Kuin toinen perhe
Neljä Kaartin soittokunnassa palvellutta kaartinjääkäriä avasi ajatuksiaan sotilasmusiikin merkityksestä ja omista kokemuksistaan sotilasmusiikkialalla.
Kaartin soittokunnassa palveli 1/21 saapumiserästä 14 varusmiestä. Varusmiehistä puolet soittivat Kaartin soittokunnan varusmiesbändissä, lopuista seitsemästä viisi olivat ääni- ja valoteknikkoja ja loput kaksi viestintävarusmiehiä.
Suurimmalla osalla soittokunnan varusmiehistä oli samankaltaisia syitä hakeutua palvelukseen sotilasmusiikkialalle. Lähes kaikki heistä olivat olleet tekemisissä musiikin kanssa jo pitkään ennen palveluksen aloittamista.
– Musiikki on aina ollut isossa osassa siviilielämääni ja sotilasmusiikkialan viestintätehtävät olivat hyvin lähellä siviilissä tekemiäni työtehtäviä, Kaartin soittokunnan viestintävarusmies, kaartinjääkäri Roope Pöllänen tiivisti.
Musiikin kanssa tekemisiin pääseminen palveluksen aikana vaikutti varmasti kaikkien päätökseen hakeutua Kaartin soittokuntaan. Soittokunnan varusmiesbändin rumpali, kaartinjääkäri Mikko Mattila kertoi musiikin olleen hänelle tärkeä harrastus jo lähemmäs 14 vuotta.
– Mahdollisuus suorittaa asepalvelus sotilasmusiikin parissa oli itselleni mielekkäin ja sopivin valinta, Mattila totesi.
Myös sotilasmusiikin merkitys on varusmiehille tärkeä. Sen pitkä historia, järjestelmällisyys ja kunnianhimoisuus ovat vahvasti läsnä. Mattila mukaan olikin hienoa, että sotilasmusiikkiala on olemassa vielä tänäkin päivänä.
"Isolla skaalalla keikkoja"
Kaartin soittokunnan varusmiehet saivat paljon irti omasta palveluksestaan, mahdollisesti jopa enemmän kuin moni muu varusmies. Kokemusta musiikista ja musiikkialalla työskentelystä kertyi kaikille.
– Parasta oli päästä tekemään isolla skaalalla keikkoja, totesi soittokunnassa ääniteknikkona palvellut kaartinjääkäri Lauri Pohto.
Soittokunnan kautta kertyneet kokemukset tulevat olemaan myös joillekin varusmiehille suureksi hyödyksi heidän siviilielämässään, palveluksen jälkeenkin.
– Lukuisat eri tuotannot kehittivät omia taitojani huomattavasti. Esimerkiksi videotuotannoissa huomasin sen, miten työskentelytapani on muuttunut tehokkaammaksi kuin mitä se oli vielä puoli vuotta sitten, Pöllänen selitti.
Koronatilanne on osoittautunut varsin hankalaksi koko sotilasmusiikkialalle ja keikkoja on jouduttu ymmärrettävästi perumaan, mutta onneksi niitäkin on pystytty järjestämään turvallisesti, ja myös Kaartin soittokunnan varusmiesbändi on päässyt esiintymään yleisön eteen.
– Alokaskeikat ja heinäkuussa Espan lavalla Helsingissä järjestetty MIL-Espa keikka ovat olleet suosikkejani. Onneksi pääsimme soittamaan keikkoja livenäkin, Mattila kertoi.
Päivä kerrallaan
Mattila ja varusmiesbändin basisti, kaartinjääkäri Miro Kananen olivat Kaartin soittokunnan kaksi varusmiestä, jotka lähtivät jälki-aliupseerikouluun Parolan panssariprikaatiin.
– Tiesin jo ennen inttiä haluavani aliupseerikoulutukseen. Melkeinpä ainoa tapa päästä soittokunnasta aliupseerikouluun on lähteä Parolaan varusmiessoittokunnan jälki-AUK:iin. Haluan myös intistä kaiken irti, joten valinta oli selvä.
– Olen haaveillut urasta sotilasmusiikin parissa jo muutaman vuoden. Aliupseerikoulun käyneenä voin keskittyä korkeakouluopintoihin rauhassa palveluksen jälkeen tietäen, että minulla on mahdollisuus myös sotilasmusiikkialan uraan, jos niin haluan, Kananen avasi.
