Ukrainan jälleenrakentamisen hintalappu on satoja miljardeja – Kuka tämän rahoittaa?

Suomen historiasta löytyy esimerkki, miten yhteiskunta voidaan eheyttää onnistuneesti.

Maailmanpankin arvion mukaan Ukrainan infrastruktuurin ja muiden vaurioiden korjaaminen maksaa yli 500 miljardia dollaria.

Arvio sisältää rakennusten, teollisuuden, koulutuksen, terveydenhuollon, infrastruktuurin ja ympäristön vahinkoja. Sodassa on tuhoutunut tai vaurioitunut noin kaksi miljoonaa kotia.

Elinkeinoelämän keskusliiton mukaan jälleenrakennus voi tarjota myös suomalaisille yrityksille suuria mahdollisuuksia. Arvioiden mukaan se voisi tarkoittaa yhdestä kahteen miljardia euroa vuosittaista lisävientiä Suomelle.

Edessä on pitkä ja monivaiheinen jälleenrakennus, joka ei koske vain fyysistä ympäristöä, vaan koko yhteiskuntarakennetta.

Suomella on kokemusta vastaavasta tilanteesta. Talvi-, jatko- ja Lapin sotien jälkeen Suomen piti nousta jaloilleen. 

Sotien aikana noin 40 prosenttia Helsingin asuintaloista vahingoittui pommituksissa. Lapissa perääntyvät saksalaisjoukot polttivat lähes kaikki rakennukset ja vahingoittivat infrastruktuuria. Suomesta katosi sodissa kaikkiaan yli 200 000 rakennusta, ja tuhansia kilometrejä teitä ja rautateitä tuhoutui.

Vuonna 1938 Saksan vallattua Tsekkoslovakian suomalaiset vahinkovakuutusyhtiöt pohtivat, miten menetellään, jos Suomi joutuu sotaan. Jälleenrakennusta varten säädettiin vuonna 1939 ainutlaatuinen Sotavahinkoyhdistyslaki, jonka perusteella oli määrä korvata kiinteän omaisuuden sotavahingot.

Kun korvaukset oli vuonna 1954 maksettu, perustettiin jäljelle jääneillä varoilla Sotavahinkosäätiö, joka tunnetaan nykyään nimellä Turvallisuuden tukisäätiö. Säätiön puheenjohtajana toimii vakuutusneuvos Harri Kainulainen.

– Suomen järjestelmä oli poikkeuksellinen. Meillä vahingot katettiin yksityisten vakuutusyhtiöiden ja valtion yhteistyöllä. Muualla Euroopassa korvaukset maksettiin yleensä vain valtion budjetista, kansainvälisestä avusta tai ei korvattu lainkaan, Kainulainen kertoo.

Sodan jälkeen Suomen jälleenrakentaminen oli valtava urakka. Monilta perheiltä meni koti joko pommituksissa tai se jäi luovutetuille alueille.  

Tehtaiden, teollisuuden ja yksityisten kiinteistövahinkojen korvaamiseen käytettiin vuoteen 1952 mennessä nykyrahassa noin 800 miljoonaa euroa. Jos koti jäi itärajan taakse, valtio korvasi menetyksen sen arvon mukaan, ja perheille tarjottiin maata ja tukea uuden kodin rakentamiseen.

Myös tehtaita ja muita teollisuusrakennuksia korvattiin, jotta tuotanto saatiin nopeasti käyntiin. Tuet auttoivat yrityksiä myös uudistamaan tuotantonsa.

Monin tavoin vaikea kysymys

Kainulainen on seurannut tiiviisti keskustelua Ukrainan jälleenrakennuksesta. Se on yksi Venäjän hyökkäyssodan jälkeisen ajan suurimmista kysymyksistä. 

– Kansainvälinen yhteisö joutuu miettimään, tuleeko rahoitus jäädytetyistä Venäjän varoista, kansainvälisiltä yhteisöiltä ja lahjoittajilta, EU:lta vai Ukrainan omasta taloudesta. Tämä tulee olemaan poliittisesti ja taloudellisesti vaikea kysymys.

Ukrainaan kohdistetaan tuhansia drooni-iskuja kuukausittain. Kuva: Media Center Ukraine

Suomessa jälleenrakennuksen onnistumiseen vaikutti myös se, että talous lähti elpymään sotakorvausteollisuuden myötä. Neuvostoliiton vaatimukset olivat aluksi noin 300 miljoonaa kultadollaria (nykyrahassa noin viisi miljardia euroa), ja ne pakottivat Suomen tehostamaan tuotantoaan.

