Kunnianhimoisella kersantilla on katse kultamitalissa

Metsän siimeksessä Suomen suunnistuksen ykköstykki, kersantti Marika Teini tietää tarkalleen minne mennä. Metsän ulkopuolella suunta on jo otettu, mutta valittavia polkuja on vielä monia.

Mikä yhdistää suomalaisten suuria urheilusankareita, joista kukaan ei voi olla pitämättä? Jari Litmasta, Antti Ruuskasta tai Kaisa Mäkäräistä? Kenties tavallisuus, vaatimattomuus ja se, että parhaat suoritukset tehdään oikealla hetkellä. Se, että otsikoissa ollaan suoritusten, eikä sanomisten vuoksi. Suunnistaja Marika Teini on vielä edellä mainittuja urheilusankareita tuntemattomampi, mutta ainekset heidän joukkoon ovat kasassa.

– Olen rauhallinen ja leppoisa persoona, en mikään stressaaja. Varmaan se sama urheilussakin sitten auttaa. Olen hyvä kilpailija ja se on paras ominaisuus. Arvokisojen paineiden käsittely on ehkä se yksittäinen isoin juttu jolla tekee ne erot, kun tosi monet ennakkosuosikit sortuu virheisiin, muotoilee Teini, kun tivaan hänen vahvuuksiaan.

Huippu-urheilun ja työnteon yhteensovittamisesta puhutaan aika-ajoin. Teini työskentelee Kaartin jääkärirykmentissä liikunta-aliupseerina. Mitä hänen työnkuvaansa kuuluu?

– Minun työpiste on Santahaminan varuskunnan valmennuskeskuksella, niin siellä kaikennäköistä. Kuntotestaus on yksittäinen selkein homma, kun meidän varusmiesurheilijat käy tekemässä siellä mattotestejä. Varusmiesurheilijoiden harjoittelun tukemista, Teini avaa arkeaan.

Lisäksi liikunta-aliupseerin tehtävänä on olla mukana Puolustusvoimain urheilukoulun eri projekteissa, kuten ensi vuonna 40 vuotta täyttävän urheilukoulun juhlallisuuksien järjestämisessä. Teini on urheilijana loistavassa työpaikassa, sillä liikunta-aliupseerina myös urheileminen on osa työnkuvaa.

– Oma harjoittelu on osa toimenkuvaa. Täällä ollaan joustavia – ei tarvitse miettiä, että pääseekö maajoukkueleireille ja kisoihin, kaikkiin on hyvin irronnut aikaa, hän kertoo.

Puolustusvoimat siis tarjoaa urheilijalle mahdollisuuden työskennellä urheilun ehdoilla. Suomessa etenkin yksilöurheilijat elävät usein köyhyysrajan alapuolella, ja urheileminen pitää rahoittaa täysin itse. Teinin kohdalla leipä on taattu, ja keskittymisen voi kohdentaa täysin urheiluun. Hänen mukaansa suunnistuspiireissä tämän kaltainen toimintamalli on yleisempää ulkomailla kuin Suomessa.

– Itä- ja keskieurooppalaiset ovat melkein kaikki jollain tavalla armeijan palkkalistoilla. Tosin suurin osa heistä tekee hyvin vähän töitä ja ovat lähinnä vain nimellisesti siellä.

Liikunta-aliupseerin viran saamiselle ja myös sen säilyttämiselle on ehtonsa. Yksi ehto on se, että asepalvelus on suoritettuna. Toinen ehto on se, että tulosta täytyy tulla. Liikunta-aliupseereilla on kolmen vuoden sopimukset, jonka päätteeksi katsotaan onko menestystä tullut tarpeeksi ja voidaanko sopimusta jatkaa.

– Olympiakomitea laittoi hakijat järjestykseen, että keitä he suosittelisivat tähän tehtävään, Teini kertoo valintaprosessista.

