iloisia siitä, että heitä on palkittu.

– Olisi ehkä pitänyt laittaa tumma puku, Jussi Nuorteva pohtii, kun otetaan valokuvia haastattelua varten.
– No, ei se kanslerinkaan elämä joka päivä pelkkää juhlaa ole.
Ei varmastikaan, mutta viime aikoina juhlaa on riittänyt. Nuorteva on Suomen Valkoisen Ruusun ja Suomen Leijonan ritarikuntien kansleri. Viimeisen kahden vuoden aikana on juhlistettu Suomen itsenäisyyden sataa vuotta, Suomen Leijonan ritarikunnan 75-vuotissyntymäpäivää ja Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan 100-vuotista taivalta. Juhlallisuuksien yhteydessä on julkaistu juhlakirjoja ja juhlasivusto svr100.fi. Paraikaa Yle valmistelee dokumenttia ritarikunnista ja Kansallisarkistossa on ritarikuntien historiaa käsittelevä näyttely. Ritarikuntien pääjuhla järjestettiin 16. toukokuuta Presidentinlinnassa.
Suomessa on kolme valtiollista ritarikuntaa, jotka palkitsevat kansalaisia kunniamerkeillä: Vapaudenristin ritarikunta, Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunta ja Suomen Leijonan ritarikunta. Sotilaallisista ja maanpuolustuksellisista ansioista palkitsevalla Vapaudenristin ritarikunnalla on oma organisaationsa, jota johtaa kansleri, kenraali Ari Puheloinen. Valkoisella Ruusulla ja Suomen Leijonalla on puolestaan yhteinen hallitus, ja Nuorteva toimii niiden kanslerina.
– Kanslerin päätehtävä on johtaa kunniamerkkiehdotusten valmistelua, Nuorteva tiivistää.
Kunniamerkkiä voi periaatteessa ehdottaa kuka vain: työnantaja, järjestö tai yksityishenkilö. Ehdotukset lähetetään asianomaisiin ministeriöihin, jotka välittävät ne ritarikunnille. Jokaisella ministeriöllä on oma kunniamerkkikiintiönsä.
– Ulkoministeriö ja puolustusministeriö ovat kunniamerkkiesitysten mallioppilaita, kansleri kehuu.

Ritarikuntien hallitus, johon kuuluu seitsemän henkeä, käy ehdotukset läpi. Yksi tärkeimmistä tehtävistä on varmistaa, ettei ehdotetulla kunniamerkin vastaanottajalla ole karenssia. Karenssi tarkoittaa, että kahden valtiollisen kunniamerkin vastaanottamisen välissä täytyy olla vähintään seitsemän vuotta. Karenssi koskee myös Vapaudenristejä ja arvonimiä. Puolustusvoimissa ylennystä ja kunniamerkkiä ei voi saada samalla kertaa.
– Ei liikaa makeaa yhdellä kertaa, Nuorteva sanoo.
Suurimman työn valmistelussa tekee ritarikuntien sihteeri, nykyisin kontra-amiraali evp. Antero Karumaa.
– Hän on toiminut tasavallan presidentin adjutanttina ja puolustusvoimien henkilöstöpäällikkönä ja tuntee tämän järjestelmän ja diplomatian käytännöt, Nuorteva selostaa.
Kun ritarikuntien hallitus on käynyt ehdotukset läpi, kansleri esittelee listat tasavallan presidentille, joka on ritarikuntien suurmestari. Se ei ole valtion normaali esittelymenettely, vaan suurmestarina tasavallan presidentti päättää suvereenisti kunniamerkkiasioista.
– Joko antaa tai ei anna.