Suomi maksoi sotakorvaukset teollisuustuotteina, joista Neuvostoliitto esitti yksityiskohtaisen ja vaativan listan. 
Korvaukset sisälsivät muun muassa vetureita, hinaajia, työstökoneita ja kuorma-autoja. Myös metsäteollisuuden tuotteet, kuten sahatavara, vaneri ja selluloosa, muodostivat suuren osan korvauksista.

Sotakorvaukset vaativat suuria investointeja teollisuuteen, mutta ne loivat samalla perustan suomalaiselle vientiteollisuudelle ja talouden nousulle.

– Ukrainassa ei ole vielä vastaavaa ulkoista pakkoa, mutta maa joutuu ratkaisemaan, miten se pystyy ylläpitämään taloutensa ja infrastruktuurinsa jälleenrakennuksen aikana ja houkuttelemaan yrityksiä ja sijoittajia, Kainulainen miettii.

Miten sodan lopputulos vaikuttaa?

Ukrainan jälleenrakentamisen suunta riippuu paljon sodan lopputuloksesta. 

Jos Ukraina saa takaisin miehitettyjä alueita ja saavuttaa voiton, kansainvälistä tukea ja ulkomaisia investointeja on  helpompi saada. Kansainväliset rahoittajat, kuten EU ja Yhdysvallat olisivat valmiimpia tukemaan pitkäjänteistä kehitystä.

Voitto voisi Kainulaisen mukaan yhdistää kansaa ja rakentaa uskoa tulevaisuuteen. Silloin myös Venäjän jäädytettyjen varojen käyttäminen voisi olla realistinen vaihtoehto.

– Jos sota päättyy kompromissiin tai Ukrainan tappioon, tilanne on toinen. Epävarmuus voi pelottaa sijoittajat pois. Pahimmassa tapauksessa Ukraina jää osin Venäjän vaikutuspiiriin, mikä vaarantaa maan kehitystä  ja jälleenrakennusta.

Ukrainan puhuessa on tärkeää huomata, että kyse on myös järjestäytyneen yhteiskunnan jälleenrakennuksesta ja korruption kitkemisestä. Sodan runtelema Ukraina joutuu jälleenrakentamaan myös kansallista yhtenäisyyttä, oikeusvaltiota ja kansalaisten luottamusta instituutioihin.

Jälleenrakentaminen on jo vauhdissa alueilla, joissa taisteluja ei käydä aktiivisesti. Kuva: Central Project Management Agency

Vaikka sodan lopputulos on vielä epävarma, on selvää, että Ukrainan jälleenrakennus on yksi 2000-luvun suurimmista jälleenrakennushankkeista. Suomen historia tarjoaa yhden esimerkin siitä, miten sodan jälkeinen yhteiskunta voidaan eheyttää onnistuneesti.

Säätiö tukee turvallisuutta

Suomen viime sodista on jo noin 80 vuotta, mutta jälleenrakennuksen perintö elää edelleen. Turvallisuuden tukisäätiö on jatkanut työtään muun muassa turvallisuustutkimuksen, maanpuolustuksen ja veteraanien tukemisessa.

– Vaikka säätiön alkuperäinen tehtävä liittyi sotavahinkojen korvaamisen, se keskittyy nykypäivänä laajemmin turvallisuuden tukemiseen esimerkiksi vapaaehtoisen maanpuolustuksen ja tutkimusten tukemisen kautta, Kainulainen kertoo.

Säätiö on vuosikymmenten aikana myöntänyt yli 15 miljoonaa euroa apurahoina. Vuosittain jaetaan noin 600 000 euroa hankkeisiin, jotka edistävän yhteiskunnan turvallisuutta. Säätiö on tukenut muun muassa sotiemme veteraaneja, heidän leskiään, maanpuolustustyötä, väitös- ja tietokirjoja, sekä rahoittanut lukuisia professuureja ja turvallisuuspoliittista koulutusta nuorille.

Suomen kokemus osoittaa, että jälleenrakennus voi onnistua jopa vaikeista lähtökohdista, kun pystytään eheytymään yhteiskunnallisesti, yhdistetään voimavarat talouden ja turvallisuuden vahvistamiseksi.