Kun haaveet kaatuu

Auditorio täyttyy varusmiehistä. Tilassa käy supina, kun Karjalan prikaatin ensimmäisen pioneerikomppanian talven saapumiserän taistelijat jakavat toisilleen viime hetken tsemppinsä. Hermostunut puheensorina päättyy, kun yksikön päällikkö, kapteeni Sutinen ottaa joukon haltuunsa.

– Tämä on se hetki, jota monet teistä ovat odottaneet, Sutinen aloittaa.

Pioneerit saavat pian kuulla, mille koulutuslinjalle heidät on valittu; keistä tehdään johtajat seuraavalle saapumiserälle ja ketkä kotiutuvat puoli vuotta toisia ennen. 

Koska kaikki eivät voi päästä haluamaansa palvelustehtävään, on tapahtuma ristitty varusmiesten keskuudessa Jore Marjarannan hittibiisin inspiroimana haaveet kaatuu -päiväksi. 

Pahaenteistä lempinimeä kantava päivä alkoi kuitenkin kuin mikä tahansa muukin päivä armeijan leivissä. Aamupuuron jälkeen pioneerit järjestäytyivät kolmiriviin suksivaraston edustalle, ja sukset alle saatuaan he suuntasivat Ahvenlampea kiertäville laduille. 

Viiden kilometrin hiihtoreitiltä löytyi myös laskiaistiistaita kunnioittavia mäkiosuuksia, joissa muutamat epäonnisimmat kaatuivat. Kenties iltapäivän tuntemuksia ennakoiden.

Pioneerit hiihtämässä Ahvenlammen latuja. Kuva: Tuomas Härmä

Vielä hetki yhdessä

Hiihtonsa hiihtänyt pioneeri Rots riisuu kasarmille päästyään päältään lumitakin ja -housut. Nyt ohjelmassa ei ole muuta kuin päivän h-hetken odottamista. Hänelle seuraa pitävät pioneerit Kingelin ja Haikulainen myöntävät, että valintojen paljastus hermostuttaa hieman. 

– Kyllähän siinä on vähän jännittynyt olo, kun ei osaa vielä sanoa varmaksi sitä, mihin sitä loppujen lopuksi pääsee, Haikulainen kuvailee.

Kolmikolla on kova palvelusmotivaatio. Kingelin on hakenut pioneerien aliupseerikurssille eli aukkiin sekä valmiusyksikköön eli vyksiin. 

– Vyks on mielenkiintoinen siitä syystä, kun voi päästä ulkomaille tekemään yhteistyötä muiden valtioiden kanssa. Pioneeriaukkiin hain, koska kokemuksena johtamishomma kiinnostaa, hän perustelee.

Myös sekä Rots että Haikulainen hakivat ensisijaisesti juuri pioneeriaukkiin. He olivat kumpainenkin suunnitelleet jo etukäteen palvelevansa täyden vuoden, minkä takia johtajakoulutus ja sen tuomat opit kiinnostavat.

Kaverukset ovat majoittuneet samassa tuvassa alokaskauden ensimmäisestä päivästä lähtien. Muutaman päivän päästä edessä siintävät kuitenkin muutot uusin tupiin sekä mahdollisesti uusiin yksikköihin. Tunnelmat ovat haikeat, mutta odottavat. 

– Kyllähän tässä on ehtinyt kaverisuhteita muodostumaan tupalaisten kesken ja on sellainen oma tiivis porukka, niin kyllähän se tuntuu vähän haikealta lähteä. Mutta eiköhän tätä tapahdu vielä uudestaankin, Haikulainen pohtii.

– Eiköhän sitä pidetä yhteyttä sitten alokaskauden tuvan kanssa kuitenkin tulevaisuudessakin, Kingelin täydentää.

Kolmikon matka käy lounaalle, jonka jälkeen he suuntaavat hernekeittoannokset ja laskiaispullat täydempinä takaisin varuskunnan itäisimmälle kasarmille – rakennukseen, jota he voivat vielä toistaiseksi varmuudella kutsua kotiyksikökseen.

Pioneerit Rots (vas.), Haikulainen ja Kingelin kuvattuna ennen valintatilaisuuden alkua. Kuva: Tuomas Härmä

Varusmiesten halukkuus…

Kapteeni Sutinen kertoo auditoriossa tarkkaan kuunteleville pioneereille ensiksi, ketkä heistä ovat valittu aliupseerikurssille. Kun Sutinen lukee listalta taistelijan nimen, tulee hänen nousta seisomaan ja kuitata saaneensa tiedon valinnasta.

Aliupseerikurssille valitut pioneerit ponnahtelevat yksi kerrallaan pystyyn. Joku taputtaa onnittelun eleenä kurssille valittua vieruskaveriaan selkään. Takarivillä istuvat varusmiesjohtajat reagoivat valintoihin toisilleen kuiskutellen. "Oikein" ja "vamos" todetaan joidenkin nimien kohdalla.

Aliupseerikurssille valittujen tyytyväisistä ilmeistä voi päätellä, että johtajakoulutukseen on riittänyt kysyntää. Kapteeni Sutinen vahvistaa havainnon. 