Mikäli Teinin kolmivuotinen pesti tulisi tänä vuonna päätökseen, sen jatkumisesta voisi olla varma, sillä Teinille kesä 2018 oli kaikkien aikojen paras: toukokuussa hän nappasi Euroopan mestaruuden ja elokuussa maailmanmestaruuskisoista hopeaa. Molemmat mitalit tulivat keskimatkan kilpailusta. Syyskuussa hänestä tuli viikon sisään suomenmestari viestissä, sekä sotilaiden Suomen- ja Pohjoismaiden mestari henkilökohtaisissa kilpailuissa.

Teini ajautui suunnistuksen pariin jo hyvissä ajoin, sillä Teinin äiti työskenteli paikallisen suunnistusseuran nuorisotoiminnan vetäjänä. Ensimmäisissä kilpailuissa hän muistaa käyneensä 7-vuotiaana. Varsinaisia harjoitustunteja Teinillä kertyy nykyään 600–700 vuodessa, minkä lisäksi päiväohjelmaan kuuluu esimerkiksi lihashuoltoa.

Syy Teinin onnistuneen kauden takana on hyvin perinteinen.

– Isoin juttu oli, että jalat olivat ehjänä koko talven kisakauden alkuun asti, joten pystyi tekemään hyvän harjoituskauden, MM-hopeamitalisti kertoo.

Luonto on Marika Teinille tärkeä. Tietyllä tapaa se on hänen työtoimisto, onhan liikunta-aliupseerin yksi tärkeä työtehtävä tehdä hyvää jälkeä urheilukentillä, eli Teinin tapauksessa luonnon helmassa. Luonnosta Teini saa kuitenkin myös muuta.

– Vuoden kohokohtani on ollut jo monta vuotta se, että kun MM-kisat on ohi, niin olen lähtenyt vajaaksi viikoksi vaeltamaan. Tänä vuonna olin Innsbruckin ympäristössä vuorilla. Se on varmaan sellanen juttu mitä haluisin tehdä uran jälkeen enemmänkin, eli käydä kaikkia hienoja vaellusreittejä, hän kertoo.

Teini myös vakuuttaa, että vaeltamassa urheilu unohtuu, vaikka metsässä oltaisiinkin

– Kyllä sen suunnistuksen siellä pystyy unohtamaan. Se on sellanen lomaviikko, Teini jatkaa.

Mitä Marika Teini sitten tekee silloin, kun hän ei ole metsässä suunnistamassa, luonnossa vaeltamassa tai Santahaminassa työskentelemässä?

– Minulla on oikeustieteen opiskelupaikka Joensuuhun, että vapaa-ajalla yritän edistää opintoja, jotta joskus sieltä valmistuisin. Maisterivaihe on nyt kesken ja jos opiskelisin normaaliin tahtiin niin puolitoista vuotta menisi valmistumiseen, mutta nyt menee varmaan useampi vuosi, sillä opiskelen silloin, kun ehdin, Teini kertoo.

Liikaa aikaa Teini ei ole käyttänyt tulevaisuuden suunnitteluun, sillä reitinvalinta juristin uralle on vielä tekemättä.

– Minua kiinnostaa kaikki oikeustieteen alat, eikä sinänsä ole mitään väliä mitä tekisi. Katsotaan sitten, kun valmistuu että mistä päin löytyisi töitä. Olen aika avoin ottamaan vastaan mitä vain, hän jatkaa vaatimattomasti.

Teini kaikesta päätellen todella on rauhallinen ja leppoisa, mikä muistuttaa montaa suomalaista menestyjää. Hänen puheistaan on myös huomattavissa jotain, mitä jokainen huippu-urheilija menestyäkseen tarvitsee.

– Nyt kun näkee, että pystyy kilpailemaan siellä maailman huipulla top 3 -sijoituksista, niin kyllä tavoitteena on, että ensi vuonna MM-kisoista haetaan se kultamitali pois, Teini toteaa kunnianhimoisesti.