Hallitus kokoontuu neljästä viiteen kertaa vuodessa. Työ painottuu Puolustusvoimain lippujuhlan päivän ja itsenäisyyspäivän ympärille. Lisäksi kunniamerkkejä vaihdetaan valtiovierailuiden yhteydessä ja ulkomaisia diplomaatteja palkitaan, kun heidän kautensa Suomessa päättyy.
Kunniamerkin tie ehdotuksesta saajalle on pitkä prosessi. Nuortevan mukaan ehdotusten käsittely etenee rutiininomaisesti, mutta listoissa riittää läpikäymistä etenkin ennen itsenäisyyspäivää.
– Lähtökohta on, että listat saadaan verkkoon kolme arkipäivää ennen itsenäisyyspäivää.
Monet kunniamerkkien saajista kutsutaan itsenäisyyspäivän juhlavastaanotolle Presidentinlinnaan, joten heillä täytyy olla hyvin aikaa lunastaa saamansa kunniamerkki.
Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunta perustettiin valtionhoitaja C.G.E. Mannerheimin aloitteesta vuonna 1919. Sisällissodan aikana perustettu Vapaudenristin ritarikunta oli lakkautettu ja Mannerheim halusi ritarikunnan, jonka kunniamerkkejä saatettiin jakaa myös ulkomaalaisille valtionpäämiehille. Nykyäänkin Suomen korkein kunniamerkki on Suomen Valkoisen Ruusun suurristi ketjuineen, jota jaetaan vain suomalaisille ja ulkomaisille valtionpäämiehille.
Käänne kunniamerkkipolitiikassa tapahtui sotien jälkeen. Kunniamerkkien kirjo kasvoi, kun lakkautettu Vapaudenristin ritarikunta herätettiin henkiin ja perustettiin uusi Suomen Leijonan ritarikunta. Veteraanit oppivat lukemaan ja ymmärtämään kunniamerkkejä.
– Veteraanitilaisuuksissa on hauska nähdä kuinka veteraanit osaavat lukea toistensa tarinan rintapielessä olevista kunniamerkeistä, Nuorteva kertoo.

Urho Kekkosen aikana palkitsemisjärjestelmä laajeni.
– Kun Kekkonen teki maakuntamatkoja, hän jakoi kunniamerkkejä paikallisille toimijoille. Hän saattoi sanoa, että ”tälle kaverille mitali” ja adjutantti kirjoitti nimen ylös, Nuorteva kuvailee.
– Muodollisesti päätökset tehtiin normaalin prosessin mukaan, hän lisää.
Kekkonen loi ritarikuntiin demokraattisen ajattelun, jossa ei palkita pelkästään eliittiä, vaan kaikilla Suomen hyväksi työtä tehneillä on siihen mahdollisuus. Kunniamerkin voi saada mistä tahansa työstä, joka vie yhteiskunnan arvoja ja yhtenäisyyttä eteenpäin.
– Suomen kunniamerkkijärjestelmässä ei ole poliittisia vaikuttimia, Nuorteva painottaa.
Hän muistaa kuinka muutama vuosi sitten vasemmistoliiton kansanedustaja Paavo Arhinmäelle myönnettiin kunniamerkki. Arhinmäen kohdatessaan Nuorteva totesi, että ennen vanhaan vasemmistolaiset eivät suostuneet ottamaan kunniamerkkejä vastaan.
– Arhinmäki vastasi, että arvostaa sitä, miten järjestelmä palkitsee puoluekannasta tai näkemyksistä riippumatta sen työn mitä on tehnyt, Nuorteva kertoo.
– Siitä näkee, että meillä ei ole asiassa jakoa, vaan kunniamerkkijärjestelmää arvostetaan laidasta laitaan. Valtiollisen tunnustuksen saaminen ilahduttaa ihmisiä ja auttaa ymmärtämään, että työ, jota on tehty, on arvostettua.

Ritarikuntien kanslerius on kunniatehtävä, josta ei saa korvausta. Päivätyönään Jussi Nuorteva toimii Kansallisarkiston pääjohtajana. Tässä virassa hän on ollut jo kuusitoista vuotta. Taustaltaan hän on teologi ja historioitsija. Kansallisarkiston kautta Nuorteva päätyi myös ritarikuntiin.
– Kansallisarkisto on myös Suomen heraldinen virasto. Me vastaamme heraldisista tunnuksista kuten puolustusvoimien tunnukset, liput, kuntien vaakunat, viranomaisten leimat ja sinetit. Kunniamerkit kuuluvat siihen joukkoon, Nuorteva listaa.
Näin syntyi kytkös ritarikuntiin.
– Tasavallan presidentti oli tämän kytköksen jostain saanut tietoonsa ja soitti ja kysyi, tulisinko ritarikuntien hallitukseen. Se oli tarjous, josta ei voi kieltäytyä, Nuorteva muistelee.
Hallituksessa hän on toiminut nyt kuusi vuotta, vuoden varakanslerina ja kaksi vuotta kanslerina.
– Itsekin aina vähän ihmettelee, miten näihin paikkoihin päätyy.