– Sieltä on joissain tapauksissa jouduttu jättämään halukkaita johtajakoulutuksen ulkopuolelle. Ollaan siis pystytty valitsemaan niin sanotusti ne soveltuvimmat sinne johtajakoulutukseen. Mutta vaihtelee tosi paljon saapumiserittäin, minne on halukkuutta ja minne ei, hän kertoo.

Sutisen mukaan tärkein valintoihin vaikuttava tekijä on Puolustusvoimien joukkotuotantovelvoite.

– Valintoihin vaikuttavat koulutuksen a-jakson ja kh-jakson aikaisista koulutusarvioinneista kertyneet pisteet. Lisäksi otetaan huomioon varusmiehen omat halukkuudet niin tarkkaan, kuin vain mahdollista, hän sanoo.

… ja Puolustusvoimien tarve

Auditorion takasaseinän toiselta puolelta alkaa toinen pioneerikomppania, jossa kapteeni Sutinen on aikoinaan itse valittu johtajakoulutukseen. Hän kertoo, ettei muista varsinaista valintatilaisuuttaan, mutta vanhan tupakaverinsa kohtalon kylläkin.

– Se valinta ei nyt mennytkään sillä tavalla, kun haluttiin, vaikka iso osa meistä lähti aukkiin ja vuoden tehtäviin. Jotenkin se tupakaverin valinta on jäänyt mieleen, Sutinen sanoo.

Hänelle tulee heinäkuussa täyteen kolme vuotta komppanian päällikkönä. Tämänkertainen tilaisuus on siis Sutiselle viides, jossa hän paljastaa valinnat varusmiehille. Ja kaataa osan haaveet.

– Sanotaanko niin, että kyllä sitä on tässä vuosien varrella oppinut käsittelemään. Alkuvaiheessa sitä halusi ottaa myös yksittäisen miehen toiveita huomioon, mutta sen on itsekin tässä vuosien saatossa hyväksynyt, että tärkein asia on Puolustusvoimien sodan ajan joukot ja niihin valitseminen, Sutinen toteaa. 

Valintatilaisuuden edetessä käy selväksi, ettei aivan jokainen mies ole tälläkään kertaa tyytyväinen uuteen palvelustehtäväänsä. Eräs taistelija peittää valinnan kuullessaan käsillä takaraivonsa, ennen kuin hän kuittaa epäuskoisena takaisin kapteenille.

Kun viimeisenkin sotilaan nimi on luettu, kysyy Sutinen, keitä valinta miellytti. Reilusti yli puolet pioneereista nostaa kätensä ylös. Ihan tyytyväisiä kysyttäessä muutama nostaa käpälänsä. Noin kymmenen mielestä valinta meni "päin sitä itseään".

Auditorio oli viimeisen päälle sisustettu tilaisuutta varten. Kuva: Tuomas Härmä

Kolme kohtaloa

Ensimmäisen pioneerikomppanian tuvissa käy valintatilaisuuden jälkeen kova vilske. Varusmiehille järjestetään nimittäin täysvarustarkastus muutaman päivän kuluttua alkavan muuttorumban takia.

Kaappiaan purkava pioneeri Haikulainen on yksi heistä, joita oma valinta miellytti. Hän pääsi pioneeriaukkiin.

– Eli juuri sinne, minne halusin. Olen tyytyväinen, Haikulainen fiilistelee.

Häntä vastapäätä vaatteidensa määrää laskevan pioneeri Kingelinin tuntemukset ovat ristiriitaiset. Hänet valittiin valmiusyksikköön.

– Kyllä minä sinnekin hain, mutta olisi sinne aukkiin ollut ihan mukava päästä. Vyksikin kelpaa, koska sieltä saa jossain vaiheessa paremmat varusteet ja hyvällä lykyllä pääsee tekemään yhteistyötä muiden valtioiden kanssa. Kyllähän tämä ihan maistuu, Kingelin toteaa.

Kolmesta kaveruksesta viimeinen, pioneeri Rots valittiin sotilaskuljettajaksi. Vaikka kuljettajan tehtävä ei ollut hänen haaveensa, näkee hän siinä myös positiivisia puolia.

– Halusin panostaa tähän hommeliin ja jatkaa aukista jopa reserviupseerikouluun, mutta suunnittelin valinnat niin, että jään joka tapauksessa voitolle. Nyt menen kuskiksi ja saan ilmaiseksi kortin, eli säästän noin 7000 euroa. Ja sitten vielä leppoisaa palvelusta, vaikka se kestääkin vuoden, Rots sanoo.

Kapteeni Sutisen mielestä valinnoista ei lopulta kannata tehdä sen isompaa numeroa. Armeija kun on vain pieni osa elämästä. Muutama kuukausi sinne, muutama tänne.

– Sotilas tekee mitä käsketään. Hetken aikaa voi ja saakin harmittaa, mutta sen jälkeen täytyy jatkaa eteenpäin, Sutinen neuvoo.

Täysvarustarkastukset alkavat. Kun varusteet saadaan aikanaan tarkastettua, voivat pioneerit aloittaa huomisen koulutuksiin valmistautumisen. Tarkoituksena on käydä läpi muun muassa ryhmän etenemistä. Sillä eteenpäin täytyy jatkaa.