Kuka viestii kriisitilanteessa?

Harva miettii median toimintaa Suomessa kriisin tai sodan syttyessä. Kriisitilanteissa valtiollisen median, kuten Yleisradion eli tuttavallisemmin Ylen rooli muuttuu näkyvämmäksi. Yle ei kuitenkaan ole ainoa valtiollinen tiedonantaja, vaan esimerkiksi Puolustusvoimien virallinen uutislehti Ruotuväki toimisi myös osana kriisiviestintää.

Esimerkiksi Ruotuväessä palvelleet varusmiehet olisivat sotatilanteessa mahdollisesti suorittamassa viestintää Puolustusvoimien toimesta. Toki edellämainittuja Yleä ja Ruotuväkeä ei suoraan voi sisällöltään verrata keskenään, mutta olisi varmasti todennäköistä, että Ylekin keskittyisi kriisin keskellä enemmän asiasisällön tuottamiseen. Näin normaalioloissa Yle tuottaa uutissisällön lisäksi paljon erilaista vapaa-ajan sisältöä ja muuta tuotantoa, joka ei mielestäni ole tiedonvälittämisen välttämättä tarpeen.

Uuden hallituksen myötä juustohöylä voi kuitenkin koskettaa myös Ylen rahoitusta, joka samalla tarkoittaisi todennäköisesti sen toimintojen uudelleenjärjestelyä. Uusi hallitusohjelma kertoo Ylen muutoksista näin: "Hallitus perustaa parlamentaarisen työryhmän arvioimaan Yleisradion rahoitusta, suhdetta kaupalliseen mediaan ja Yle-lain muutostarpeita sekä tarkkarajaistamaan Ylen tehtäviä." Voidaan siis pitää todennäköisenä, että Ylen rahoitus kohtaa leikkauksia, mikäli uusi hallitus pysyy kasassa. Mikäli aiheesta kysytään medialta, vastaus on todennäköisesti negatiivinen.

Ylen rahoitus näkyy tänä päivänä lähes jokaisen suomalaisen verotuksessa. Vaikka kyseessä ei olekaan kokonaisveroastetta miettiessä iso summa, on silti kyseessä reilu 13,50 euroa suomalaista kohden kuukaudessa. Summaa voidaan verrata suoratoistopalveluihin, joiden kuukausimaksut pyörivät usein 10-15 euron tuntumassa. Toki rahalla saa paljon erilaista vastinetta aina Ylen verkkouutissisällöistä tv-ohjelmiin ja radioon. 
Harva tietää, että myös yritykset joutuvat maksamaan Yle-veroa, mikäli liiketoiminnan verotettava tulo on vähintään 50 000€.

Voidaan pitää selvänä, että tämäkään hallitus ei tavoittele Yleisradion lakkauttamista tai alasajoa, vaan toiminnan järkeistämistä. Ollessani muiden suomalaisten tapaan Ylen rahoittaja 163 eurolla vuodessa, pienentäisin mielelläni tätä pakolla maksettavaa osuutta, tai poistaisin sen kokonaan. Ajankohtaiset uutissisällöt ja tutkiva journalismi ovat tärkeitä, jonka lakkauttamista en missään nimessä aja, mutta on kyseenalaista myydä kansalaisille pakolla myös Ylen viihdetuotanto televisiossa ja netissä. Tähän kastiin menee myös osa Yleisradion sosiaalisesta mediasta, jonka taustalla ei aina ole mitään journalistista päämäärää. Hauskoja videoita on toki kiva katsoa, mutta en välttämättä monen muun kanssa ole valmis maksamaan niistä erikseen valtion tuottamina.