Kunnia some-jermuille

Video on kiertänyt internetissä vuosia. Maastopukuinen portsari tarkistaa henkkarit ja vinkkaa tulijan peremmälle. Sisäänkäynti on sen verran matala, että on ryömittävä. Oviaukko johtaa lumiluolaan, jossa konemusiikki pauhaa ja m05-kuosiin puetut soturit tanssivat sen, minkä katto antaa myöten.

Naurattaa. Ja samalla on oudon ylpeä olo. Juuri tähän, hieman hullujen, kylmyydestä mitään piittaamattomien suomalaisten taistelijoiden heimoon minäkin haluan kuulua.
En tunne videon taustoja, mutta sen tiedän, ettei se ole peräisin miltään Puolustusvoimien viralliselta some-kanavalta. 

Video ei ole ainoa laatuaan. Kun hakee mistä tahansa somepalvelusta sisältöä armeija-aiheisilla hakusanoilla, löytää virran täydeltä inttimeemejä ja -huumoria. Samoin löytää kasoittain hulluttelevia ryhmäkuvia, joista loistava ilo voi syntyä vain vaikeuksien voittamisesta yhdessä.
Mutta löytää myös purnaamista, aamuihin hajoamista, valtion vaatteilla pelleilyä ja muuta käytöstä, jota tässä laitoksessa tavataan kuvata sanalla epäsotilaallinen. Sotahistoriaan tutustunut saattaisi kutsua näkemäänsä jermuiluksi.

Puolustuslaitoksen ja sen sääntöjä venyttävien tai soveltavien sotilaiden välillä on aina ollut jännite. Niin on myös someaikana.

Kun Puolustusvoimat kertoo tekemisistään omilla kanavillaan, jälki on huoliteltua, hillittyä ja loppuun asti mietittyä. Ja niin tulee ollakin. Viranomaisen, jonka tehtävä on kaikkien suomalaisten turvaaminen tarvittaessa voimakeinoin, pitää herättää luottamusta. 

Yksittäinen sotilaskaan ei ikinä ole täysin yksityishenkilö. Kun esiintyy univormussa julkisuudessa, tuottaa kuvaa Puolustusvoimista – halusi tai ei. Ja vaikka ihmiset sen välillä unohtavat, sosiaalinen media on julkinen ja todellinen alusta. Jos rikkoo somessa lakia tai muita yhdessä sovittuja sääntöjä, se johtaa seurauksiin siinä missä fyysisessäkin maailmassa.
Ymmärrän some-jermuilun riskit Puolustusvoimien maineelle. Silti väitän, että some-jermut eivät ole uhka vaan pikemminkin lahja.

Taistelijoiden somejulkaisut eivät ole hiottuja, mutta ne ovat aitoja. Ne kuvaavat suomalaista asevelvollisuutta sellaisena kuin varusmiehet ja reserviläiset sen kokevat. Kuin varusmiesten loppukysely, mutta ilman virallisuuden luomaa jäykkyyttä.
Jos tuo kuva näyttää aivan vieraalta, ehkä oma käsitys siitä, mitä kasarmeilla tapahtuu ei perustukaan täysin todellisuuteen?

Itse en ole näkemästäni huolissani. Kaikessa rosoisuudessaan taistelijoiden julkaisut lähettävät maailmalle juuri sen viestin, jonka Puolustusvoimat haluaa virallisestikin kertoa: me hoidamme tämän. Teemme sen yhdessä, emmekä lannistu vastoinkäymisistä. 
Ja jos ympärillä on pimeys ja metri lunta, me vasta laitammekin tanssiksi.